Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
voisin olla kotona ikuisesti!
29.09.2013 |
Olen ollut poissa työelämästä muutaman vuoden, ja rehellisesti sanottuna en kaipaa työelämää lainkaan. En kuitenkaan koe olevani laiska enkä vätys, vaan teen ja toimin paljon. Ajatus paluusta pienipalkkaiseen tylsään työhön ei houkuta, vaikka tiedän sen olevan edessä. Olen kouluttautunut ja kurssittanut itseäni, mutta se ei ole tuonut minulle mieleistäni työtä. Olen tähän asti tehnyt kaikkia töitä, joita olen vain saanut, mutta nyt tulee jokin raja vastaan. Olen huomannut etten kaipaa mitään tuolta menneestä työelämästä, en työkavereita, en hankalia työaikoja en minimaalista palkkaa ( tonni kuussa käteen), en mitään... En tunne olevani masentunut, mulla on kaikki tärkeä täällä kodissa, en halua "uhrata" vapaa-aikaani hanttihommiin, joissa olen vuosia ollut ja joista en tunne saavani mitään muuta kuin tuon tonnin ja vitutuksen menetetyistä päivän parhaista tunneista. Enää minua ei edes ahdista muiden suhtautuminen omaan asenteeseeni, aivan sama, mulla vain yksi elämä, teen siitä mieleiseni vaikka se olisi muiden mielestä käsittämätöntä. Raapaisen nyt sitten jossakin kasaan sen verran työssäoloehdon täytettä, että elelen ansiosidonnaisella taas seuraavat pari vuotta. En enää usko työn itsessään tuovan onnea, onni löytyy ihan jostain muualta.
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 23:04"]
Suosittelen koulunpenkkiä. Uuden alan opiskelu on useimmiten tosi innostavaa. Ainakin itsellä se oli juuri sitä, mitä tarvitsin.
[/quote]
Mä en ole ap, vaan nr 2. Mulla on yliopistotutkinto, hyvät paperit, paljon lainoja ja (ulosotto)velkoja. En nyt ajatellut lähteä enää opiskelemaan. Ei ole rikasta miestäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin useamman vuoden kotona lasten kanssa ja viime vuonna palasin työelämään. Teen muutamia päiviä viikossa ja voin sanoa, että voisin elää vaikka koko loppelämäni näin! Töitä on sopivasti että saa muutakin ajateltavaa kuin kotiasiat, tykkään työstä, se ei uuvuta täysin ja rahaakin jää just sen verran kun tarvitaan. Ehdin harrastaa ja osallistua lasten elämään. Tää on mun juttu! :)
Vitoselle ap vastaa. Mulla myös yliopistotutkinto, ja asuntovelkaa. Mutta myös säästöjä ja keskipalkkainen mies. Ei mua kiinnosta enää opiskelut, en mä löydä mistään minkäänlaista motivaatiota opiskeluun. Olen melko tyytyväinen elämääni, vaikka tuo hetkittäin hanttihommissa pistäytyminen on vähän tylsää. Jos miehellä olisi paremmat tulot, niin meille olisi ihan selvää, että mä olisin kotona ja hoitaisin täällä kaiken, ja tekisin sen suurella ilolla.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 23:02"]
Nämä tuntemukset on niitä, joita harva uskaltaa sanoa kenellekään ääneen. Vaikka monella näitä fiiliksiä varmasti on. Tämä meidän työorientoitunut yhteiskunta ja elämäntapa ei oikein salli tällaisia toisinajattelijoita!
[/quote]
Kukaan ei pakota menemään töihin kunhan ei elä toisten rahoilla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 23:15"]
Vitoselle ap vastaa. Mulla myös yliopistotutkinto, ja asuntovelkaa. Mutta myös säästöjä ja keskipalkkainen mies. Ei mua kiinnosta enää opiskelut, en mä löydä mistään minkäänlaista motivaatiota opiskeluun. Olen melko tyytyväinen elämääni, vaikka tuo hetkittäin hanttihommissa pistäytyminen on vähän tylsää. Jos miehellä olisi paremmat tulot, niin meille olisi ihan selvää, että mä olisin kotona ja hoitaisin täällä kaiken, ja tekisin sen suurella ilolla.
[/quote]
Niin kun se on 1000 kertaa helpompaa kuin olla töissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni akateeminenkin on vaihtanut alaa. Jopa matalapalkkaisiin töihin, koska ovat kokeneet työn mielekkyyden niin tärkeäksi. Esim. luin juuri haastattelun yliopiston käyneestä, joka opiskeli kampaajaksi. Tajusi siis vasta vanhempana, että haluaakin tehdä töitä käsillään. tarkoitan siis sitä, että jos työ ei innosta niin ehkä on väärällä alalla.
Mitä väärää siinä on jos kotona olo on helpompaa kuin työssäkäynti. Ei sekään kuitenkaan kaikille sovi. Aina on niitäkin, joiden "pää hajoaa kotona". Kukin tyylillään. Jokaisen on itse löydettävä oman elämänsä onni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oravanpyörästä pois hypänneenä voin todeta, ettei mulla taida olla enää hinkua töihin. Kolme pientä lasta, joita hoidan kotona ja yritän tehdä itse kaiken mahdollisen: vaatteet, ruuat, leipomiset sekä lasten kanssa askartelut, ulkoilut, retkeilyt... En kaipaa minuuttiaikatauluja, projektipalavereita enkä kyllä työkavereitakaan.
On ihanaa herätä rauhassa aamulla vasta kun lapsetkin heräävät, pohtia yhdessä mitä tehdään tänään ja sitten vain nauttia päivästä. Nämä ensimmäiset vuodet kuluvat kuitenkin niin hurjan nopeasti, ja koulutaipaleen alkaessa ei enää voi viettää näin paljoa aikaa lasten kanssa päiväsaikaan. :-)
Alue: Aihe vapaa
Sama homma. Minulla on niin aktiivista ja mukavaa elämää nyt äitiyslomalla, että en voisi kuvitellakaan palaavani töihin. Mutta se on vaan pakko!