Olen varmaan seksihullu...miehen haluttomuus...

Hei ap. Tunnen olevani kohtalontoverisi vaikka saankin mieheltäni n.kerran viikossa, mutta,mutta..se ei vaan riitä mulle. Päässäni on samanlaisia ajatuksia kuin sulla ap.,olenkohan joku seksihullu? Kamalaa kun katselee omaa miestään vaikka työpaikalla(esimieheni)ja pystyn vain ajattelemaan rakastelujamme ja märkänä hillun pitkin työpaikkaa. Olisin maailman onnellisin jos hän joskus ottaisi minut intohimoisesti, eikä ns.pakonomaisesti vain suorittaakseen viikottaisen velvollisuutensa. Esim. esileikki ei etene mihinkään jos minä en lähde viemään asiaa eteenpäin, mies voi rämplätä sormellaan jotainkohtaa niin, että tuntuu ihon menevän rikki, eikä edes tajua etten mä kastu.Voisin lukea vaikka kirjaa samalla.

Hei kohtalontoveri!
Olemme ihan samassa tilanteessa (tosin meillä seksiä vielä teitäkin harvemmin).

Ja sinulle joka sanoit että ap taitaa olla aina äreä ja vihainen, kokeile elää itse parisuhteessa ilman seksiä, kun päivät läpeensä mietit mikä sinussa on vikana tai miten ongelman voi ratkaista. Ja etenkin tilanteessa jossa sinä itse olet ainoa jonka mielestä tilannetta tulisi korjata. Vähemmästäkin tulee pahalle mielelle tai kiukkuiseksi, vai? Onneksi kaikki muut täällä ovat niin loistavia ja täydellisiä että parisuhteessa riittää seksi kerran vuodessa ja loppuaika hymyillään ja kehrätään tyytyväisenä kun kaikki on niin upeaa ja parisuhde loistaa. Valitettavasti semmoinen ei riitä ainakaan minulle.

Meillä seksiä on hmm.. Todella harvoin. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa jos sitäkään. Asiasta on puhuttu rauhallisesti, rakentavasti, asiasta on riidelty, olen yrittänyt arjessa panostaa enemmän seksikkäisiin alusvaatteisiin, kokeilemaan uusia juttuja (silloin harvoin kun seksiä edes on), olen ollut hyvällä tuulella, huomioinut miestä enemmän kuin yleensä, halauksin, suukoin, tekemällä hänelle jotain mukavaa, ostamalla jonkin lahjan jnejnejne.. Olen antanut miehelle omaa aikaa, olimme kuukauden erossa (minulla hetkellisesti työrupeama toisella paikkakunnalla) emmekä oikeastaan soitelleet tuona aikana muutoin kuin kerroin lapsen kuulumisia isälleen.

Ja ei. Kun ei niin ei. Kuulemma vika ei ole minussa vaan miehessä. Hän ei halua. Ei halua mennä lääkäriin. Kohta jääkin yksin. Hän on minua kymmenen vuotta vanhempi, mutta en pistäisi iän piikkiinkään tällaista. Yksi lapsi meillä on, mutta tilanne ei ole seurausta lapsesta, tämä haluttomuus on alkanut jo ennen raskaaksituloa, tosin silloin en tilannetta vielä tajunnut. Seksittömyyttä on siis jatkunut jo yli kolme vuotta, se on hiipinyt suhteeseemme pikku hiljaa. Haluaisin seksiä edes kerran viikossa. Tosin viimeisimmän seksikertamme jälkeen totesin, että elämäni ei ole sen parempaa jos saan kymmenen minuutin työntö-veto-ravistus-session (esileikit mukaanlukien) parin kuukauden välein, kuin ettei saisi seksiä ollenkaan. Seksiä on niin harvoin, että se kerta kun sitä harrastetaan, ei vastaa odotuksia ollenkaan. Mies laukeaa heti, ei halua jatkaa, that´s it. Joskus laukeaa jo esileikin aikana, jos vaikkapa annan suuseksiä. Sen jälkeen loppuu kaikki siihen.

Lapsen takia tässä suhteessa sinnittelen koska haluaisin tarjota hänelle ehjän perheen. Kuitenkin tuntuu kurjalta kohtalolta, että 24 vuoden iässä seksi loppuu ihmiseltä kokonaan. Mies on muuten ihana, loistava isä ja huumorintajuinen.

Olen nyt elänyt "kämppäkaverin" kanssa kun ei tätä enää oikein parisuhteeksi voi kutsua. Kaikki halaukset ja suukotukset tulevat vain minun aloitteestani, nyt olen lopettanut nekin etten enää ahdistele miestä mitenkään.

Nyt menee oman itseni kanssa hyvin, olen sinut tilanteen kanssa. Olen hyväksynyt, että en saa seksiä tässä parisuhteessa, enkä enää edes yritä sitä saada. Mies tekee aloitteen sitten kun siltä tuntuu (sitä aloitetta on nyt odoteltu yli kaksi kuukautta, mutta mies tuntuu olevan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, ettei seksiä tarvitse harrastaa.)

Oma mieliala on nyt paljon parempi kun ei ole suuria odotuksia "josko tänä iltana, no ehkä tänä iltana, no mites tänään" jne. Katson tilannetta vuoden vaihteeseen saakka, sitten alan miettimään asioita uudestaan.

Veikkaan ettei tilanne muutu miksikään, joten edessä taitaa olla oman asunnon etsiminen. En aio tyytyä olemaan loppuelämääni seksittömässä suhteessa. Harmittaa vaan kun kuitenkin yhdessä ollaan oltu jo 7 vuotta, että kaikki vuodet menisi hukkaan kun häntä kuitenkin yli kaiken rakastan. Mutta seksi on minulle tärkeää, mielestäni se on parisuhteen liima. Seksittömyys heijastuu myös ihan tavalliseen arkeen, olemme etääntyneet toisistamme (tarkoituksella tai tahattomasti) emme oikeastaan keskustele enää mistään. Ja riitelemme paljon turhistakin asioista.

Parisuhdeterapiat tai muut eivät tule kuuloonkaan, miehen vastaus on "mene vain, minä en sellaisiin tule". Joten.. En osaa näitä solmuja yksinkään aukoa, kun en tiedä enää mitä tekisin. Kaikkeni olen oikeasti yrittänyt, joten enempää en voi tehdä. Miehellä ei ole ketään toista, siitä olen 100 % varma.

Vieraissakäynti tuntuu itsellä jo sen verta houkuttelevalta vaihtoehdolta, etten uskalla enää mennä juhlimaan, koska tiedän että tilaisuuden tullessa sen varmasti tekisin, etenkin alkoholin vaikutuksen alaisena.

Huolehdin itsestäni ja ulkonäöstäni, olen urheilullinen ja kaunis. Yksin en kyllä jäisi kun vientiä tuntuu olevan, vaikka en seuraa etsikään.

Loistavaa 4, ikävä kyllä huomaan teksistäsi, että sinä todellakin olet minun kohtalotoverini. Kiitos vastauksestasi :)! Ja teidän tilanteessa, jos mies ei suostu hakemaan apua, niin aika vähän on tehtävissä.

Nro 3, joo todellakin, minunhan pitäisi olla ottamassa vastaan sääliseksiä, koska mies olisi sitä nyt sattunut tarjoilemaan.

ap

En tunne ap:n tilannetta tarpeeksi hyvin kommentoidakseni, mutta tuo eilisiltainen miehen torjjuminen kyllä osoittaa aikamoista pattitilannetta. Tuskin pitkään aikaan tuon jälkeen mies edes uskaltaa yrittää. Ei mies ole mikään kone, joka on aina valmis toimintaan. Varsinkaan sellainen mies, joka välittää puolisostaan.

Suurin osa haluttomuudesta johtuu psyykkisistä asioista, kuten (työ)stressistä tai parisuhteen muista ongelmista (jotka nekin toki kasautuessaan stressaavat). Olen myös itse ollut parisuhteessa, jossa naisella itsellään on ollut psyykkisiä ongelmia ja hän on lähes päivittäin valittanut aivan kaikesta tekemästäni ja syyttänyt minua rakkaudettomuudesta, syrjähypyistä (joita oli tasan nolla) ja suhteen kaikintavoin pilaamisesta. Kaupan päälle tuli sitten syytöksiä haluttomuudestani kun en älynnyt häntä lähestyä juuri hänen määrittelemään "oikeaan aikaan". Miksi ihmeessä ja miten pitäisi lähestyä ihmistä, joka syyllistää, painostaa ja vittuilee tauotta?

M44

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 10:19"]

Loistavaa 4, ikävä kyllä huomaan teksistäsi, että sinä todellakin olet minun kohtalotoverini. Kiitos vastauksestasi :)! Ja teidän tilanteessa, jos mies ei suostu hakemaan apua, niin aika vähän on tehtävissä.

Nro 3, joo todellakin, minunhan pitäisi olla ottamassa vastaan sääliseksiä, koska mies olisi sitä nyt sattunut tarjoilemaan.

ap

[/quote]

Ensin haluat ja sitten et haluakaan. Osoitat mieltäsi kuin pikkulapsi. Kiukutteletkin kuin sellainen. Ei ihmekään, kun ei miestä kiinnosta. Tuollainen temppu johtaisi meilläkin vain paljon pidempään taukoon. Jo lapsille opetetaan, ettei kiukuttelemalla saa sitä, mitä haluaa, vaan hyvällä käytöksellä. Ja se, mitä ajattelet itsestäsi ja käytöksestäsi saattaa olla eri kuin miten miehesi asian näkee. Puhukaa enemmän ja syvemmin. Menkää pariterapiaan, jos haluatte jatkaa yhdessä. Molemmilla on ongelma ja se suurin ongelma on puhumattomuus.

Voihan se olla että miehesi tunteet sinua kohtaan ovat lopahtaneet mutta ei vaan saa sitä sanotuksi... tämähän on ihan normaalia että parisuhteessa roikutaan vuosikausia vaikka rakkaus toiseen on lopahtanut aikaa sitten.

Monta kerttaa aikaisemmin olet miehesi torjunut kun on halunnut seksiä mutta ei ole saanut? Normi suomalainen mieshän oppii tämän hyvin nopeasti. Torju se pari kertaa niin ei enää ikinä kysy!

Minä ainakin olen tuollainen... meillä kyllä on vielä kahdeksan vuoden jälkeen seksielämä kuten muukin elämä ja rakkaus kunnossa.

8 - tämä oli tasan tarkkaan toinen kerta koko kolmen vuoden aikana. Ehkä olen liian helppo. No, ihan sama. Eipä tästä taida tulla mitään.

7 - joo, se on niin helppo sanoa :). Sanotaan, että olen kolme vuoden aikana saanut seksihaluni tyydytettyä ensimmäisen vuoden aikana. Sen jälkeen olen antanut homman toimia miehen ehdoilla ja tulos on tämä. Mies siis saa tehdä mitä haluaa, mutta jos minä poltan kerran päreeni, niin olen huono ihminen :D.

6 - mies ei ole kone, ei todellakaan, sen olen tässä suhteessa oppinut. Ja muista se, että kukaan ei riitele yksin. Vai väitätkö, että olet sellainen kumppani, että sen oman puolisosi pitäisi rallatella tyytyväisenä vain siksi, että sattuu olemaan kanssasi?

ap

no et ole seksihullu, et todellakaan. mun mielestä parisuhteessa pitää olla seksiä joka päivä. ja nainen olen. jos mies ei pysty tyydyttämään, niin mitä sellaisella miehellä tekee?

Huh, luin aloitusta ja piti oikein tarkistaa päivämäärä: luulin että tämä on minun kirjoittamani.

Muutaman vuoden avioliiton jälkeen tilanne on tämä: seksiä on n. 2 krt vuodessa. En halua erota, koska en halua rikkoa perhettä (lapselta). Asiasta on keskusteltu,  ja mies on sanonut YRITTÄVÄNSÄ, parantavansa tapansa ja olevansa tyytyväinen eikä halua erota. Minä en todellakaan ole tyytyväinen.

Seksi kerran kuukaudessa olisi minulle ylellisyyttä, mutta kun asia ei parane, vaikka mies muka yrittää ja yrittää. Hän ei koskaan ota asiaa puheeksi, vaan on kuin ongelmaa ei olisi. Joskus on ollut yllättynyt, etten ole tyytyväinen avioliittoomme. Vaikka siis asiasta on puhuttu usemaan kerran ja tilanne on ajan mittaan vain huonontunut. Kämppiksiähän me ollaan!

Tämä on todella ankeaa: mies siis (muka) yrittää innostua seksistä kanssani ja tehdä jotain myös, mutta ei onnistu. Itsetuntoni on rapistunut, en koe itseäni edes naiseksi enää. Olen syönyt suruuni ja turhautumiseen, haluni ovat ehkä turtuneet kun olen turvonnut. En koe itseäni enää seksikkääksi senkään puolesta. Jos tuntisin, hakisin kai seksiä muualta. Tilanteeseen alistuminen ja lihominen, niin etten enää kuvittele kenekään (muunkaan) voivan minua haluta, pitää perheen koossa. Mieheni ei minua halunnut hoikkanakaan paljoa, mutta muut kyllä enne. No enhän minä nykyään miehiä juuri tapaakaan. Yksikään mies maailmassa ei osoita mielenkiintoa minua kohtaan (paitsi töissä ihan kaverina muutamat perheelliset - jo se tekee hyvää nujerretulle itsetunnolleni!).

Miestäni en myöskään enää pidä oikein miehenäkän, en halua häntä enää. kerran vuodessa olen erehtynyt suostumaan seksiin silloin, kun hän sattuu inostumaan. Se kestää noin 5 minuuttia, sen jälkeen olo on kurja. Että tässä tää nyt oli taas vuodeksi enkä muuta saanut. Aimmin yritin parhaani, innostuin miehen pienimmästäkin aloitteesta toivossa, että tilanne lähtisi paranemaan, kun päästään alkuun. Siksi siitä sanotaan MAKE LOVE. No ei mennyt kuten toivoin.

P.S. Tuskin ikinä olen kieltäytynyt seksistä, tämän miehen kanssa en ainakaan kertaakaan vuosien aikana. Ei ole tainnut olla tilaisuutta....

11

8 ja oikein kiva sinulle, että rakkaus ja seksi sinulla kukoistaa. :). Ihan hirveesi onnea sinulle. Tämän me kaikki miestemme haluttomuudesta kärsivät naiset halusimme kuulla. Kiitos, kiitos oikein paljon.

11 ap tässä.

Minulla on ihan sama fiilis, en pidä miestä enää oikein edes miehenä. Olen alkanut miettimään, että josko hän haluaakin vain kulissin kanssani :)

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 10:19"]

Loistavaa 4, ikävä kyllä huomaan teksistäsi, että sinä todellakin olet minun kohtalotoverini. Kiitos vastauksestasi :)! Ja teidän tilanteessa, jos mies ei suostu hakemaan apua, niin aika vähän on tehtävissä.

Nro 3, joo todellakin, minunhan pitäisi olla ottamassa vastaan sääliseksiä, koska mies olisi sitä nyt sattunut tarjoilemaan.

ap

[/quote]

Miehen mieli keskittyy ongelman ratkaisuun eikä sen vatvomiseen.

Ongelma: Sinä olit vihainen, kun et ole saanut seksiä

Ratkaísu: Mies tarjotaa sinulle seksiä (osoittaakseen miten kovasti haluaa pitää suhteenne koossa).

Lopputulos: Mies tulee torjutuksi, koska yritti ratkaista ongelman.

Mikä tässä yhtälössä rohkaisee miestä tarjoamaan seksiä uudestaan? Jos hän tulee torjutuksi tarjotessaan jotain sellaista mistä tietää (vain) sinun pitävän, se varmasti sattuu. Koita ymmärtää, että toiset eivät vaan halua seksiä juuri lainkaan. Ei hän ilkeyttää pihtaa vaan haluaa vain harvemmin.

Loukkaa se, ettei mies pidä kiihottavana. Myös se, ettei välitä toisen tarpeista. Tullaset asiat pitää ilmoittaas etukäteen ennen kuin ryhtyy parisuheeseen, siis aseksuaalisuus tmv. Ja jos se tulee itselle yllätyksenä, pitää keskustella rohkeasti ja etsiä ratkaisu ja tarvittaessa hakea hoito ongelmaan!

Ongelman vaikeneminen kuoliaaksi loukkaa sitä puutteessä kärvistelevää ja pilaa suhteen muutenkin. Se, että toinen on tyytyväinen vaikka toinen kärsii, kertoo suhteesta paljon. Jos seksi ei tosiaan kiinnosta, voi silti yrittää ymmärtää, että muita kiinnostaa. Ja vähintään antaa toiselle luvan saada sitä muualta. Ei seksi ole mikään pikku asia, jota ilman ollaan noin vain loppu elämä!

Eikä minulle muuten sovi sekään, että etsipä seksisi muualta, kun kotoa ei tipu eikä tule tippumaan. Mistäs hakisin, koska ja missä se onnistuisi? Minulla on työ, perhe, harrastuksia ja koti, jossa asuu muitakin. Ylimääräistä rahaakaan ei ole ja se seksikumppani todella puuttuu ja on puuttunut vuosia! Baariseksi harvenee, kun ikää tulee eikä tosiaan onnistu nykyäänkään. Ja entä jos itsetunnon puutteesta huolimatta on vielä vähän itsekunniotusta jäljellä? Sitäpaitsi, kelle mä muka kelpaisin...

t. 11

Se saamaton nyhverö ei siis puhu eikä pussaa! On tosiaan raukkamaista antaa isojen ongelmien olla, semmoinen mies mulla, joka ei munallaankaan tee mitään. Ehkä suihkussa tai vessassa, mutta ei ainakaan muiden kanssa.

11

Ei hyvänen aika sentään. Minun pitkäaikaisella mielipahalla ei ole siis mitään arvoa sen edessä, että mies sattui tarjoamaan seksiä, jonka minä nyt sitten torjuin :). 15 herää, jooko.

ap

11, tunnen niin samoin "miestäni" kohtaan. Voiko sitä edes mieheksi kutsua?

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 13:33"]

Ei hyvänen aika sentään. Minun pitkäaikaisella mielipahalla ei ole siis mitään arvoa sen edessä, että mies sattui tarjoamaan seksiä, jonka minä nyt sitten torjuin :). 15 herää, jooko.

ap

[/quote]

Hei ap, olet kova arvostelemaan muiden kommentteja, joiden tarkoituksena on yrittää auttaa sinua löytämään asiassa jonkinlainen ratkaisu. Olet oikeassa, että riidoissa on aina ainakin kaksi asianomaista (kuten minulle vastasit), mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että riidat ja torjunta voivat myös olla ainakin osasyynä hauttomuuteen. Ja jos syynä on miehen stressi, eivät asiat korjaudu miestä syyllistämällä vaan stressin syistä yhdessä keskustelemalla.

Ymmärrän hyvin, että sinua ottaa pannuun, kun et saa läheisyyttä ja seksiä, mutta et sinä sitä painostamalla saa kuitenkaan. Ei mies voi vaan "tulla panemaan", kun sinä niin toivot, jos hänellä painaa joku asia takaraivossa tai hän tuntee sinun lähestymisesi ongelmalliseksi. En toki osaa sanoa, että onko sinun miehelläsi seisokkiongelmia noin muuten, mutta ei nekään parane kylmästi tohtorille patistelemalla. Yhdessä nämä asiat pitää puida ja riitelemättä.

T: M44

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 11:54"]

Voihan se olla että miehesi tunteet sinua kohtaan ovat lopahtaneet mutta ei vaan saa sitä sanotuksi... tämähän on ihan normaalia että parisuhteessa roikutaan vuosikausia vaikka rakkaus toiseen on lopahtanut aikaa sitten.

Monta kerttaa aikaisemmin olet miehesi torjunut kun on halunnut seksiä mutta ei ole saanut? Normi suomalainen mieshän oppii tämän hyvin nopeasti. Torju se pari kertaa niin ei enää ikinä kysy!

Minä ainakin olen tuollainen... meillä kyllä on vielä kahdeksan vuoden jälkeen seksielämä kuten muukin elämä ja rakkaus kunnossa.

[/quote]

Eli sulla ei ole kokemusta haluttomasta miehestä? Mitä ihmettä teet tässä ketjussa?

Taisi olla jo toodella vanha keskustelu, mutta silti varmaankin melko ajankohtainen monelle meistä :/
Tätä lukiessa jäin oikeastaan miettimään tuota, että mistä kummasta te naiset löydätte tuollaisia lapamatoja, joita ei seksi oman naisensa kanssa kiinnosta?? :D
Itsellä tämä sama ongelma, itse valitsematon selibaatti, miehenä. Olen nyt 33vuotias, yhdessä olemme olleet nyt 6 vuotta, joista 1,5 ensimmäistä vuotta olivat seksintäyteisiä..ennätyksemme taisi olla 17 kertaa viikonlopun aikana. Meillä on kaksi lasta. Autan kotitöissä, kehun naista ja pidän muutenkin hyvänä, vietän lasten kanssa paljon aikaa..itse käyn töissä, nainen on kotona - ja kun sitä seksiä ei tule! Olen yrittänyt keskustella aiheesta, aina löytyy jokin syy seksittömyydelle. Milloin on väsy, joskus ei vain huvita (ei tiedä syytä), haluaisi kuulemma kyllä paljonkin minua, mutta puheiksi jää jälleen..huoh.
Rakastajaa en haluaisi, vaikka sekin on kyllä viimeaikoina ollut vahvasti mielessä. Jotenkin ehkä ennemmin tästä ottaisi ja lähtisi, mutta kun ne lapset :/
Mutta helvetti..haluan naista, haluan nuolla, panna ja pitää hyvänä..pitkään ja hartaasti, suudella ja näykkiä ihanaa vartaloa..välillä ronskisti seinäävasten aaaarg mitävain kiitos! Mutta kun ei niin ei.