Lue keskustelun säännöt.
Kenet valitsen? (tai kumman)
10.09.2013 |
Olen reilu kolmekymppinen pari vuotta sitten eronnut nainen. Mulla on yksi eskari-ikäinen lapsi, ja lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus, kuitenkin niinn että lapsi on mulla pääosin. Olen ollut tarkoituksella sinkkuna eron jälkeen, mutta nyt olen tilanteessa jossa olen tavannut kaksi aivan ihanaa mutta täysin erilaista miestä. Kumpikin tahtoisi kanssani vakavampaa suhdetta.
1. mies on minua reilu 5 vuotta nuorempi ja todella hyvännäköinen. Siis huomiotaherättävän komea. Siihen miehessä ensiksi ihastuinkin. Meillä on yhteinen harrastus, joka yhdistää todella paljon. Lisäksi tykkään miehen nuorekkuudesta ja hauskuudesta, tunnen itsenikin nuoremmaksi hänen seurassaan. Mies on aatelissuvusta, ja voisin kuvitella etten ehkä ole kaikkien halutuinta miniämatskua miestä vanhempana ja jo kerran eronneena ;) Mies haluaa jo seurustella ja vakiintua, mutta joskus huomaan että hänellä on tarve yrittää esittää hiukan vanhempaa kuin mitä on seurassani. Se on hellyyttävää :)
2. mies on mua vajaa 15 vuotta vanhempi. Tyylikäs, varakas herrasmies. Luonut todella mielettömän uran kansainvälisesti. Asuu unelmapaikalla Helsingissä. Hän on todella hauska, meillä on samanlainen huumorintaju. Kuitenkin ehkä huolettaa onko ikäero liian suuri, sillä minä tahdon vielä yhen lapsen jossain vaiheessa. Lisäksi en ole tottunut välttämättä niin hienoon elintasoon mitä tällä herrralla on.
...Kumpi? Mulla vaihtuu mieli vähintään 3 kertaa päivässä.. En halua tapailla kauempaa molempia, sillä kumpikin on tehnyt selväksi haluavansa jotain vakavampaa jo eikä pelkkää deittailua.
Kommentit (23)
Joo, me yh-äidit tunnutaan kaikki painiskelevan samanlaisten ongelmien parissa. Mullakin on ehdokkaina yksi käsittämättömän komea aatelismies, yksi mielettömän varakas kansainvälisen uran tehnyt miljonääri ja kolmantena yksi fysiikan Nobelin saanut tenniksen olympiavoittaja. Ei millään pysty valitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaista se on av-mamman elämä, aatelisia ja muita varakkaita herrasmiehiä jonoksi asti ovella eikä tiedä kenet valitsisi. Ota se rikkaampi ja menkää äkkiä avioon ilman avioehtoa.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 10:19"]
Joo, me yh-äidit tunnutaan kaikki painiskelevan samanlaisten ongelmien parissa. Mullakin on ehdokkaina yksi käsittämättömän komea aatelismies, yksi mielettömän varakas kansainvälisen uran tehnyt miljonääri ja kolmantena yksi fysiikan Nobelin saanut tenniksen olympiavoittaja. Ei millään pysty valitsemaan.
[/quote]
...kateellinen? ehkä ap ei olekaan plösähtänyt ja nukkavieru katkeroitunut kuten ehkä sinä?
Ap:lle sanoisin että mitäpä jos kumminkin tapaat hetken vielä molempia, ja sitten otat sen johon sydän kallistuu. Vaihtoehto 2. voisi tuode turvallisuutta ja vakautta? Toisaalta, 15 v on aiiiika paljon ikäeroa..
ap tässä.
Luuletteko todella että mulla eron jälkeen on tunkenut miehiä ovista ja ikkunoista? Ei tod.. nyt vaan olen tällaisessa tilanteessa.
Treffaan tänään tuon nuoremman miehen ja toivon että alkaisia ajatukset selkeentyä pikkuhiljaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 10:21"]
Tällaista se on av-mamman elämä, aatelisia ja muita varakkaita herrasmiehiä jonoksi asti ovella eikä tiedä kenet valitsisi. Ota se rikkaampi ja menkää äkkiä avioon ilman avioehtoa.
[/quote]
Tai sit kaikki yh:t on oikeasti aina niitä reppanoita, jotka lykkii vaunuja jossain ostarilla verkkareissa alepan muovikassi kädessä.:):)
Näin tämä ratkaistaan: otat sen vanhemman, menet naimisiin nopeasti ilman avioehtoa ja sitten voitkin alkaa hässiä sen nuoremman kanssa. Niin minä tekisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kumpakaan. Jos ei tiedä mitä tahtoo on parempi olla ilman.
vitun kateelliset ämmät :D "kerta mä mä en kelpaa ees lähikapakan arskalle ja oon yyhoo ni ei kyl kukaan muukaan voi saada miestä" ootte hulvattomia <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikuttavaa tuo että ap miettii ettei ole tottunut ylelliseen elämään. Kyllä siihen kuule varmaan aika nopeasti voi tottua. Eikä miehen iästä tartte huolehtia, hehän voivat siittää lapsia kuolemaansa asti.
Tuo nuorempi saattaa hyvinkin karata jonkun ikäisensä matkaan, joten valitse turvallisesti se 15 vuotta vanhempi herrasmies, jos asuntokin miellyttää, Helsingistähän on hyvät yhteydet joka paikkaan.
...kyllä kannattaa ottaa se aatelissuvun vesa! ...joudut loppuelämäsi elämään huomattavan vaurasta elämää, otat kumman vaan. Parempi totutella ensin siihen elintasoon nuoremman kanssa, koska suuret perinnöt on vasta tulossa. Vanhemman kanssa joudut heti liian korkeaan elintasoon, johon et heti totu, kuten itsekin sanoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei ole oikeutettua kutsua itseään aateliseksi jos muijaksi kelpaa joku yh.
Siinä ollaan jo aika kaukana aatelin ytimestä.
Minä myös eronneena yh-äitinä mietin että mitä sydämesi sanoo? Aiotko tehdä valintasi vain noin pinnallisin perustein? Itse kihlauduin, ehkä vääristä syistä ja kun sen tajusin tuli ero. Sitten vaan kolahti yksi mies ja ei tarvitse oikeasti edes pähkäillä olisiko tämä vaiko joku varakkaampi herrasmies vaiko aatelisnuorukainen. Sen vaan tuntee, olevansa kotona ja juuri oikeassa paikassa tämän miehen kainalossa. Me ulkopuoliset ei tietenkään voida tietää kumpi sun pitäisi ottaa, mutta kysymyksestäsi päätellen ei kumpaakaan. Tapaile niitä vielä ja katso mitä tapahtuu. Se voi ollakin joku ihan muu, vaikka teidän postinjakaja johon syttyykin äkkiä järjen sammuttava fyysinen vetovoima ja huomaat miehen olevankin hyväsydämisin, hottiksin, älykkäin ja seksikkäin mies jonka olet koskaan tavannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen "aateli" on lisäksi muutamaa teollisuussukua lukuunottamatta varsin varatonta. Ei ole linnoja, kartanoita tai oikeastaan muutakaan. Moni käy ihan tavallisissa töissä. Ja epäilenpä, ettei ap kyllä oikeasti ole pääsemässä näihin muutamaan jäljellä olevaan varakkaaseen sukuun.
No niin, aika pyyhkiä unihiekat silmistä ja lähteä reippaalle aamulenkille hakemaan päivän ruokarahat... sossu on auki jo!
Mikä v* siinä on, että aikuiset ihmiset eivät kykene kypsään keskusteluun. Sarkasmikin on surkeaakin surkeampaa.
Jos tunnistaa aloituksen väsyneeksi provoksi heti kättelyssä turha alkaa mitään keskustelu.
15 eli ap:ta taitaa harmittaa kun ei uponnut :D
5 vuotta ei ole ikäero eikä mikään. Mutta sinuna miettisin taustojen mahdollista erilaisuutta. Et kertonut mitään omista taustoistasi. Usein ne erilaiset taustat tuppaavat jossain vaiheessa alkaa hiertämään pahemman kerran.
Mä en ottais kumpaakaan. Syystä, että mietit valintaa. Jos rakastaa niin ei tarvi valita, sen tietää.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 10:42"]
Jos tunnistaa aloituksen väsyneeksi provoksi heti kättelyssä turha alkaa mitään keskustelu.
15 eli ap:ta taitaa harmittaa kun ei uponnut :D
[/quote]
Provaakio onkin aina itsetarkoituksellista. Miten niin ei uponnut?! Ap sai ihan sitä mitä halusikin. Teidät typistettyä lapsen asemaan.
Mä ottaisin ton nuoremman