Lue keskustelun säännöt.
Rakastan poikaani mutta nyt en siedä häntä
16.10.2013 |
2vuotias ja huutaa ja parkuu ja raivoaa päivittäin, ja nyt ei auta yhtään että tiedän teoriassa mistä kaikki johtuu (uhma ja mustasukkaisuus kun pikkusisko on 5kk ja rajojen hakemista ja ja ja ja ja ja), mutta mun voimat ei enää riitä.
Joku kaunis päivä vielä jätän hänet makaamaan sinne kadulle huutamaan ja kävelen kotiin, enkä käännyt katsomaan mitä hänelle tapahtuu.
Kommentit (24)
Ja nyt kyllä ymmärrän miksi esikoista viedään hoitoon kun vauva syntyy, puistopaikkaa taidan itse nyt tolle hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 12:25"]
Mun miehen poika on tosi kovapäinen, ei jaksaisi koskaan kävellä itse jne jne. Ikää nyt 4v mutta uhma sen kuin pahenee. Kun poika känkkäröi julkisella paikalla, niin mies jättää hänet tasan siihen paikkaan ja lähtee itse kävelemään. Kyllä se lapsi sieltä aikanaan tulee perässä. Mua hiukan aina hirvittää toi toiminta ja itse kyllä katson, että lapsi tosiaan tulee sieltä eikä mitään käy... Mutta ihan toimiva metodi tavallaan. Toinen vaihtoehto on raahata poikaa väkisin kädestä. Sen verran iso on jo että ei enää jaksa kantaa, eikä meillä nyt muutenkaan 4-vuotiasta ruveta kantamaan.
[/quote]
Meidän uhmakas 3v alkoi kiukuttelemaan (kun en suostunut auttamaan kukkaistutusten repimisessä) ja teki kävelylakon. Kävelin vähän eteenpäin, sitten vähän kauemmaksi jne kuitenkin niin, että näin maassa istuvan rääkyvän lapseni koko ajan. Lapsi vaan kiljui ja eikös joku mummo sitten raivonnut minulle, että annan lapsen huutaa hädissään. Voi hemmetti sentään, teet niin tai näin, niin se on aina väärinpäin.
Sano sille mummolle, että tulee ite rauhottelee lasta! :D Jos sillä on paremmat keinot.
Kun lapsi ei halua samaa kuin minä (eli vaikka lähteä kaupasta, kun ostokset on maksettu), niin vaihtoehdot on a) kantaa rääkyvä lapsi kainalossa raahaten niiden kassien kanssa b) sanoa, että minä lähden nyt ainakin ja lähteä. Kyllä se lapsi sitten hetken päästä hätääntyy, että hän tulee myös. Ei ole täysin hyvä keino tuo minusta, mutta eipä siinä muuta voi. Olen kyllä välillä ajatellut, että moni on varmaan sivusta paheksunut, kun noin vaan lapsen "jättää". En kulje niin kauas, että en lasta enää näkisi, mutta saatan mennä vaikka nurkan ohi niin, että lapsi ei enää näe minua, mutta voin kuitenkin koko ajan nähdä hänet.
Leivottiin.
Eka raivo kun en rikkonut lisää kananmunia. Raivo loppuu kun saa sekoittaa jauhot+leivinjauho kun vatkaan munat ja sokerin. Lisää raivoa kun jauhot pitää sekoittaa taikinaan. Raivo loppuu kun saa nuolla kulhon puhtaaksi, lisää raivoa kun taikina on loppu. Rauhoittuu katsomaan kakkua uunissa, suuttuu kun se otetaan pois.
Saa taas rauhoittumaan, seuraavaksi kiipeää pöydälle istumaan, raivoaa kun pyydetään tulemaan alas, nostetaan pois, huutaa kuin villipeto ja hakkaa lattiaa. Sattuu käteen, tulee itku, pitää päästä äidin syliin.
Rauhoittuu....
Kunnes keksii taas jotain hauskaa, esim. heittää lelun pikkusiskon päähän tai hakkaa telkkaria lelulla tai jotain muuta, ja sit alkaa taas itku ja raivo kun torutaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just ton takia en tee ikinä lapsia. Yäkkk!
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 16:26"]
Leivottiin.
Eka raivo kun en rikkonut lisää kananmunia. Raivo loppuu kun saa sekoittaa jauhot+leivinjauho kun vatkaan munat ja sokerin. Lisää raivoa kun jauhot pitää sekoittaa taikinaan. Raivo loppuu kun saa nuolla kulhon puhtaaksi, lisää raivoa kun taikina on loppu. Rauhoittuu katsomaan kakkua uunissa, suuttuu kun se otetaan pois.
Saa taas rauhoittumaan, seuraavaksi kiipeää pöydälle istumaan, raivoaa kun pyydetään tulemaan alas, nostetaan pois, huutaa kuin villipeto ja hakkaa lattiaa. Sattuu käteen, tulee itku, pitää päästä äidin syliin.
Rauhoittuu....
Kunnes keksii taas jotain hauskaa, esim. heittää lelun pikkusiskon päähän tai hakkaa telkkaria lelulla tai jotain muuta, ja sit alkaa taas itku ja raivo kun torutaan....
[/quote]
REPESIN! Ei sais nauraa, mut kun näin tuon niin elävänä silmieni edessä, että pakko oli!Niin hyvin kirjoitettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 16:26"]
Leivottiin.
Eka raivo kun en rikkonut lisää kananmunia. Raivo loppuu kun saa sekoittaa jauhot+leivinjauho kun vatkaan munat ja sokerin. Lisää raivoa kun jauhot pitää sekoittaa taikinaan. Raivo loppuu kun saa nuolla kulhon puhtaaksi, lisää raivoa kun taikina on loppu. Rauhoittuu katsomaan kakkua uunissa, suuttuu kun se otetaan pois.
Saa taas rauhoittumaan, seuraavaksi kiipeää pöydälle istumaan, raivoaa kun pyydetään tulemaan alas, nostetaan pois, huutaa kuin villipeto ja hakkaa lattiaa. Sattuu käteen, tulee itku, pitää päästä äidin syliin.
Rauhoittuu....
Kunnes keksii taas jotain hauskaa, esim. heittää lelun pikkusiskon päähän tai hakkaa telkkaria lelulla tai jotain muuta, ja sit alkaa taas itku ja raivo kun torutaan....
[/quote]
jos sä aina hyvittelet ja lepyttelet lasta kun se alkaa huutamaan niin kohta se huutaa saadakseen hyvittelyä. Ei sun tehtäväs oo saada lasta rauhouttumaan keinolla millä hyvänsä. Sun tehtäväs on sanoa sille että joo sua, näyttäö harmittavan, huuda vaan jos se tuntuu helpottavan.
Sympatiat sulle ap, muistan hyvin tuon ajan. Nyt lapsi on 4v ja uhma taas pahentunut, ja tän ikäinen vasta osaakin olla raivostuttava :D Teini-ikää kauhulla odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 16:26"]
Leivottiin.
Eka raivo kun en rikkonut lisää kananmunia. Raivo loppuu kun saa sekoittaa jauhot+leivinjauho kun vatkaan munat ja sokerin. Lisää raivoa kun jauhot pitää sekoittaa taikinaan. Raivo loppuu kun saa nuolla kulhon puhtaaksi, lisää raivoa kun taikina on loppu. Rauhoittuu katsomaan kakkua uunissa, suuttuu kun se otetaan pois.
Saa taas rauhoittumaan, seuraavaksi kiipeää pöydälle istumaan, raivoaa kun pyydetään tulemaan alas, nostetaan pois, huutaa kuin villipeto ja hakkaa lattiaa. Sattuu käteen, tulee itku, pitää päästä äidin syliin.
Rauhoittuu....
Kunnes keksii taas jotain hauskaa, esim. heittää lelun pikkusiskon päähän tai hakkaa telkkaria lelulla tai jotain muuta, ja sit alkaa taas itku ja raivo kun torutaan....
[/quote]
jos sä aina hyvittelet ja lepyttelet lasta kun se alkaa huutamaan niin kohta se huutaa saadakseen hyvittelyä. Ei sun tehtäväs oo saada lasta rauhouttumaan keinolla millä hyvänsä. Sun tehtäväs on sanoa sille että joo sua, näyttäö harmittavan, huuda vaan jos se tuntuu helpottavan.
[/quote]
En aina hyvittele ja lepyttele, tuossa nyt kuitenkin kyse leipomisesta, jossa on eri vaiheita.
Sama huuto kun kirja loppuu ja pitää ruveta nukkumaan.
Kun suihku on ohi ja pitää kuivatella.
Kun jätski on syöty eikä lisää saa.
Kun automatka loppuu.
jne jne jne.....
Kun leivotaan en lepyttele antamalla uutta tekemistä, vaan opetan että tiettyjä asioita pitää tehdä tietyllä tavalla. En jaksa/osaa selittää tarkemmin mitä tarkoitan, imetän ja on hankalaa kirjoittaa yhdellä kädellä =)
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 20:46"]
Sympatiat sulle ap, muistan hyvin tuon ajan. Nyt lapsi on 4v ja uhma taas pahentunut, ja tän ikäinen vasta osaakin olla raivostuttava :D Teini-ikää kauhulla odotellessa...
[/quote]
Kiitos =)
Lohtuni on että äitinikin on vielä hengissä, vaikka isoveljeni ja minä ollaan samanlaisia oltu................
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 16:26"]
Leivottiin.
Eka raivo kun en rikkonut lisää kananmunia. Raivo loppuu kun saa sekoittaa jauhot+leivinjauho kun vatkaan munat ja sokerin. Lisää raivoa kun jauhot pitää sekoittaa taikinaan. Raivo loppuu kun saa nuolla kulhon puhtaaksi, lisää raivoa kun taikina on loppu. Rauhoittuu katsomaan kakkua uunissa, suuttuu kun se otetaan pois.
Saa taas rauhoittumaan, seuraavaksi kiipeää pöydälle istumaan, raivoaa kun pyydetään tulemaan alas, nostetaan pois, huutaa kuin villipeto ja hakkaa lattiaa. Sattuu käteen, tulee itku, pitää päästä äidin syliin.
Rauhoittuu....
Kunnes keksii taas jotain hauskaa, esim. heittää lelun pikkusiskon päähän tai hakkaa telkkaria lelulla tai jotain muuta, ja sit alkaa taas itku ja raivo kun torutaan....
[/quote]
jos sä aina hyvittelet ja lepyttelet lasta kun se alkaa huutamaan niin kohta se huutaa saadakseen hyvittelyä. Ei sun tehtäväs oo saada lasta rauhouttumaan keinolla millä hyvänsä. Sun tehtäväs on sanoa sille että joo sua, näyttäö harmittavan, huuda vaan jos se tuntuu helpottavan.
[/quote]
En aina hyvittele ja lepyttele, tuossa nyt kuitenkin kyse leipomisesta, jossa on eri vaiheita.
Sama huuto kun kirja loppuu ja pitää ruveta nukkumaan.
Kun suihku on ohi ja pitää kuivatella.
Kun jätski on syöty eikä lisää saa.
Kun automatka loppuu.
jne jne jne.....
Kun leivotaan en lepyttele antamalla uutta tekemistä, vaan opetan että tiettyjä asioita pitää tehdä tietyllä tavalla. En jaksa/osaa selittää tarkemmin mitä tarkoitan, imetän ja on hankalaa kirjoittaa yhdellä kädellä =)
[/quote]
ÄLÄ NYT SUUTU (kun en tarkoita pahaa) mutta sukulaisella 2 lasta joilla lievä dysfasia ja heillä lapset pienenä reagoi just noin, eli mikään ei olisi saanut "loppua" kun loppui niin raivari. Muuten ei mitään kummenpaa vikaa ollut mutta tuo ja sitten se, että asiat olisi pitänyt tehdä aina samoin tai muuten alkoi huuto.
Sitten siitä tulee 6-vuotias uhmaikäinen. Just tänä aamuna julistettiin, että äiti on tyhmä enkä rakasta häntä tänään enää, mut huomenna kyllä. Ja syy, en alkanut kutitusleikkiin. Onneksi 6-vuotiaat leppyvät jo ihan itsestään eivätkä hakkaa telkkaria. Eli toisin sanoen, kliseiden klise, ne kasvavat kuitenkin nopeasti. Ovat ihanan kamalia tuossa iässä, ovat ihanan kamalia myöhemminkin. Tavat vaan muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä tilanne rauhoittuu, välillä pahenee.
Kolmen lapsen kokemukset uhmista nyt, neljäs vasta vauva, mutta odotellessa :)
Itselläni on parhain keino ollut, että olen antanut raivota, kun on näyttänyt laantumisen merkkejä, sitten kysyn että joko on pahimmat huudot mennyt ohi. Joskus se vain pahenee, mutta monesti muksu nikotellen alkaa nyökyttelemään ja jatkamme touhuja.
Pahenee vain jos alan noteeraamaan kiukkuamisen. Kuuluu ikään. Vaikka en itse niin pitkäpinnainen olekaan, mutta tässä asiassa lasken vaikka kymmeneen kuin menetän malttini :)
Tällä hetkellä meillä on menossa 6v:n AAAAAAAAAAAAAAAARGH-vaihe. Mikään ei ole hyvin. Kiti kiti.
4v:n äiti, sinä ole tyhmä-vaihe ja 2v:n Byyyyyäääääääh, määää en saaaa totaaaaaaaa-vaihe.
Voit vain kuvitella miten ihania nämä päivät on kun tässä vielä möyrii 7kk vauva :) Mutta, nämä menee vielä ohi.
Tsemppiä ap:lle! :)
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 20:58"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 16:26"]
Leivottiin.
Eka raivo kun en rikkonut lisää kananmunia. Raivo loppuu kun saa sekoittaa jauhot+leivinjauho kun vatkaan munat ja sokerin. Lisää raivoa kun jauhot pitää sekoittaa taikinaan. Raivo loppuu kun saa nuolla kulhon puhtaaksi, lisää raivoa kun taikina on loppu. Rauhoittuu katsomaan kakkua uunissa, suuttuu kun se otetaan pois.
Saa taas rauhoittumaan, seuraavaksi kiipeää pöydälle istumaan, raivoaa kun pyydetään tulemaan alas, nostetaan pois, huutaa kuin villipeto ja hakkaa lattiaa. Sattuu käteen, tulee itku, pitää päästä äidin syliin.
Rauhoittuu....
Kunnes keksii taas jotain hauskaa, esim. heittää lelun pikkusiskon päähän tai hakkaa telkkaria lelulla tai jotain muuta, ja sit alkaa taas itku ja raivo kun torutaan....
[/quote]
jos sä aina hyvittelet ja lepyttelet lasta kun se alkaa huutamaan niin kohta se huutaa saadakseen hyvittelyä. Ei sun tehtäväs oo saada lasta rauhouttumaan keinolla millä hyvänsä. Sun tehtäväs on sanoa sille että joo sua, näyttäö harmittavan, huuda vaan jos se tuntuu helpottavan.
[/quote]
En aina hyvittele ja lepyttele, tuossa nyt kuitenkin kyse leipomisesta, jossa on eri vaiheita.
Sama huuto kun kirja loppuu ja pitää ruveta nukkumaan.
Kun suihku on ohi ja pitää kuivatella.
Kun jätski on syöty eikä lisää saa.
Kun automatka loppuu.
jne jne jne.....
Kun leivotaan en lepyttele antamalla uutta tekemistä, vaan opetan että tiettyjä asioita pitää tehdä tietyllä tavalla. En jaksa/osaa selittää tarkemmin mitä tarkoitan, imetän ja on hankalaa kirjoittaa yhdellä kädellä =)
[/quote]
ÄLÄ NYT SUUTU (kun en tarkoita pahaa) mutta sukulaisella 2 lasta joilla lievä dysfasia ja heillä lapset pienenä reagoi just noin, eli mikään ei olisi saanut "loppua" kun loppui niin raivari. Muuten ei mitään kummenpaa vikaa ollut mutta tuo ja sitten se, että asiat olisi pitänyt tehdä aina samoin tai muuten alkoi huuto.
[/quote]
En suutu. Poika puhuu sekä ruotsia että suomea, pitkiä lauseita ja ymmärtää hyvin puhetta =) (kun haluaa.....)
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 21:08"]
Välillä tilanne rauhoittuu, välillä pahenee.
Kolmen lapsen kokemukset uhmista nyt, neljäs vasta vauva, mutta odotellessa :)
Itselläni on parhain keino ollut, että olen antanut raivota, kun on näyttänyt laantumisen merkkejä, sitten kysyn että joko on pahimmat huudot mennyt ohi. Joskus se vain pahenee, mutta monesti muksu nikotellen alkaa nyökyttelemään ja jatkamme touhuja.
Pahenee vain jos alan noteeraamaan kiukkuamisen. Kuuluu ikään. Vaikka en itse niin pitkäpinnainen olekaan, mutta tässä asiassa lasken vaikka kymmeneen kuin menetän malttini :)
Tällä hetkellä meillä on menossa 6v:n AAAAAAAAAAAAAAAARGH-vaihe. Mikään ei ole hyvin. Kiti kiti.
4v:n äiti, sinä ole tyhmä-vaihe ja 2v:n Byyyyyäääääääh, määää en saaaa totaaaaaaaa-vaihe.
Voit vain kuvitella miten ihania nämä päivät on kun tässä vielä möyrii 7kk vauva :) Mutta, nämä menee vielä ohi.
Tsemppiä ap:lle! :)
[/quote]
Ap kiittää tsempeistä ja lähettää kasoittain tsemppejä takaisinpäin =D
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 20:58"]
Sitten siitä tulee 6-vuotias uhmaikäinen. Just tänä aamuna julistettiin, että äiti on tyhmä enkä rakasta häntä tänään enää, mut huomenna kyllä. Ja syy, en alkanut kutitusleikkiin. Onneksi 6-vuotiaat leppyvät jo ihan itsestään eivätkä hakkaa telkkaria. Eli toisin sanoen, kliseiden klise, ne kasvavat kuitenkin nopeasti. Ovat ihanan kamalia tuossa iässä, ovat ihanan kamalia myöhemminkin. Tavat vaan muuttuu.
[/quote]
Oma matra on "Tämä ei ole ikuista, se menee ohi", mutta ehkä vasta sitten kun muksu muuttaa omaan kämppään =D
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 20:58"]
Sitten siitä tulee 6-vuotias uhmaikäinen. Just tänä aamuna julistettiin, että äiti on tyhmä enkä rakasta häntä tänään enää, mut huomenna kyllä. Ja syy, en alkanut kutitusleikkiin. Onneksi 6-vuotiaat leppyvät jo ihan itsestään eivätkä hakkaa telkkaria. Eli toisin sanoen, kliseiden klise, ne kasvavat kuitenkin nopeasti. Ovat ihanan kamalia tuossa iässä, ovat ihanan kamalia myöhemminkin. Tavat vaan muuttuu.
[/quote]
Joo, onneksi osaa myös olla ihana... Valitettavasti sellainen hurmuri että eihän kukaan edes usko mihin se kykenee täällä kotona =D
Mun miehen poika on tosi kovapäinen, ei jaksaisi koskaan kävellä itse jne jne. Ikää nyt 4v mutta uhma sen kuin pahenee. Kun poika känkkäröi julkisella paikalla, niin mies jättää hänet tasan siihen paikkaan ja lähtee itse kävelemään. Kyllä se lapsi sieltä aikanaan tulee perässä. Mua hiukan aina hirvittää toi toiminta ja itse kyllä katson, että lapsi tosiaan tulee sieltä eikä mitään käy... Mutta ihan toimiva metodi tavallaan. Toinen vaihtoehto on raahata poikaa väkisin kädestä. Sen verran iso on jo että ei enää jaksa kantaa, eikä meillä nyt muutenkaan 4-vuotiasta ruveta kantamaan.