Uurnan lasku, kertokaa miten toimitaan

Onko siunaus jo toimitettu?

Isäni ensin siunattiin, sitten tuhkattiin. Siunaustilaisuus oli kaunis ja perinteinen, mutta sen päätteksi ei ollut arkunlaskua tms. Uurnanlasku tapahtui vasta myöhemmin, kun tuhkaus oli siunaustilauseeden jälkeen tehty, ja se tilaisuus oli hyvin koruton ja lyhyt.

Meilläkin oli niin, että siunaus ja muistotilaisuus oli ennen tuhkausta. Uurnan laskussa oltiin vain me läheiset. Aika koruton tilaisuus. Uurna laitettiin sellaisenaan sukuhautaan, en enää muista oliko kiven viereen valmiiksi kaivettu kuoppa vai kaivoiko seurakunnan edustaja sen siinä samalla. Seurakunnan työntekijä laski uurnan kuoppaan, me läheiset laitettiin jokainen pieni lapiollinen maata siihen päälle ja työntekijä peitti kuopan. Seistiin hetki haudalla ja lähdettiin kotiin.

Uurnanlasku on usein aika lyhyt homma. Näin meni mun pojan uurnanlaskussa: Meidän piti ensin sopia uurnan hakuaika krematorion työntekijän kanssa. Haimme uurnan mieheni kanssa ja sitten tapasimme saattoväen (läheisimmät sukulaiset) hautuumaan portilla. Hautausmaan työntekijä tuli mukaan, kellot alkoivat soida ja kävelimme haudalle, mies kantoi uurnaa. Uurna laskettiin, muutamia sanasia sanottiin ja mieheni lapioi haudan umpeen, ihan pieni kuoppahan se oikeastaan vain oli. Siihen päälle kukkaset ja sitten menimme kotiin. Siunaustilaisuus oli pari viikkoa aiemmin, siellä oli pappi paikalla ja arkulla kukkia. Tässä uurnanlaskussa ei enää pappia ollut.

Itse siunaustilaisuus tapahtuu lähes aina ennen uurnan laskua.
Itse uurnan lasku on lyhyt tilaisuus, jossa läsnä on yleensä vain lähimmät omaiset ja suntio/srk:n edustaja, pappia ei uurnan laskussa ole mukana kuin vain pyydettäessä.

Seurakunnan työntekijä, yleensä suntio, on omaisia vastassa, josta menevät yhtä matkaa haudalle.

Haudalla suntio ottaa haudan päältä kannen pois, yleensä uurnan laskee omainen, pienen hiljaisen hetken jälkeen suntio kehoittaa omaisia luomaan haudan umpeen, jos omaiset eivät sitä itse halua/jaksa tehdä, niin siinä tapauksessa suntio tekee sen.

Haudan peittämisen jälkeen omaiset voivat asetella mahdolliset siunaustilaisuudesta viedyt kukat haudan päälle ja jäädä keskenään haudalle, suntio poistuu yleensä tässä vaiheessa.
Omaiset voivat halutessaan laulaa virren haudalla tai lukea jotain muistosanoja, virsikirjassa on myös olemassa "maahan kätkemisen-kaava", missä on sitten vähän enemmän rukouksia ja raamatunlukua..

Onko tapana järjestää jotain kahvittelua uurnan laskemisen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Onko tapana järjestää jotain kahvittelua uurnan laskemisen jälkeen?

Ei. Siis jos siunaustilaisuus on järjestetty aikaisemmin ja tuhkaus sen jälkeen.

Kuten monella muulla edellä, meilläkin oli (isäni hautajaisissa) ensin siunaustilaisuus ja sen jälkeen muistotilaisuus. Tuolla paikalla oli enemmän sukua ja isäni ystäviä - ehkä yhteensä 30 henkilöä.

Uurna laskettiin sitten myöhemmin ja paikalla olivat vain äitini ja siskoni ja menimme kolmestaan syömään sen jälkeen.

Uurna haettiin jostain seurakunnan tiloista, en muista enää mistä. Vahtimestari lähti johdattamaan uurnalehtoon, vain neljä vainajan läheisintä mukana. Kannoin uurnan, kuoppa oli kaivettu valmiiksi, laskin uurnan liinojen avulla kuoppaan. Oli muuten yllättävän painava. Sitten peitin kuoppaa, samoin tekivät muut läheiset. Eräs läheisistä piti puheen ja lausui runon. Sitten lähdimme pois ja menimme syömään. Puolen tunnin juttu kaikkiaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse siunaustilaisuus tapahtuu lähes aina ennen uurnan laskua.Itse uurnan lasku on lyhyt tilaisuus, jossa läsnä on yleensä vain lähimmät omaiset ja suntio/srk:n edustaja, pappia ei uurnan laskussa ole mukana kuin vain pyydettäessä.

Seurakunnan työntekijä, yleensä suntio, on omaisia vastassa, josta menevät yhtä matkaa haudalle.

Haudalla suntio ottaa haudan päältä kannen pois, yleensä uurnan laskee omainen, pienen hiljaisen hetken jälkeen suntio kehoittaa omaisia luomaan haudan umpeen, jos omaiset eivät sitä itse halua/jaksa tehdä, niin siinä tapauksessa suntio tekee sen.

Haudan peittämisen jälkeen omaiset voivat asetella mahdolliset siunaustilaisuudesta viedyt kukat haudan päälle ja jäädä keskenään haudalle, suntio poistuu yleensä tässä vaiheessa.Omaiset voivat halutessaan laulaa virren haudalla tai lukea jotain muistosanoja, virsikirjassa on myös olemassa "maahan kätkemisen-kaava", missä on sitten vähän enemmän rukouksia ja raamatunlukua..

En tiedä miksi tämä kirjoitus on saanut alapeukkuja. Meillä meni juuri tämän mukaan. Itse lapioitiin kuoppa umpeen ja siunaustilaisuudesta jääneet kukat asetettiin haudalle. Muistaakseni suntio saattoi meidät hautapaikalle, mutta sen jälkeen poistui paikalta ja saimme olla keskenämme.

Itselläkin kokemus (Helsingistä), että sen kuopan joutuu itse lapioimaan. Suntio lähinnä antoi neuvoja, miten uurna lasketaan hautaan ja väijyi sitten sivummalla, tehtävänään varmistaa että uurna päätyy sinne kuoppaan eikä omaiset karkaa uurnan kanssa.

Äidin (vai oliko veli, en jaksa muistaa) uurnanlaskun jälkeen tehtiin niin, että mentiin veljen kotiin kahvittelemaan ja syömään hautajaisista jäänyttä täytekakkua. Siskon hautajaisten jälkeen mentiin ravintolaan syömään ja juttelemaan. Siunaustilaisuuden kaltaisia kahvikekkereitä ei ole tapana järjestää, mutta tuntuu luontevalta edes jonkun kahvin tai ruuan äärellä hengata saattoväen kanssa uurnanlaskun jälkeen, kun kerran on tälläydytty ja kaikkea. Se uurnanlasku kestää niin vähän aikaa, että mielellään sitä tilaisuutta jatkaa vielä jollain tapaa.

Minulla oli läheisen uurnanlasku. Kuulin työtoveriltani, että se on hyvin karu tilaisuus, kuten ylläolevistakin voi päätellä. Päätin pitää pienen hartauden tuossa tilanteessa, kyseessä on kuitenkin läheisille tärkeä tilanne. Netistä löytyy evl-sivuilta Maahan kätkemisen opas http://www.evl.fi/kkh/to/KJM/toim-kirja/05c_maahan_katk.pdf, jota voi käyttää soveltaen.

Aika pitkälti omaiset saa päättää, miten toimia. Yleensä uurnalle on kaivettu paikka valmiiksi, uurna lasketaan sinne, peitellään (aika usein tämän tekevät läheiset) ja siinä se. Mutta siellä voi laulaa virren tai vaikka Katson sineen taivaan, jos siltä tuntuu, lausua muistosanoja, pitää puheen jne. Paikalla on yleensä ihan lähin suku eli puoliso ja lapset, vainajan vanhemmat tms. ja kyllä, tapana on tilaisuuden jälkeen mennä kahville tai syömään vähän kuin jatkamaan muistotilaisuutta.

Seurakunta hoitaa sen kuopan kaivuusta, hautaustoimiston edustaja tuo uurnan paikalle, sinne haudalle, jossa lähiomaiset odottavat. Uurna lasketaan ja jokainen omainen lapioi vähän hiekkaa päälle. Tilaisuus päättyy. Omaiset joko menevät kahville tai eivät. Seurakunta hoitaa kuopan täyttämisen.

Meillä näin: minä hain uurnan kappelilta/krematoriolta ja lähiomaisten kanssa kävimme laskemassa sen valmiiksi kaivettuun kuoppaan sukuhautaan. Itse lapioimme kuopan kiinni. Ei henkilökuntaa paikalla eikä kellojen kuminaa. Hautajaiset oli siis vietetty jo edellisenä viikonloppuna. Tämä sopi meille oikein hyvin, ei niitten virallisten hautajaisten jälkeen siinä kaipaa enää mitään suuria seremonioita.

Se jäi ehkä vähän ihmetyttämään, että joku sanoi muistaakseni jossain vaiheessa, että kappelissa arkulle lasketut kukat seuraisivat sitten uurnaa haudalle. Näin ei ollut, kukat oli hävitetty hautajaisten jälkeen. En tiedä olisivatko ne edes säilyneet seuraavaan viikkoon. Mutta tuntui vähän turhalta se, että siunauksen lopuksi lasketut kukat olivat siis arkulla noin 5 minuuttia, sen jälkeen niitä ei nähty vaan ne hävitettiin. Jos olisin tuon tiennyt, niin olisin voinut harkita niiden viemistä haudalle jo ennenkuin uurna laskettiin, esim hautajaisten jälkeisenä päivänä. Niin kauniita ne olivat osanottoineen.

Up

Itse "kapinoin" tuota tapaa vastaan eli joku suntio ym "kyylää" mukana(en tässä tilanteessa tarkoita pappia) ja antaa ohjeita vaikka ei  väki apua pyydä. Uurnan lasku pitäisi olla vain omaisten viimeinen toive tavasta toimia ja antaa rauhassa viimeiset jäähyväiset. Siunaushan on jo aiemmin tehty ja hautapaikka laillinen

Suntion tehtävä varmaankin on varmistaa, että uurna todella tulee maahan kätketyksi eli haudatuksi.

Meillä ei ollut mitään siunaustilaisuutta ollenkaan. (Vuokra)uurna toimitettiin kappelille, josta suntion kanssa kuljettiin haudalle, lähiomainen uurnaa kantaen . Haudalla oli valmiiksi kaivettu kuoppa, johon lähiomainen tyhjensi uurnan ja laittoi ruusun tuhkan päälle. Toinen lähiomainen loi haudan umpeen. Muistokahvit juotiin pari päivää myöhemmin.

Meillä siunattiin kappelissa uurna ja laskettiin maahan samantien. Meni samalla kaavalla kuin olisi ollut arkullinen siunaus ja maahanlasku. Uurna laskettiin hautaan, itse täyettiin, kukat laskettiin ja muistotilaisuuteen.

Kukat laskettiin myös kappelissa uurnan viereen papin puheeen jälkeen. Haudalla pappi ei enää puhunut.

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset edessä, vainaja tuhkattu.

Käsittäkseni uurnan lasku maksetaan samalla tapaa kuin muutkin laskut.

Kukat ja kukkalaitteet voi siunaustilaisuudessa laskea tilaisuuden alussa arkun tai uurnan viereen (eikä vasta myöhemmin) , jolloin kauniit kukat näkyvät koko siunaustilaisuuden ajan kappelissa ja viedä tilaisuuden jälkeen hautapaikalle yhdessä saattoväen kanssa.