Nyt on sellainen surkeusolo :(

Meidän lapsi on sairas, ja olen koko ajan ajatellut positiivisesti, että kyllä hänet oireettomaksi saadaan (parannusta ei ole). Kun hoitoja nyt on jne. Vaan ei, ei ne kivut lähde. Pelkään vain koko ajan koska ne pahenee ja leviää. Sattuu sydämeen niin vietävästi. 

Mun äiti on sydänsairas ja nyt hänellä on jouduttu pahojen vaikutusten vuoksi muuttamaan lääkitystä ja se taas aiheuttaa pahoja sydänoireita. Hän on itse sitä mieltä että kuolee kohta niihin. Ihan sikahienoa.

Arki on pyöritettävä, töissä käytävä, itsensä kasattava lasten edessä. Lapset on kiukkuisia kun en jaksa mitään erityistä järjestää, erityisesti tuo kipuileva lapsi on kovilla kun jatkuva kipu kuluttaa. Ja koko ajan vielä pelkään että kuulen äidille sattuneen jotakin.

Nytkin itkettäisi, mutta pakko niellä, en halua lasten edessä itkeä.

En mä tähän mitään kommentteja tarvitse, halusin vain surkutella oloani.