Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
voisin olla kotona ikuisesti!
29.09.2013 |
Olen ollut poissa työelämästä muutaman vuoden, ja rehellisesti sanottuna en kaipaa työelämää lainkaan. En kuitenkaan koe olevani laiska enkä vätys, vaan teen ja toimin paljon. Ajatus paluusta pienipalkkaiseen tylsään työhön ei houkuta, vaikka tiedän sen olevan edessä. Olen kouluttautunut ja kurssittanut itseäni, mutta se ei ole tuonut minulle mieleistäni työtä. Olen tähän asti tehnyt kaikkia töitä, joita olen vain saanut, mutta nyt tulee jokin raja vastaan. Olen huomannut etten kaipaa mitään tuolta menneestä työelämästä, en työkavereita, en hankalia työaikoja en minimaalista palkkaa ( tonni kuussa käteen), en mitään... En tunne olevani masentunut, mulla on kaikki tärkeä täällä kodissa, en halua "uhrata" vapaa-aikaani hanttihommiin, joissa olen vuosia ollut ja joista en tunne saavani mitään muuta kuin tuon tonnin ja vitutuksen menetetyistä päivän parhaista tunneista. Enää minua ei edes ahdista muiden suhtautuminen omaan asenteeseeni, aivan sama, mulla vain yksi elämä, teen siitä mieleiseni vaikka se olisi muiden mielestä käsittämätöntä. Raapaisen nyt sitten jossakin kasaan sen verran työssäoloehdon täytettä, että elelen ansiosidonnaisella taas seuraavat pari vuotta. En enää usko työn itsessään tuovan onnea, onni löytyy ihan jostain muualta.
Kommentit (29)
Mä tykkään käydä töissä ihan siitä syystä, että ei tartte pyöriä kotona 24/7. Ei oo harrastuksia, mitkä veis mut ihmisten ilmoille joka päivä. Oon vähän sitä tyyppiä, et elämässä pitää olla joku rytmi ja tekemistä. Palkka on huono, mut enemmän kyllä kuin joku liitonraha/työttömyyskorvaus, ja työ raskasta, mutta toisaalta kuitenkin mukavaa. Kavereita ei ole muita kuin työkaverit, joten se on mun sosiaalinen henkireikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 23:14"]
Mä olin useamman vuoden kotona lasten kanssa ja viime vuonna palasin työelämään. Teen muutamia päiviä viikossa ja voin sanoa, että voisin elää vaikka koko loppelämäni näin! Töitä on sopivasti että saa muutakin ajateltavaa kuin kotiasiat, tykkään työstä, se ei uuvuta täysin ja rahaakin jää just sen verran kun tarvitaan. Ehdin harrastaa ja osallistua lasten elämään. Tää on mun juttu! :)
[/quote]
Täällä toinen samanlainen, jolla on niin onnekas tilanne, että voi tehdä vaikka loppuelämän työtä "harrastusmielessä". Pari päivää viikossa on just hyvä. Sillä tienaan meidän perheen kuukauden ruokarahat ja sen lisäksi ehdin hoitaa kaikki muut hommat ja olla myös parissa yhdistyksessä. Toivoisin, että kaikilla halukkailla olisi tällainen mahdollisuus :)
Jaa "toisinajattelijoilla", suomeksi sanottuna lusmuilla, on täällä tänään kokoontumisajot ja päähäntaputtelutalkoot.
Mutta mites eläkeasiat? Ja kannattaa muista, että jos lapset on nyt pieniä ja kuluttavat vähän, niin murro- ja teini-iässä se moninkertaistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 11:34"]
Mutta mites eläkeasiat? Ja kannattaa muista, että jos lapset on nyt pieniä ja kuluttavat vähän, niin murro- ja teini-iässä se moninkertaistuu.
[/quote]
Mä olen säästänyt rahastoihin jo toista vuosikymmentä ja vielä 25 vuotta jäljellä eläkeikään. Lapset jo murroisässä eikä kulut ole ainakaan vielä isommat kuin menot. Ts., tällainen järjestely on meillä mahdollinen miehen tulojen vuoksi. Mahdollisessa erotilanteessa omaisuus puoliksi ja minä siirtyisin tekemään täyttä työviikkoa alalla, jossa töitä riittää ja jossa siis nyt teen 40% työaikaa.
t.15
Apn kirjoitus kuin suoraan omasta päästäni. Olen myös ollut pari vuotta työelämästä pois ja en kaipaa mitään. Kotona riittää duunia aamusta iltaan ja voi panostaa ruoanlaittoon ja leipomiseen. En lukenut koko ketjua mutta luultavasti siellä esiintyy sanoja luuseri, loinen, laiska, kattoon syljeksijä, persjalka, läski...menikö oikein ? Kohta joku kysyy että jos sulla kotona riittää duunia miksi roikut palstalla. Kerron että nyt mulla on kahvibreikki ja halusin jotain hauskaa luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 11:34"]
Mutta mites eläkeasiat? Ja kannattaa muista, että jos lapset on nyt pieniä ja kuluttavat vähän, niin murro- ja teini-iässä se moninkertaistuu.
[/quote]
Ja kirjoitusvirheitä piisaa ;-) Mutta laitettakoon se lusmuilun syyksi...
15
Mä olen säästänyt rahastoihin jo toista vuosikymmentä ja vielä 25 vuotta jäljellä eläkeikään. Lapset jo murroisässä eikä kulut ole ainakaan vielä isommat kuin menot. Ts., tällainen järjestely on meillä mahdollinen miehen tulojen vuoksi. Mahdollisessa erotilanteessa omaisuus puoliksi ja minä siirtyisin tekemään täyttä työviikkoa alalla, jossa töitä riittää ja jossa siis nyt teen 40% työaikaa.
t.15
[/quote]
täällä yksi ns. akateeminen alanvaihtaja. Kymmenen vuotta painoin niska limassa hommia, mutta sitten tuli mitta täyteen. Vaihdoin hyväpalkkaisen työn opintovapaaseen, ja nyt opiskelen "amiksessa" artesaaniksi. Päivääkään en ole katunut, päinvastoin! Tiedän, että koskaan en tule saamaan samanlaista palkaa kuin ensimmäisessä ammatissani, mutta uskon, että pärjäämme. Ja nyt voin henkisestikin hyvin, olen pirteä, iloinen oma itseni ja jaksan touhuta kotona ja lasten kanssa aivan eri lailla kuin ennen.
Tämä yhteiskunta pakottaa meidät tappavaan työtahtiin. Ihmiset väsyvät ja ainoa pyrkimys elämässä on painaa hommia, kunnes kaatuu saappaat jalassa. Lisäksi kaikilla pitää olla isot talot, autot, merkkivaatteet, pitää lomailla ulkomailla koko ajan jne. Maailmamme pyörii materian ja kulutuksen ympärillä. Miksi olemme saattaneet itsemme tällaiseen jamaan?
Mekin mieheni kanssa olemme toteuttaneet tätä "yhteiskunnan vaatimusta". Meillä on iso talo, kaksi autoa, kaksi lasta, olemme tehneet töitä, töitä ja töitä. Maksaneet velkaamme. Nyt olemme ajaneet itsemme ihan loppuun. Miksi helkutissa me olemme keränneet tätä maallista mammonaa ympärillemme? Onnea se ei ole tuonut. Paljon vähemmälläkin ihminen tulee toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 11:34"]
siis murros-iässä
[/quote]
murrosikä ja teini-ikä :D
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 00:06"]
Jos elää ansiosidonnaisella, niin elää ihan itse itselleen maksaneella liiton maksulla, jonka siis palkanantaja vähentää aina kk-palkasta. Siis mitä on toisten rahoilla eläminen?
[/quote]
Siis kuvitteleeko joku tosiaan, että se pieni murunen (n. 1,5%) palkasta riittäisi siihen, että maksetaan ansiosidonnaista päivärahaa?? Missä harhamaailmassa tällainen ihminen oikein elää. Todellisuudessa noista itse maksetuista rahoista kertyy ansiosidonnaisen määrästä n 5%, loppu 95% tulee kyllä ihan yhteisestä pussista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä valmistuin maisteriksi, mutta aion tehdä niin että siinä sivussa kun olen äitiyslomalla ja hoitovapaalla, käyn suppean toisen asteen koulutuksen jolla pääsen tekemään nälkäpalkalla sitä mikä mua kiinnostaa. Menin yliopistoon kun se nyt vaan oli sitä mitä vanhemmat halus. Oispa ollu voimia uskoa siihen omaan juttuun sillon nuorempana. Sanoa ei. Mutta onpahan nyt sitten maisterinpaperit joilla voi vaikka lämmittää saunan.
Mulla on ollut pitkään sama fiilis. Nyt kun kotonaoloa on takana reilut 3,5 vuotta, alan kaivata muutakin. Oma työ on kyllä mielekästä ja mielenkiintoista ja palkkakin ok, ja silti olen harkinnut alan vaihtoakin. Ap:n tapauksessa tuli mieleen että ainakin jonkin muun työn etsiminen voisi olla järkevää, jos sinne työelämään jossain vaiheessa palaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työorientoitunut yhteiskunta? jos on rahaa, ei ole pakko mennä töihin ollenkaan. mutta jos rahaa ei ole, on turha odottaa että yhteiskunta kustantaa elämän.
Mulla on ihan sama fiilis. Toivoisin niin, että saisin jonkun mielekkään työpaikan, mutta en usko, että niin käy. Aikaisemmilla työpaikoilla ollut tosi huono työilmapiiri paskalla palkalla. Yrittäjyyttä harkitsen vakavasti, mutta siihenkin tarvitsisi järkevän liikeidean. Voi olla, että koulun penkille palataan.
En yleensä ottaen ole tukia ja "ilmaista" rahaa vastaan, mutta aloittajan asenne kyllä vituttaa- mutta enpä usko että tuo ansiosidonnaisella elely on enää kovin pitkään mahdollista ja minusta ei tuolla asenteella pitäisi ollakaan, joutuu muutkin ihmiset tekemään tylsää työtä elättääkseen itsensä. Ei siinä mitään, jos omilla säästöillään on jouten, mutta vituttaa muiden rahoilla eläminen vapaaehtoisesti.
Samoja fiiliksiä. En tule koskaan etenemään työssäni mitenkään, joten kaikki motivaatio on kadonnut. Mun on vain pakko palata töihin vanhempainvapaiden jälkeen, sillä laskuja ja velkoja on maksettavana.
Nämä tuntemukset on niitä, joita harva uskaltaa sanoa kenellekään ääneen. Vaikka monella näitä fiiliksiä varmasti on. Tämä meidän työorientoitunut yhteiskunta ja elämäntapa ei oikein salli tällaisia toisinajattelijoita!
Suosittelen koulunpenkkiä. Uuden alan opiskelu on useimmiten tosi innostavaa. Ainakin itsellä se oli juuri sitä, mitä tarvitsin.
Alue: Aihe vapaa
Jos elää ansiosidonnaisella, niin elää ihan itse itselleen maksaneella liiton maksulla, jonka siis palkanantaja vähentää aina kk-palkasta. Siis mitä on toisten rahoilla eläminen?