Lue keskustelun säännöt.
Miehen puheet satuttavat ja huolettavat
28.10.2013 |
Sain selville, että mies käynyt seuranhakusivustolla ja mitä ilmeisimmin tilannut sieltä chat-palveln sille ajalle kun olin työreissulla ja lomailemassa sukulaisilla. Mies ei myönnä, katsoi silmiin ja sanoi ettei ole käynyt moisilla sivuilla. Sitten katsoi vaan telkkaria ja tokaisi, että ja mitäs sitten vaikka kävisinkin, eihän noissa mitään pahaa, saahan sitä elämää piristää. Ei hän ole minusta mustasukkainen, voihan minäkin touhuta moisia ihan vapaasti. Että senkus vaan nuolet jonkun kanssa, ei se häntä haittaa yhtään. Sanoin, että olemme naimisissa ja tämän pitäisi olla parisuhde, en minä halua sellaista touhua vaan luottamusta ja meidän suhteen syventämistä. Mies tokaisi, että avioliitto nyt ylipäätään on niin vanhanaikainen juttu ja sitä paitsi sinähän ne häät meille halusit, ei ne hänelle merkityksellinen asia ollut.
Mitä mun tulisi tehdä? Tunnen suurta ihmetystä, tunnekylmyyttä..millaisen ihmisen kanssa olen naimisissa?! :( Meillä on pienet lapset, monella tavalla olen sidoksissa häneen tällä hetkellä, pitäisi vaan koittaa kestää mutta miten.. Miten tässä "ottaa rennosti" kuten toinenkin? Miten te suhtautuisitte jos miehenne toimisi noin ja puhuisi noin? Voinko mieheni kanssa koskaan saada sellaista syvällistä parisuhdetta mitä itse toivon.
Kommentit (28)
Olipa tökeröä puhetta! Olisin yhtä pettynyt ja neuvoton kuin sinäkin. Yritä keskustella hänen kanssaan lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillistä miesmäistä vallankäyttöä. Mies tietää, että olet sitoutunut häneen yhteisten lapsien ja taloudellisten seikkojen kautta, lisäksi hän kokee että hänellä on sinuun myös henkinen ylivalta.
Anna maistaa omaa lääkettään. Mies vaikuttaa sellaiselta, että haluaa sekä säästä. Kakun että syödä sitä. Sinä olet se kakku joka on jo ostettu ja maistaa saa kun haluaa. Haluatko sinä sitä?
Ei keskustelut auta. Mies katsoo telkkaria eikä vaivaudu edes keskustelemaan. Sanoo vaan, että tee ihan miten lystäät. Ja että keskitytään nyt lasten kasvatteluun, jos sille parisuhteellekin sit jää myöhemmin enemmän aikaa.
Ei mies mene omia menojaan, on kotona perheen kanssa ja hoitaa lapsia + tekee kotitöitä, mutta tunnepuoli tuntuu kylmältä suhteessa minuun.
Sillä tilanne onkin niin vaikea. Jos painelisi menoissaan niin olisi helppoa sanoa että heipä hei lopullisesti, mutta kun on kotona. Tosin sellainen allapäin olevan oloinen, selvästikään tämä perhe-elämä ei ole hänelle helppoa.
ap
Tuli piste väärään kohtaa, eli: haluaa sekä säästää kakun että syödä sitä.
Pistät miehen koville nyt.
Nro 4
Miten pistän miehen koville? Se on suoraan sanonut, että jos ei kiinnosta niin hae sitten omaa asuntoa, hän on mikä on eikä muuksi muutu. Tee mitä lystäät. Se ei ota vastuuta tästä tunnepuolesta yhtään. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää miettiä mitä itse haluat ja toimia nyt sen mukaan. Joko siedät tuota tai alat etsimään suhdetta, jossa sinusta välitetään. Nro 4
No kysy silti että haluaako hän sinua? arvostaako? Minkälaista mallia hän haluaa näyttää lapsillenne? Jos ette kykene keskustelemaan niin en tiedä.. Mielestäni tuo aloitus tekstisi pisti aika hiljaiseksi. Jos hän todella on tuota mieltä ja selittää että keskitytään näiden lasten kasvatukseen.. Entä sinä? Mielestäni parisuhteessa pitää vetää yhtä köyttä ja kunnioittaa sekä arvostaa sitä toista. Tietysti lapset ovat molemmille ne maailman tärkeimmät mutta parisuhteen toisen osapuolen pitää myös olla tärkeä. En pystyisi asumaan sellaisen kanssa joka ei minua kunnioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen mielipidettä ja suhtautumista et voi muuttaa, mutta omasi voit. Sinä itse päätät omasta elämästäsi ja onnellisuudestasi. Mieti vaihtoehdot: tyydy mieheesi sellaisena kuin hän on ja hyväksy hänet tai eroa hänestä. Voit myös jatkaa asumista yhdessä, mutta suhtaudu häneen ikäänkuin kämppäkaverina ja lasten isänä. Siinäpä vaihtoehdot, valitse sopiva. Kun olet valinnut, hyväksy elämäsi sellaisena kuin se on.
sinuna tosiaan muuttaisin hetkeksi pois lasten kanssa, tai mies saisi muuttaa hetkeksi muualle. mies saisi sitten kokeilla onko se elämä yksin se mitä hän todellisuudessa haluaa. jos pettää niin sitten eroatte, jos ei niin mies varmaankin tajuaa pyytää anteeksi ja pyytää teidät takaisin kotiin/tulee takaisin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä romahtaisin täysin, jos mun mies sanoisi mulle noin. Sen jälkeen kun olisin saanut kerättyä itseni, niin heittäisin miehen pihalle tai hankkisin uuden kämpän. Olen ollut nyt vuosikausia kotiäitinä eikä omia tuloja. Mä alentuisin menemään jopa sossuun kerjäämään asuntoa ja rahaa, mutta tuollaisen miehen kanssa en jäisi saman katon alle. Johan tuollainen vaikuttaisi lapsiinkin ja mä opettaisin aivan väärän kuvan parisuhteesta heille, jos antaisin miehen kohdella mua noin. Aivan turha kuvitella etteivät lapset ymmärrä, he eivät ole tyhmiä ja ymmärtävät ihan liikaakin ja osa tietytysti vielä ymmärtää sen verran pieleen, että luulee heidän olevan syypäitä äidin ja isin huonoihin väleihin.
Mua satuttaa, kun huomaan että mies valehteleekin ilman oman tunnon tuskia. Valehteli seurustelun alussakin ja jäi kiinni. Nyt katsoi elkkaria eikä edes vaivautunut katsomaan minuun päin kun keskustelin näistä asioista! Toisaalta hän ei myöskään huijaa minua siinä mielessä, että sanoo ihan rehellisesti: ota tai jätä, hänelle ihan sama. Ja säkin saat tehdä mitä lystäät.
Meillä iso asuntolaina, pienet lapset, mulla rahatilanne täysin heikko, lapsilla tässä meidän asuinalueella kaikki tärkeät jutut - tuntuu, että eroaminen nyt olisi täysin huono vaihtoehto minulle! Että siksi tulisi vain kestää ja odottaa, että saisin edes työn. Vasta loppui projekti ja olen taas työttömänä.
Niin ahdistaa ja väsyttää tämä tilanne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae vuokra-asunto ja aloita uusi elämä itsenäisenä.
Suoraan suomeksi: mies ei rakasta sinua. On sinun kanssasi, koska sillä lailla saa säännöllisesti seksiä ja ne lapset. Lähtee heti, kun löytää jonkun paremman ja rakastuu. Mukavuusavioliitto hänelle, rakkausliitto sinulle.
Ymmärsitkö? Et ole hänen elämänsä nainen, vaan hätävara, kun kello tikittää ja sitä oikeaa ei näy, niin otetaan nyt joku sitten ja tehdään ne lapset, "kun niin kuuluu tehdä."
Ystävälleni kävi juuri noin. Lopulta ystäväni tajusi jättää miehen ja on nyt onnellisempi liitossa, jossa häntä oikeasti rakastetaan. Suosittelen sinuakin valmistautumaan eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mies lapsia kaivannut, ei avioliitto. Ajautunut raukka tähän kurjaan tilanteeseen ja kärsii koko ajan. ap
Kysyt mitä sinun pitäisi tehdä, mutta olet jo itse tehnyt päätöksen. Et halua erota, koska sulla on liikaa tyhmiä tekosyitä. Kyllä ihminen pärjää yksinkin lastensa kanssa.
Mitä tehdä tän asuntolainan kanssa? Tän työttömyyden? Yh:na löytää vielä huonommin töitä kuin avioliitossa kotiäitivuosien jälkeen.. apua.
Voithan ehdottaa miehelle, että kävisitte perheneuvolassa tai esim. neuvolan perhetyöntekijän juttusilla ja kertoa, että haluaisit vielä, että voisitte elää perheenä. Jos ei mies ole hitustakaan kiinnostunut, varmaan on syytä alkaa vähitellen valmistella siirtymistä omaan ruokakuntaan. Ei siihen välttämättä dramatiikkaa tarvita, alat vain selvittää mahdollisuuksiasi uuden oman asunnon hankintaan, kysyt mieheltä ihan asiallisesti ja ilman mitään kiivailua, miten hänen mielestään lasten huolto ja tapaamiset olisi hyvä järjestää (mieti itse etukäteen oma ehdotuksesi) ja totea, että jos ei edellytyksiä yhteiseloon enää ole, on kaikille parempi, että lähdette eri teille. Sitten varaat ajan lastenvalvojalle, niillä on ainakin isommilla paikakkunnilla pitkät jonot.
Toinen vaihtoehto on se, että elelette kämppäkaverisuhteessa, kunnes jompi kumpi saa tarpeeksi energiaa lähteä. Ihmettä tuskin itsekseen tapahtuu, eli jos ette pysty asiasta keskustelemaan eikä toisella osapuolellla ole edes kiinnostusta yrittää mitään, ei tilanne korjaannu mihinkään. Kyökkipsykologin mielestä tuo miehen käytös kuulostaa vähän masentuneelta. Se voi toki olla ohimenevää. Auttaisiko, jos laittaisitte lapset hoitoon ja lähtisitte kahdestaan esim. viikonlopuksi jonnekin?
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 09:30"]
Meillä iso asuntolaina, pienet lapset, mulla rahatilanne täysin heikko, lapsilla tässä meidän asuinalueella kaikki tärkeät jutut - tuntuu, että eroaminen nyt olisi täysin huono vaihtoehto minulle!
[/quote]
Pienet lapsethan on paljon helpompi kuin isot, joilla on oikeesti jo ystäviä ja oikeat kaveripiirit. Pienet nyt kaverustuu kenen kanssa vain päiväkodissa, eskareissa ja ala-asteen ekoilla luokilla.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 09:52"]
Mitä tehdä tän asuntolainan kanssa? Tän työttömyyden? Yh:na löytää vielä huonommin töitä kuin avioliitossa kotiäitivuosien jälkeen.. apua.
[/quote]
Eli taas yksi näitä avuttomia naisia, jotka kuvittelevat että ei tarvitse koskaan ottaa vastuuta omasta elämästään, koska mies hoitaa elatuksen. Koskakohan nää oppii? Itketään surkeissa parisuhteissa ja annetaan miehelle valta, koska ei osata/viitsitä/jakseta nähdä vaivaa erota. Helppo maata sohvalla palstailemassa ja selittää että "lasten takia" tähän jään, lapset kuolee varmaan jos ei saa asua samassa talossa koko ikäänsä ja saada niitä saatanan trampoliineja ja älykännyköitä. Sehän se on tärkeintä.
Sori että olen ilkeä, mutta vituttaa tuollainen. Anna nyt itseäsi kohdella niinkuin tiskirättiä, pelkästään sen takia ettet viitsi itse lähteä vuokra-asuntoon ja töihin. Häpeä.
Toivo ihan kaikella sydämesi toivomisen kyvyllä. Jostain syystä olet saanut nalkkiin miehen, joka ei ole sitoutuvaa tyyppiä.
On se saavutus sekin. Sellaista pitää hetken, mutta jos todella rakastaa niin päästää sen vapaaksi.