Jenni Vartiaisen "naiset ja junat"

Ei naisia oo luotu kulkemaan. Ennen ehkäisyä naiset olivat suuren ison osan elämästään raskaana. Lähde siinä nyt sitten kulkemaan saati harrastamaan irtosuhteita. Feminististä höpöhöpöä koko biisi. Vieläkin 2010-luvulla naiset haluaa sen vakaan parisuhteen turvallisen miehen kanssa, 3 lasta, punaisen aidatun omakotitalon ja farmarin. Miehet taas on paljon useammin tyytyväisiä ympäriinsäpaneskeluun.

Sanoitus on HIRVEÄÄ KURAA, mutta kyllä vaan uppoaa huonoa viihdekirjallisuutta lukeviin parikymppisiin hepsankeikkoihin. Pahimmat lyyriset pökäleet putoilevat kohdassa: se vain kuluu lähtiessä ihan hiljaa narahtaa, eikä ne oo kyyneleitä joita vuori vuodattaa, ne on kevään tekeleitä kun se jäitä sulattaa…

Ja se nytkyttävä osuus on ilmeinen Euphoria-laina.

No minä en ole Jenni-fani mutta kyllähän tuo biisi on hieno, siinä on popbiisiksi sanomaa, ja sovituksessakin sellaista shamanistista suomalaista menoa.

Nillä jotka yllä sanoitusta arvostelivat on vain kovin tylsän konservatiivinen näkemys naisten ja miesten rooleista. Ns. perinteisissäkin rooleissa mies oli siellä linnassaan tai talossaan, ja nainenhan se joutui naimisiin mennessään lähtemään pois kotoaan miehen maailmaan.

Laulussa kummminkin lienee tarkoitus esitellä enemmän ihmisen kehityskaarta: aika usein se mies rakentaa nuorena sen arvomaailmansa ja vartoi sitten sitä, eikä muutu. Kun naisia katsoo niin harva meistä on 40-vuotiaana arvoiltaan ja haaveiltaan samanlainen kuin 20-vuotiaana. Useinhan nuorena alkanut parisuhde päättyyy siihen kun mies ei muutu vaan jumittaa entisessä, mutta nainen kulkee eteenpäin aina uudelle asemalle kuten juna.

Mutta laulassa vuori kuitenkin itkee tytön perään... ehkä jokin kumminkin muuttuu rakkauden menetyksen kautta, ehkä miehet jäät sittenkin sulavat...

Ehkä tässä on kumminkin kyse siitä että toista ei voi kahlita, eikä estää elämästä elämäänsä...

Ihan siis ajatuksia herättävä sanoitus poppibiisiin. Hyvä Mariska!

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 21:05"]

 "Junat on luotuja liikkumaan" taitaa olla viittaus johonkin männävuosien iskelmään.

[/quote]

itse en ainakaan tiedä mitään tuollaista iskelmää... Toiset on luotuja kulkemaan tulee mieleen sekä Sorsakosken On kesäyö, jossa hän on junassa.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 00:51"]

No minä en ole Jenni-fani mutta kyllähän tuo biisi on hieno, siinä on popbiisiksi sanomaa, ja sovituksessakin sellaista shamanistista suomalaista menoa.

Nillä jotka yllä sanoitusta arvostelivat on vain kovin tylsän konservatiivinen näkemys naisten ja miesten rooleista. Ns. perinteisissäkin rooleissa mies oli siellä linnassaan tai talossaan, ja nainenhan se joutui naimisiin mennessään lähtemään pois kotoaan miehen maailmaan.

Laulussa kummminkin lienee tarkoitus esitellä enemmän ihmisen kehityskaarta: aika usein se mies rakentaa nuorena sen arvomaailmansa ja vartoi sitten sitä, eikä muutu. Kun naisia katsoo niin harva meistä on 40-vuotiaana arvoiltaan ja haaveiltaan samanlainen kuin 20-vuotiaana. Useinhan nuorena alkanut parisuhde päättyyy siihen kun mies ei muutu vaan jumittaa entisessä, mutta nainen kulkee eteenpäin aina uudelle asemalle kuten juna.

Mutta laulassa vuori kuitenkin itkee tytön perään... ehkä jokin kumminkin muuttuu rakkauden menetyksen kautta, ehkä miehet jäät sittenkin sulavat...

Ehkä tässä on kumminkin kyse siitä että toista ei voi kahlita, eikä estää elämästä elämäänsä...

Ihan siis ajatuksia herättävä sanoitus poppibiisiin. Hyvä Mariska!

[/quote]

Hieno analyysi laulun sanoituksesta. Se on vaan kuin helmiä sioille näille idiooteille täällä, ei riitä aivosoliut noin abstraktiin ajatteluun.

Pitäisi olla, että naiset luotuja hellan ja nyrkin väliin, lapsia hoitamaan, kokaamaan. Miehet luotu kulkemaan, palvottavaksi.

"Munat ja paiseet"

Junat ja naiset on aina myöhässä.

No joo kyllä mä voisin tuon karaokessa vetasta. En oikein ole puolesta enkä vastaan, en osaa vaan haukkua toisten tekemisiä, mitä sekin vaikuttaa.

Mikä minua vituttaa on se, että junilla on vaan ne tietyt raiteet, joita pitkin kulkea, ennalta määrätty reitti. yhdistän siis sanat mielessäni siihen, että vaikka naisilla on vapaus kulkea, valitsevat he kuitenki vain sen tietyn, turvallisen reitin.

Minä en raiteita seuraile, stna, vaan valitsen oman reittini.

maasturit ja naiset on luotuja liikkumaan.

Junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan. Siis naisiinko samaistuu aloillaan olo?

No minä olen nainen eikä aloillaan oleminen kuvaa minua, enemmän se kuvaa miestäni. Tykkään tuosta biisistä, myös sen sanoista.

Joo, Junat ja naiset kuulostaa jotenkin niin keksimällä keksityltä. Biisi nyt muuten on ihan perus Jenni Vartiaista. Ihan ok melodia. Ärsyttää se huokailemalla laulaminen.

Typerä kappale. En tykkää. Kappaleen sanat ja musiikkivideokin niin tekotaiteellinen, ettei mitään rajaa.

Tuo lause äkkiseltään tuo mieleen irtosuhteiden ihannoinnin naisten puolelta.

Mä tykkään salaa itsekseni. Musta se kuulostaa kivalta. Mutta uskallan myöntää vain anonyyminä.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 20:47"]

Tuo lause äkkiseltään tuo mieleen irtosuhteiden ihannoinnin naisten puolelta.

[/quote]

jep, lutkailumeininkiä

Naiset on luotu kodinhoitajaksi.

Huvitti tämä aihe-nimittäin minä YLI-INHOAN tuota kappaletta ja Jennin ääntä, on kuin hengitysvammainen, huokailija....yliarvostettu pelkästään ulkonäön takia. Miehet , kun tykkäävät nuorista pitkäkoipisista tytöistä. Voi, kun tuo saataisiin vain nakukuviinsa, ei laulamaan !!

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 20:39"]

Sävel on hyvä, mutta sanoitus ontuu pahasti. Naiset ja junat luotuja liikkumaan.. Siis täh? Miehiin samaistuu liikkuminen naisiin aloillaan olo. Huonot nuo sanat olisivat toisinpäinkin, mutta nyt ne on vielä huonojen lisäksi "virheellisetkin".

[/quote]

No katsos kun se idea on siinä, että nämä perinteiset sukupuolikäsitykset käännetään päivastoin. Mies rinnastuu kivitorneihin ja linnoituksiin, jotka sinällään mielletään aika maskuliinisiksi elementeiksi. Sanoituksen nainen on väsynyt miehen kovuuteen ja järkähtämättömyyteen, ja lähtee sen takia lätkimään. "Junat on luotuja liikkumaan" taitaa olla viittaus johonkin männävuosien iskelmään.

Ja perinteisesti nimenomaan muuttuvat ja virtaavat elementit, kuten esimerkiksi kuu tai vesi, rinnastuvat naiseuteen ja feminiinisyyteen. Maskuliinisiksi on luettu sellaiset liikkumattomat järkäleet, kuin vuoret, tornit jne. Vaikka joo, miehet on perinteisesti mielletty aktiivisiksi. Mutta jos kaipaat sanoituksia, jotka toistavat vain perinteistä ja tuttua, et todella taida olla minkään luokan lyriikan ystävä.