Eihän kukaan aikuinen nainen mieti enää nuoruuden juttuja

En ole kiinnostunut luokkakokouksista, niihin en mene. Mutta joskus muistelen yhtä ihanaa miestä nuoruudestani. Saahan sitä muistella ja olla iloinen kauniista muistosta.

Arvostan myös menneisyyttäni ja nuoruuttani, koska se teki minusta sen joka olen. Jos on sujut historiansa kanssa, näkee huomisenkin ihan eritavalla ja pääsee eteenpäin.

Mä pidän yhteyttä kahteen kouluaikaiseen kaveriin (joista toinen kyllä myös opiskelukaveri, pääsimme sisään yliopistoon peräkkäisinä vuosina ja olemme esim. toistemme lapsien kummeja), muihin en. Luokkakokoukset ei juurikaan kiinnista, lähinnä siksi etten kouluaikoina koskaan löytänyt mitään varsinaista porukkaa jossa olisin tuntenut oloni kotoisaksi. Kavereita kyllä oli, en siis ollut mikään erakko, mutta kaverisuhteet olivat noita kahta mainitsemaani lukuunottamatta pinnallista yhdesäs hengailua ja yhteydenpito jäi käytännössä heti kun koulu loppui. Vasta opiskeluaikoina löysin niin monta samanhenkistä että tuli kunnon kaveriporukka ja pidämme edelleen tiiviisti yhteyttä vaikka opiskeluajoista on jo 10 vuotta.

Toisaalta mun mielestä on ihan jees jos jollain on sellainen tiiviimpi koulukaverisuhde/porukka aikuisenakin. Sattumalla on iso osuus siinä sattuuko ne läheisimmät kaverit/ystävt löytymään koulusta vai jostain muualta.

Kyllä mä mielellään muistelen meidän nuoruutta mun kaverien kanssa, jotka oli parhaita ystäviäni yläasteiässä. Meillä on myös kaikenlaista inside-juttua noilta ajoilta. Toki elämää on ollut sen jälkeenkin mutta olen samaa mieltä kuin kolme, onhan se aika vaikuttanut siihen, kuka olen. Ei ole tarvetta kuitenkaan joka päivä muistella eikä meilläkään ole ollut luokkakokouksia yhdenkään luokan kanssa, millä silloin kävimme. Ei kaikki tietenkään tuona aikana ollut idyllistä mutta kyllä tuohon aikaan liittyy muistoja, joita en vaihtaisi pois.

Kyllä me muistellaan menneitä kun ystävien kanssa nähdään. Tiedät että jotkut edelleen elää menneisyydessään, mutta yleensä näillä on hyvin köyhää muu elämä. Itselläni ei ole ja siksi en kaikkia yksityiskohtia muistakaan, esim kenen kanssa tanssin hitaita sillon yhtenä vappuna. hohhoijaa...

Menneisyys on tehnyt minusta sen miä oon tänään, ja vaikka nyt itse sanonkin niin oon mukava, empaattinen, nättikin vielä, oikein ihana nainen (sanoo miesystävä ja muutama muukiin, esim. nuoruuden poikakaveri). Näin muuten yhdestä nuoruudenaikaisesta ihanan viattomasta seukkailukamusta untakin, jo toisen kerran kuukauden sisään. Hymyilin aamulla.

Ei ole mitä muistella hyvällä niin en juurikaan muistele menneitä. Saattaisin muistella jos olisi muistamisen arvoisia juttuja menneisyydessä. Elän tätä aikaa, elämäni parasta aikaa.

mitä nuoruuden juttuja tarkoitat? kyllä mä paljon elämääni mietin

Jos viesti alkaa  "Eihän kukaan" liittyen ihmisten väliseen kanssakäymiseen niin erittäin todennäköisesti vastaus viestiin on "No kyllä ainakin minä". Eihän kukaan lähde mukaan Facebook - tyyliseen yläastemeininkiin kun siitä on kertaalleen jo aikuiseksi kasvamalla päässyt eroon, eihän?