Lue keskustelun säännöt.
Miehen puheet satuttavat ja huolettavat
28.10.2013 |
Sain selville, että mies käynyt seuranhakusivustolla ja mitä ilmeisimmin tilannut sieltä chat-palveln sille ajalle kun olin työreissulla ja lomailemassa sukulaisilla. Mies ei myönnä, katsoi silmiin ja sanoi ettei ole käynyt moisilla sivuilla. Sitten katsoi vaan telkkaria ja tokaisi, että ja mitäs sitten vaikka kävisinkin, eihän noissa mitään pahaa, saahan sitä elämää piristää. Ei hän ole minusta mustasukkainen, voihan minäkin touhuta moisia ihan vapaasti. Että senkus vaan nuolet jonkun kanssa, ei se häntä haittaa yhtään. Sanoin, että olemme naimisissa ja tämän pitäisi olla parisuhde, en minä halua sellaista touhua vaan luottamusta ja meidän suhteen syventämistä. Mies tokaisi, että avioliitto nyt ylipäätään on niin vanhanaikainen juttu ja sitä paitsi sinähän ne häät meille halusit, ei ne hänelle merkityksellinen asia ollut.
Mitä mun tulisi tehdä? Tunnen suurta ihmetystä, tunnekylmyyttä..millaisen ihmisen kanssa olen naimisissa?! :( Meillä on pienet lapset, monella tavalla olen sidoksissa häneen tällä hetkellä, pitäisi vaan koittaa kestää mutta miten.. Miten tässä "ottaa rennosti" kuten toinenkin? Miten te suhtautuisitte jos miehenne toimisi noin ja puhuisi noin? Voinko mieheni kanssa koskaan saada sellaista syvällistä parisuhdetta mitä itse toivon.
Kommentit (28)
Mikä ongelma se asuntolaina on?
Myytte asunnon, jaatte rahat miten jaatte, saat mahdollisesti vähän puskuria vuokrien maksuun työnhakuajaksi.
Sehän se asunnon ostamisen idea on, että kun paska iskee tuulettimeen, niin asunnon voi realisoida ja tehdä toimenpiteitä itsenäisesti miehestä ja sosiaalitoimesta riippumatta.
T: yh ja 150 000 asuntolainaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin shokkiin tuollaisesta. Omakin mies on vähän tunnekylmä, mutta tuo menisi jo yli. Alkujärkytyksen jälkeen alkaisin itse elää "omaa elämääni" välittämättä miehestä tuon taivaallista. Suosittelen ettet sinäkään hirveästi laske miehen varaan.. Kiukuspäässäni varmaan kysäisisin ohimennen, voiko vahtia lapsia ens perjantaina, "kun mulla on treffit". Menisin sitten hitto vaikka yksin elokuviin.
Eli nyt alat kiireesti järjestellä omaa elämääsi sellaiseen kuntoon, että pärjäät omillasikin. Sitten pystyt tekemään paremmin päätöksiä jatkon suhteen, kun ei ole tekosyytä "ettet pärjää ilman miestäsi". Vaikka asiat teidän välillä kääntyisivätkin parempaan suuntaan, on oma itsenäisyys aina itselle suuri henkinen voimavara ja eräänlainen takaportti se tietoisuus siitä, että selviää omineenkin. Mieskin kun huomaa itsenäisyytesi, ei uskallakaan enää pompotella sinua miten lystää.
Valitettavasti tilanne nyt kuitenkin kuulostaa siltä, että miehesi häippäsee samantien, kun sieltä netistä löytyy tarpeksi pätevä neitokainen..
Kiitos teille ihan kaikista kommenteista, annatte mulle potkua persuuksille -jes! : )
ap
Vast 24: senkus häippäsee vaan, lämpimästi tervemenoa. Mutta mä jumankauta haluan työpaikan! Asumme pk-seudulla ja olen hakenut täältä epätoivoisesti töitä ilman tulosta, alanko mä hakea ihan muualta? Saako vaikka Tampereelta paremmin töitä? ap
Tuntuu, ettei kenelläkään toisella ole näin surkeaa epä-avioliittoa kun itsellä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi ollut alusta lähtien tuollainen vai koska tämä käytös on muuttunut viileäksi? Ja oliko hän mukana haluamassa alunperin lapsia?
Miehesi vaikuttaa sellaiselta että eron tullessa mahtaako olla kiinnostunut lapsiaankaan enää näkemään... ehdottaisin kuitenkin että otat miehelle puheeksi vielä esim perheneuvolat ja muut, minne voisitte mennä juttelemaan asiasta? Mies kuulostaa jotenkin masentuneeltakin...
Luulisi, että PK-seudulla ennenpitkää töitä tärppäisi..millä alalla olet? Luulen että Tampereella vaikeampi saada hommia, mutta Tampereella taas asunnot ovat halvempia..
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 11:51"]
Tuntuu, ettei kenelläkään toisella ole näin surkeaa epä-avioliittoa kun itsellä. ap
[/quote]
Liiankin monella on. Naiset on edelleen surkeita epäitsenäisiä lossukoita. Avioero on tehty jo niin helpoksi ettei luulisi olevan hankalaa, ja sosiaaliturva pitää huolen hätätapauksessa, mutta mieluumin istutaan sohvalla netissä kuin oikeasti lähdetään. Jäkä jäkä lapset kärsii. Laiskuutta.
Pitäisi muistaa että elätte elämäänne: sinä omaa ja mies omaansa. Te olette yhdessä syystä tai toisesta mutta se on tahtoa pysyä yhdessä. Jos olet onneton eikä miestä kiinnosta asia niin miksi olisit suhteessa odottamassa että lapset kasvaa jonko jälkeen vasta voisitte käsitellä teidän suhdetta?
Sillä kyllä teillä on toisenne ihan joka hetki: jos ette hoida suhdettanne nyt tässä tilassa niin miksi muka pystyisitte siihen myöhemminkään? Ja mikä into teillä on vuosien päästä "löytää" enää toisianne?
Jos miehesi jättää sinut tai kuolisi niin olisit silti yksin lapsien kanssa. On todella kurjaa että tyytyväisyys tarkoittaa koskaan teidän suhteessa sitä että olisitte tyytyväisiä keskenänne -jos sitä ei ole edes alkeellisesti nyt. Koska kun lapset on isoja -> on aikaa itselle; omalle harrastukselle ja omille kavereille. Niin siinä vaan käy.