Onko teillä ollut aikaa miettiä, mitä todella haluatte elämältä?

Liikaakin olen miettinyt, mutta mihinikään en ole päätynyt. Olen jo 40 v ja yksin elänyt koko elämäni, miettinyt mitä haluaisin. Ei ole valjennut.

Olen miettinyt paljonkin ja olen kyllä tehnytkin aina niin, kuin sydän on sanonut. Kuitenkin olen usein stressaantunut, ahdistunut ja välillä masentunutkin ja välillä taas aivan onneni kukkuloilla (maanis-depressiivinen?) No, asiaan. Ihmettelen vain, miksi en ole tytyväinen, kun olen saavuttaut kaiken haluamani.. ja koskaan ei ole tasaista ja jos on, en halua olla siinä paikallaan.

Olen. Ja kaiken olen myös saanut. 

Haluan opetella ranskaa, lukea Raamatun, bylsiä naapurin kanssa, matkustaa Tiibetiin ja ottaa Carpe Diem-tatuoinnin.

t. Alex Löfström

Minulla on ollut aina aikaa miettiä mitä haluan, mutta en ole tullut siitä yhtään sen onnellisemmaksi tai tehnyt yhtään parempia päätöksiä elämässäni. Se, mitä haluan, ja se, miten siihen tilaan pääsen, on kuitenkin kaksi eri asiaa. Halusin tietylle alalle, hankin koulutuksen jne. ja sitten sillä alalla ei kerta kaikkiaan ole ollut töitä viimeiseen 5:een vuoteen. Ja nyt opiskelen uudelleen, koska haluan elämältäni ensisijaisesti kunnollisen toimeentulon. Tämä näin esimerkkinä.

Nykyään ajattelen, että tärkeämpää kuin saada se, mitä haluaa, on haluta sitä, minkä onnistuu saamaan. Elämään kuuluu aina kriisejä, jolloin olo on levoton, ahdistunut ja ärtynyt, jolloin tuntuu että on hukassa elämässä ja tehnyt vain huonoja päätöksiä. Jos tuntuu siltä, että haluaa rauhassa miettiä elämäänsä, niin aikuiselle ihmiselle on ihan täydellisen sallittua vetäytyä hetkeksi vaikkapa sinne mökille miettimään, jos siitä ei esimerkiksi lapset kärsi. Itse olen tehnyt näitä miettimismatkoja useammankin, ja aina niiden lopputulos on ollut se, että olen aina aika pian valmis "palaamaan" omaan elämääni. Matkalle lähteminen on ollut symbolinen ele, ja kun on tajunnut että voi oikeasti lähteä, muistaa ettei ole muiden odotusten vanki vaan omien odotustensa vanki, ja sekin helpottaa oloa.