Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde solmussa. Auttakaa.
28.09.2013 |
Olen seurustellut mieheni kanssa lähes kolme vuotta. Ensimmäinen puoli vuotta suhteesta oli jatkuvaa tappelua, mutta sen jälkeen on ollut melko tasaista kyytiä. Tiedän mieheni rakastavan minua, ja on varma tahtovansa mennä kanssani naimisiin ja perustaa perheen. Itsekin olen hyvinä päivinä samaa mieltä, rakastan niin paljon että sydän tuntuu välillä räjähtävän. Mutta nämä huonot päivät...
Miehen alkoholin käyttö on melko runsasta, aina pitää saada "parit" koulu- tai työpäivän jälkeen, mutta harvoin se siihen pariin jää. Mitään räkäkännejä hän ei vedä, mutta hiprakassa on usein. Vihaan olla hänen kanssaan kun hän on humalassa, koska hänestä tulee typerä, ärsyttävä, mahtaileva ja lisäksi vähättelee minua ja puhuu meidän seksielämästämme vieraille ihmisille. Usein nielen tämän, mutta joskus olen kiittänyt häntä nolaamisestani tai poistunut paikalta sanomatta sanaakaan. Itse en käytä alkoholia lainkaan.
Odotan innolla aina juhlapäiviä, koska arkihan on muuten niin tasaista, että pieni spesiaalijuttu piristää kummasti. Aina joudun kuitenkin pettymään, aivan kuten eilenkin. Kävimme syömässä, ja mies alkoi heti valittamaan ettei ole nälkäinen. Ravintolasta menimme yllättäen baariin, koska miehen tuttuja tuli vastaan. Mies joi vain kaksi, mutta sekin ärsytti, koska tein selväksi aiemmin että viettäisin illan mieluiten kotona kahdestaan juhlistaen, vaikka hyvän leffan äärellä. Viimein lähdimme, ja seisoimme hetken porukalla ulkona. Meidät pysäytti pari tuntematonta herraa, jotka pyysivät reittiohjeita erääseen tanssipaikkaan. Mieheni hetken yritti neuvoa, kunnes yhtäkkiä tokaisi vain lähtevänsä näyttämään! Minä jäin siihen seisomaan kahden hänen tuttavansa kanssa suu auki, ja aika pian nämä tuttavatkin lähtivät omille teilleen. Ajattelin, ettei neuvominen voi niin kauan kestää (matkaa n.200m), joten odottelin. Odottelin. Odottelin. Lopulta alkoi harmittamaan niin paljon, että hyppäsin bussiin ja menin kotiin. Itkuhan siinä pääsi. Itse olin laittautunut, odotin tätä päivää monta viikkoa, heräsin aamulla innosta kihisten ja päädyinkin yksin seisomaan vesisateeseen.
Kun olin päässyt kotiin ja käynyt suihkussa, mies soitti. "Pääsitkö bussiin?" Vastasin harmistuneena, lyhyesti, töksäytellen. Mies ei tätä tajunnut, vaan lässytti puhelimessa hyvää yötä ja nähdään sitten myöhemmin. Laitoin perään viestin, jossa ilmaisin pettymykseni iltaan ja typerään käytökseen. Vastaus oli "ok.".
Tämä ei siis ole ainoa kerta, kun merkkipäivänä olen joutunut pettymään.
Auttakaa. Näinä iltoina jumiudun läppärilleni googlettamaan parisuhdeneuvoja, milloin kannattaisi erota, onko tämä minun vai hänen syynsä, mikä neuvoksi. Nyt ajattelin pyytää apua ihan oikeasti. Kertokaa, mitä mieltä olette. Iästä sen verran, että olemme yli parikymppisiä.
Kommentit (32)
Ette sovi yhteen.
Odotat miehen käyttäytyvän toivomallasi tavalla, ja petyt kun hän käyttäytyy kuin aina ennenkin. Miksi ihmeessä?
Kannattaa opetella sanomaan ääneen mitä toiselta haluaa, harva meistä kumminkaan on ajatustenlukijoita. Pääsisitte ainakin selvittämään mitä odotatte suhteelta, ja ovatko odotuksenne sovitettavissa yhteen. Lukemani mukaan eivät ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, en halua pahoittaa mieltäsi mutta ei tuossa kaikki ole ihan kohdallaan. Ihan mietinnän paikka. arvostus on tiessään ja tuo alkoholin käyttä on aika huono juttu, sillä ei ainakaan ole tapana vähetä..mieti vähän jos olisitte perhe, teillä olisi pieniä lapsia..vaikeuksissa olisit aika nopeasti. Ei täällä sinua kukaan voi auttaa, se on keskustelun paikka teillä, keskustelkaa asiat selviksi jos pystytte, jos ette pysty niin ihan tuhoon tuomittua hommaa., ei siinä parisuhde neuvot auta jos mies on noin piittaamaton jo noinkin tuoreessa suhteessa. Avaa silmäsi!
Herranjestas, miksi edes odotat tuollaiselta itsekeskeiseltä sialta mitään? Lähde kävelemään, oli lapsia tai ei. Jos ei ole, pääset helpommin. Jotain omanarvontuntoa, nainen! Ja et todellakaan ota takaisin kun koirasilmillä märyten tulee ruikuttamaan kuinka kaikki muuttuu.
Lue oma tekstisi ajatuksella ja ymmärrät itsekin mitä pitää tehdä. Alkoholisti muuttuu ainoastaan omasta halustaan. Eroaminen tuossa vaiheessa on vielä helppoa, kun ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo..ei tuolla suhteella ole tulevaisuutta. sori vaan...mut parempi erota ennemmin kuin myöhemmin
mulla tuli tästä jutusta taas paha mieli...siis tollainen idioottimies..miten se on edes saanut noin kivan naisen itelleen...ansaitset parempaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo kyllä pidemmän päälle kovin lupaavalta kuulosta. Alkoholi on miehelle ihan selvästi ongelma ja ei se tilanne taida tuosta paremmaksi mennä, pahemmaksi todennäköisesti. Että jos pitkää parisuhdetta haluat, niin ehkä kannattaisi sitä alkaa muualta etsimään. Varsinkin, jos tuollaiset tilanteet ovat toistuneet usein ja vähän väliä pitää miehen saada juoda. Tiedän, ei ole helppoa myöntää itselleen että tästä ei nyt mitään tullutkaan, mutta se "laastari" on helpompi vetäistä kerralla irti...vaikka kirpaiseekin. Aseta itsesi ja onnesi etusijalle äläkä tyydy yhtään vähempään kuin mitä haluat =)
Itse selvästi odotit iltaa enemmän kuin mies. Vaikuttaisi vähän siltä, että et ole miehelle ykkösprioriteetti, kun nytkin meni muut asiat sun ja teidän yhteisen ajan edelle. Itse erosin kun mies teki vähän samoin aina, että ei arvostanut ennalta sovittuja asioita ja jouduin lähes päivittäin pettymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa surulliselta, että miehesi kohtelee sinua noin. Vaikka vain aika ajoin, mutta silti. Mitä hän tuumaa, kun keskustelette asiasta? Vai saatko sanotuksi nuo asiat?
alkoholi on miehelle ykkösasia. Pakene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä ainakaan perhettä tollaisen kanssa perusta.
Ajatelepa tulevaisuuttasi tuon miehen rinnalla. Ok, rakastat häntä, mutta parisuhde ei kestä jos rakkauden tunne on ainoa koossa pitävä voima. Tarviaan nimittäin myös tekoja, epäitsekkyyttä, joustavuutta, kompromissejä, puolin sun toisin.
Kun teille sitten syntyisi koliikki vauva, ette pääsisi juuri nukkumaan, ja oma aika vähissä, niin luuletko tosiaan, että tämä mies olisi ensimmäisenä luopumassa omista mukavuuksistaan ja ottamassa vastuuta välillä aika ikävistäkin ja epämukavista asioista, kuten heräämään yöllä miljoonatta kertaa itkevän vauvan takia?? Antaisiko hän sinulle niska-hartiahierontaa, kun hartiasi kivistävät 10-tunnin vauvan hyssyttelystä hoosiannaa? Luuletko tosiaan, että mies jaksaisi ottaa tiukassa tilanteessa vauvaa tai sinua huomioon oman mukavuutensa kustannuksella? Näin esimerkkinä.
Noup! Hälytyskellot soivat, nyt. Älä tuhlaa ihanaa tulevaisuuttasi huonoilla valinnoilla, huonoilla kumppaneilla. Ota mieheksi kiva, reilu, ystävällinen, huomaavainen mies. Mies, johon voit luottaa, ja joka huomioi sinut, ja osaa luopua asioista sinun ja perheen hyväksi. Mies, joka haluaa Sinulle hyvää. Näitäkin miehiä nimittäin on! Ei kannata roikkua huonoissa kumppaneissa, jotka ovat itsekkäitä, epäkypsiä, itseriittoisia, riippuvuuksista kärsiviä, elämänhallintapuutteisia, tunnevammaisia, huonoja rakastajia, huonoja kumppaneita, huonoja isiä.
Usko, että sinulle on olemassa parempi mies, johon rakastut joka päivä uudelleen, koska hän on niin ihana kumppani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä voisin sanoa, etten voisi edes kuvitella elämääni ilman tuota miestä. En pysty edes ajattelemaan eroa ilman itkua, mutta tässä sitä vaan nyt mietitään.
Vaikka kirjoitinkin tänne avun tarpeessa, ette tietenkään voi tietää koko totuutta. Nuo pätkät ovat vain niin pieni osa elämästämme, enkä voi tietenkään olettaa miehen käyttäytyvän täydellisesti tai juuri niinkuin minä haluaisin, eihän hän mikään koira ole. Kuitenkin nuo pienet pätkät ovat niin merkityksellisiä, että päädyin tänne kirjoittamaan.
Tavallisina päivinä mies on todella rakastava, hellittelee, halailee ja pussailee, osoittaa rakastavansa niin kotona kuin julkisestikin. Hän on selvästi ylpeä saadessaan olla minun mieheni, eikä ole koskaan jättänyt sitä arvailun varaan. PAITSI juurikin noina baarikertoina, kun esimerkiksi elokuvista jutellessa käy ilmi, että pidä jostain leffasta. Mies alkaa kovaan ääneen ihmettelemään, "sinä se et ymmärrä hyvän päälle", "tuollaista mun pitää kestää". Tietenkin huumorilla, hänen mielestään se on todella hauska vitsi. Olen uskaltautunut viime aikoina sanomaan että vihaan kun hän tuolla tavalla vähättelee minua, minä en osaa ottaa tuota huumorilla. Monesti hän myös tavallaan alkaa riitelemään kanssani sottaisuudestani (mies on paljon tarkempi siivouksen suhteen) koko porukan edessä. Niissä tilanteissa en tiedä mitä tekisin, koska vihaan julkista riitelyä, olen huono puolustamaan itseäni ja yleensä vain tekisi mieli purskahtaa itkuun.
Meillä ei ole lapsia, eikä ole vielä suunnitelmissakaan muutamaan vuoteen. Mies on kuitenkin luvannut heti alusta alkaen, että kun vauva syntyy, loppuu tupakointi ja juominen. Minä olen tehnyt aina selväksi, että juoppoa miestä en ala hyysäämään eivätkä minun lapseni koskaan joudu katsomaan humalaisia vanhempia (minun perheessäni ei koskaan ole juotu paria juhlapäivälasillista lukuunottamatta). Hän on samaa mieltä.
Tunnen itseni niin säälittäväksi, kun puolustelen häntä, mutta pakkohan on punnita sekä hyvät, että huonot puolet. Vikaa on ehdottomasti myös minussa, koska olen todella huono puhumaan ikävistä asioista ja jotenkin vain odotan miehen ymmärtävän harmitukseni (niin ilmiselviä tilanteet yleensä mielestäni ovat).
Pari vuotta sitten miehellä meni alkoholinkäytön suhteen lujaa, ja olimme jo eroamispisteessä. Siinä vaiheessa mies pisti korkin kiinni puoleksi vuodeksi, minun vuokseni, koska halusi pelastaa suhteeni ja osoittaa, että pystyy muuttumaan. Uskon, että hän haluaa olla kanssani ja haluaa tehdä minut onnelliseksi
15/15 siis ap, kuten tässäkin.
Jäi vähän kesken. Niin, uskon että hän haluaa tehdä minut onnelliseksi eikä tahallaan satuta. Hän ei ole ilkeä ihminen luonteeltaan.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 23:09"]
Ensimmäisenä voisin sanoa, etten voisi edes kuvitella elämääni ilman tuota miestä. En pysty edes ajattelemaan eroa ilman itkua, mutta tässä sitä vaan nyt mietitään.
Vaikka kirjoitinkin tänne avun tarpeessa, ette tietenkään voi tietää koko totuutta. Nuo pätkät ovat vain niin pieni osa elämästämme, enkä voi tietenkään olettaa miehen käyttäytyvän täydellisesti tai juuri niinkuin minä haluaisin, eihän hän mikään koira ole. Kuitenkin nuo pienet pätkät ovat niin merkityksellisiä, että päädyin tänne kirjoittamaan.
Tavallisina päivinä mies on todella rakastava, hellittelee, halailee ja pussailee, osoittaa rakastavansa niin kotona kuin julkisestikin. Hän on selvästi ylpeä saadessaan olla minun mieheni, eikä ole koskaan jättänyt sitä arvailun varaan. PAITSI juurikin noina baarikertoina, kun esimerkiksi elokuvista jutellessa käy ilmi, että pidä jostain leffasta. Mies alkaa kovaan ääneen ihmettelemään, "sinä se et ymmärrä hyvän päälle", "tuollaista mun pitää kestää". Tietenkin huumorilla, hänen mielestään se on todella hauska vitsi. Olen uskaltautunut viime aikoina sanomaan että vihaan kun hän tuolla tavalla vähättelee minua, minä en osaa ottaa tuota huumorilla. Monesti hän myös tavallaan alkaa riitelemään kanssani sottaisuudestani (mies on paljon tarkempi siivouksen suhteen) koko porukan edessä. Niissä tilanteissa en tiedä mitä tekisin, koska vihaan julkista riitelyä, olen huono puolustamaan itseäni ja yleensä vain tekisi mieli purskahtaa itkuun.
Meillä ei ole lapsia, eikä ole vielä suunnitelmissakaan muutamaan vuoteen. Mies on kuitenkin luvannut heti alusta alkaen, että kun vauva syntyy, loppuu tupakointi ja juominen. Minä olen tehnyt aina selväksi, että juoppoa miestä en ala hyysäämään eivätkä minun lapseni koskaan joudu katsomaan humalaisia vanhempia (minun perheessäni ei koskaan ole juotu paria juhlapäivälasillista lukuunottamatta). Hän on samaa mieltä.
Tunnen itseni niin säälittäväksi, kun puolustelen häntä, mutta pakkohan on punnita sekä hyvät, että huonot puolet. Vikaa on ehdottomasti myös minussa, koska olen todella huono puhumaan ikävistä asioista ja jotenkin vain odotan miehen ymmärtävän harmitukseni (niin ilmiselviä tilanteet yleensä mielestäni ovat).
Pari vuotta sitten miehellä meni alkoholinkäytön suhteen lujaa, ja olimme jo eroamispisteessä. Siinä vaiheessa mies pisti korkin kiinni puoleksi vuodeksi, minun vuokseni, koska halusi pelastaa suhteeni ja osoittaa, että pystyy muuttumaan. Uskon, että hän haluaa olla kanssani ja haluaa tehdä minut onnelliseksi
[/quote]
Voi AP. Mitä tässä nyt sanoisi? Ei muuta kuin Onnea valitsemallesi tielle. Moni avoliitto kaatuu yleensä lasten syntymiin... Kun sitä raskasta aikaa kun ei ole vain se yksi yö, tai viikko, vaan vuosia, jos esim. lapsi kova heräilemään öisin, huono nukkumaan, levoton ja itkuherkkä. Siinä yleensä juuri ensimmäisen kolmen vuoden aikana, kun lapsi on syntynyt, erotaan. Näin on tapahtunut tuttavaperheissä 70 %:sti. Että kannattaa tosiaan miettiä, kenen kanssa lisääntyy.
Kiitos ihanista viesteistä, kyllä itku pääsi muutaman kohdall.
Erityisesti säväytti tuo "parisuhde ei kestä jos rakkauden tunne on ainoa koossa pitävä voima". Olen aina ajatellut, että kunhan rakkautta riittää, kaikesta pääsee yli, kaikesta selvitään yhdessä.
hyvää päivää nainen, ai että sitten muututaan, kun lapsi tulee? aika pilvilinnoja... toki niin joillekin käy, mutta aika harvalle, varsinkin, jos vähemmän stressaavassa tilanteessakaan ei onnistu niistä "henkireistään" luopumaan. mies saa olosi pahaksi, haluatko elää sellaisen kanssa? harvempi kun muuttuu ihanammaksi vuosien saatossa, varsinkin jo jo 3v olette tuota samaa jatkaneet, nii heikolta näyttää. joidenkin suhde kyllä varmasti paranee, mutta näillä joillakin on aito halu muuttaa asioita. miehesi ei ilmeisesti ole moista näyttänyt?
Miehesi on narsisti. Ajattelee vain itseään. Olet sokea rakkauden tähden, mutta mies ei ansaitse rakkauttasi. En todellakaan usko että kukaan napinpainalluksesta lopettaa baarissa juoksentelemista vaikka lapsi syntyisikin.
Siis haluat, että tänne kirjoitetaan, että JSPAP? Millaisia etiäisiä vielä tarvitset tehdäksesi oikeat johtopäätökset? Nuo asiat tulee ajan kanssa vain ärsyttämään enemmän ja enemmän! Ja oikeesti - ansaitset parempaa!