Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joustanko liikaa oman elämäni kustannuksella?
13.10.2013 |
Kuinka paljon olette joutuneet taipumaan saadaksenne onnellisen elämän miehenne kanssa?
Olen löytänyt mielestäni hyvän miehen, josta haluan pitää kiinni. Olen sen vuoksi joutunut/joutumassa uhraamaan:
-koulutustani vastaavan työn, ja menemään johonkin matalapalkkaduuniin, johon ei tarvita koulutusta. Myyjäksi tms. Palkkani laskisi tonnilla kuukaudessa.
-sosiaalisen elämäni. Jouduin jättämään ystäväni ja perheeni 60 km päähän kotiseudulleni, eikä heitä ole sen koommin täällä käynyt (olen asunut mieheni luona 2 vuotta). Minä olen kuitenkin vieraillut useasti perheenjäsenteni luona. Harvemmin kuin ennen, mutta olen kuitenkin.
-unelma-asuinpaikkani. Olen maalta, ja kun sieltä pois pääsin opiskelemaan yms. en halunnut palata. Nyt olen jumissa tuntemattomassa pikkukaupungissa, jossa kaikki tuntee kaikki ja kaikki muut on ihan mulkkuja (Miehen mielestä siis). Tutustupa siinä sitten ihmisiin...
-sukuni kesämökin. Olen ainut perillinen, ja mökki on erittäin tärkeä minulle. Se on kulkenut suvussamme yli sata vuotta, ja aina ollut avioehdolla suljettu pois jottei se joudu ulkopuolisten käsiin. Mieheni ilmoitti ettei aio panostaa siihen sitten yhtään rahaa korjauksiin/ylläpitoon, koska ei sitä koskaan tule omistamaan. Minulla ei tule koskaan olemaan niin paljoa rahaa että pystyisin sinne rakentamaan uuden mökin lahoamassa olevan tilalle, joten tulevat lapsemme perivät sitten arvottoman lautakasan. Mies haluaa kyllä oman mökin rakennuttaa johonkin, koska hän haluaa ja hänellä on siihen varaa.
-jouduin työttömäksi, työmarkkinatukeni menee täysin asumiseen, ruokiinme ja auton polttoaineisiin. Mies maksaa auton vakuutukset, ei muuta. En voi ostaa enää itselleni mitään ekstraa, saatika vaatteita tai sisustusjuttuja tms. Mies tienaa yli 4000 e kuussa. Omat säästöni olin tarkoittanut asunon ostoa varten, nyt kulutan niitä elämiseen.
-Haluamme lapsia ja mies toivoisi minun olevan lasten kanssa mahdollisimman pitkään kotona. Ei halua lapsille mitään kalliita harrastuksia, jäkis tai futis on aivan humpuukia. Kyseli että kai lasten vaatteet voi kaikki ostaa kirpparilta niin kauan kuin ne vain kelpaavat. Kustannusten jakaminen menisi todennäköisesti silloinkin niin, että eläisin lasten kanssa äitiysrahalla/kotihoidontuella, ja mies laittaisi rahansa taloon, sijoituksiin, omaisuuden kartuttamiseen. Ei halua tehdä töiden jälkeen kotitöitä tai hoitaa lapsia, koska minä olisin kotona päivät.
Tässä nyt jotain esimerkkejä. Mieheni ei todellakaan ole narsisti, vaikka niin tästä voikin päätellä, vaan tehnyt ikänsä töitä, säästänyt ja haluaa käyttää tienaamansa rahat kuten itse haluaa. Ei ole väkivaltainen, ei ryyppää, on lapsirakas (jos on kyseessä lapset joista hän tykkää). Luotettava, kätevä käsistään ja meillä menee huumorit yhteen. Seksikin sujuu loistavasti.
Jotenkin vain kuitenkin sydämen äänen takana järjen äänen hiven huutaa, että "Juokse!"...
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvä ihminen, kuuntele sitä järjen ääntä : JUOKSE!!! Yritä lukea viestisi ulkopuolisen silmin ja mieti mitä se mies susta haluaa. Ilmeisesti ilmaisen piian, jos noin vähän on valmis panostamaan sinuun ja yhteiseen elämäänne. Jätä mies nyt kun teillä ei vielä ole lapsia! HETI!!!
Kyllä sun pitää nyt juosta ja lujaa! Etsi lapsillesi joku toinen isäksi. Ei tuosta tule kuin helkkarin ikävä elämä.
Juokse tosiaan ja lujaa, ei tuo ole ihmisen elämää!!
Ilmeisesti sinä tuossa rivien välissä väität, että sun tunteet miestä kohtaan on lämpimät. Mutta katsohan miten kirjoitat miehestäsi. Et kaikissa kohdissa edes yritä sanoa asioita kauniisti. Puhuuko miestään rakastava nainen omasta rakkaastaan noin ikävällä sävyllä. Mun mielestä sinun sanasi eivät kuulosta rakastuneen ihmisen sanoilta.
Ja muutenkin, jos miehesi ei ole narsisti, niin mahdottoman itsekäs sitten vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä niin ihanaa tuossa miehessä muka on? Sinun pitää tehdä isoja taloudellisia uhrauksia, jotta voitte elää yhdessä, eikä hän silti voi tulla menoissa yhtään vastaan. Ja jos äiti on lasten kanssa yhdessä sovitusti kotona, totta kai miehen kuuluu maksaa elämisen kuluja eikä kartuttaa vain omaa omaisuuttaan.
Jos tuohon souviin jäät (minä en jäisi, vaan juoksisin helvetin lujaa), niin vähintään menette ripeästi naimisiin ettekä tee avioehtoa. Jos nainen on lasten kanssa kotona ja kustantaa lasten elämisen kotihoidontuella kituuttaen miehen sijoittaessa rahansa, on oikeus ja kohtuus että eron sattuessa nainen saa osuuden sijoitetuista rahoista.
Ei minusta vaikuta onnelliselta elämältä.
Tuosta ei tosiaankaan puutu kuin ne 3-5 lasta, joiden kanssa sitten rutiset täällä muutaman vuoden päästä vielä pahemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tulisi olemaan niin, että mies tekisi perheessämme kaikki päätökset. Hän on jopa sanonut, että minun pitäisi päättää enemmän asioita. Mutta en koe olevani oikeutettu päättämään asioista, jotka vaativat rahaa, koska ne eivät ole minun rahojani. Minut on opetettu erittäin itsenäiseksi, keneltäkään en suostu lainaamaan rahaa ja minun on tosi vaikea ottaa tarjottuja juttuja vastaan, ihan vaan vaikka juomaa terassilla tai lounasta baarissa. Itse pitäisi saada maksaa, kun en ole koskaan ollut köyhä, vaikkei kovin kummoisia tuloja ole ollutkaan. Siksi olen myös huono vaatimaan, että meillä olisi yhteinen tili vaikkapa. Minusta en siltikään olisi oikeutettu käyttämään yhteisiä rahojamme itseeni, koska tuloni esim. äitiyslomalla eivät millään kattaisi edes omaa osaani yhteisistä menoistamme. Siksi haluaisin töihin mahdollisimman pian, mutta miehen mielestä lapset pitäisi hoitaa kotona, hänen äitinsäkin oli kotiäiti. Minunkin, mutta sairaseläkeläinen sellainen, ja olisin ollut vain iloinen jos olisin ollut hoidossa ja saanut leikkiä kavereiden kanssa kotona äidin kanssa nyhjäämisen sijaan.
On tässä minunkin asenteessa kovasti korjaamisen varaa, kun tiedän että osa ongelmista ratkeaisi puhumalla, mutta en kehtaa kysyä kun tunnen itseni siipeilijäksi...
ap
Minusta ei ole normaalia parisuhteessa, että paremmin toimeentuleva puoliso haluaa pitää ihan kaikki rahat itsellään eikä halua elättää huonommin tienaavaa puolisoa. Varsinkin tässä tapauksessa, jossa heikommin tienaavan köyhyys johtuu osittain parisuhteen vuoksi tehdyistä ratkaisuista. Sosiaaliturvassakin yleensä oletetaan, että puoliso tarpeen tullen elättää, ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä juoksisin. En ymmärrä miksi olet tuollaisen miehen kanssa. Vaikka olisitkin umpirakastunut, niin muista, että rakkaudenhuuma haihtuu ennen pitkää. Uskotko ettet ansaitse parempaa?
Montakaan asiaa en ymmärrä:
Miksi Sinun pitää vaihtaa työtsi toiseksi?
Jos joudut suhten takia vaihtamaan työsi toiseksi, niin miksi mies pitää kaikki rahansa itsellään.
Miksi tilanteessa, jossa siaistte lapsia, mies elelisi omilla tienatuilla rahoilla ja sinä olisit pitkään lasten kanssa kotona, mutta mies ei osallistuisi lasten kuluihin olleenkaan. Huomionarvoista on myös se, että lapsista johtunut kulu on sinin tapauksessasi myös ne alentuneet tulot.
60km ei ole pitkä matka. Miksi sukulaisesi ja ystäväsi eivät enää pidä Sinuun yhteyttä? Eristääkö mies sinut tuttavapiiristäsi?
Miksi muutitte juuri miehen kotiin, ettekä Sinun kotiisi?
Ymmärrän, että mies ei välttämättä halua maksaa kesämökkiä, jos ei siitä mitään omistaisi sinne Sinun tontillesi. Jos kuitenkin kävisit siellä paremmin palkatussa työssä ja jakaisitte ne elämisen kulut tasapuolisesti, niin Sinulla olisi varaa siihen mökinrakennukseen.
Millä lailla mies on unelmien mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä mies on joustanut suhteenne eteen? Millaisia uhrauksia hän on tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 20:03"]
Ei se tulisi olemaan niin, että mies tekisi perheessämme kaikki päätökset. Hän on jopa sanonut, että minun pitäisi päättää enemmän asioita. Mutta en koe olevani oikeutettu päättämään asioista, jotka vaativat rahaa, koska ne eivät ole minun rahojani. Minut on opetettu erittäin itsenäiseksi, keneltäkään en suostu lainaamaan rahaa ja minun on tosi vaikea ottaa tarjottuja juttuja vastaan, ihan vaan vaikka juomaa terassilla tai lounasta baarissa. Itse pitäisi saada maksaa, kun en ole koskaan ollut köyhä, vaikkei kovin kummoisia tuloja ole ollutkaan. Siksi olen myös huono vaatimaan, että meillä olisi yhteinen tili vaikkapa. Minusta en siltikään olisi oikeutettu käyttämään yhteisiä rahojamme itseeni, koska tuloni esim. äitiyslomalla eivät millään kattaisi edes omaa osaani yhteisistä menoistamme. Siksi haluaisin töihin mahdollisimman pian, mutta miehen mielestä lapset pitäisi hoitaa kotona, hänen äitinsäkin oli kotiäiti. Minunkin, mutta sairaseläkeläinen sellainen, ja olisin ollut vain iloinen jos olisin ollut hoidossa ja saanut leikkiä kavereiden kanssa kotona äidin kanssa nyhjäämisen sijaan.
On tässä minunkin asenteessa kovasti korjaamisen varaa, kun tiedän että osa ongelmista ratkeaisi puhumalla, mutta en kehtaa kysyä kun tunnen itseni siipeilijäksi...
ap
[/quote]
No, ehkä sinunkin tulisi hakea terapiaa itsellesi. Jos yhdessä päätätte, että teette yhteisiä lapsia, niin kyllä silloin kuuluu molempien osallistua niihin lapsiin. Jos toinen on kotona ja tulot sen tähden pienet, niin toki on toinenkin "syyllinen" siihen kumppanin tulojen pienuuteen.
Olet ymmärtänyt itsenäisyyden väärin. Jos tuollalailla sen ymmärtää, niin silloin on parasta olla yksin.
Miksi et voin seukata ton miehen kanssa, nussia ja pitää hauskaa mut siinä kaikki.
Mietippä nyt ap ihan järjellä kuvailemiasi asioista. Millä perusteella on oikein, että sinä maksat teidän molempien ruuat ja elämisen samalla kun mies nauttii rahoistaan? Mistä mies on valmis luopumaan sinun takiasi?
Eli mies antaa sinulle sen pienen tilan, jossa saat elää niinkuin hän sanelee ja kaiken kuuluisi olla hyvin sitten? JUOKSE!
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 20:07"]
Montakaan asiaa en ymmärrä:
Miksi Sinun pitää vaihtaa työtsi toiseksi?
Jos joudut suhten takia vaihtamaan työsi toiseksi, niin miksi mies pitää kaikki rahansa itsellään.
Miksi tilanteessa, jossa siaistte lapsia, mies elelisi omilla tienatuilla rahoilla ja sinä olisit pitkään lasten kanssa kotona, mutta mies ei osallistuisi lasten kuluihin olleenkaan. Huomionarvoista on myös se, että lapsista johtunut kulu on sinin tapauksessasi myös ne alentuneet tulot.
60km ei ole pitkä matka. Miksi sukulaisesi ja ystäväsi eivät enää pidä Sinuun yhteyttä? Eristääkö mies sinut tuttavapiiristäsi?
Miksi muutitte juuri miehen kotiin, ettekä Sinun kotiisi?
Ymmärrän, että mies ei välttämättä halua maksaa kesämökkiä, jos ei siitä mitään omistaisi sinne Sinun tontillesi. Jos kuitenkin kävisit siellä paremmin palkatussa työssä ja jakaisitte ne elämisen kulut tasapuolisesti, niin Sinulla olisi varaa siihen mökinrakennukseen.
Millä lailla mies on unelmien mies?
[/quote]
Työni vaatii jatkuvaa matkustelua pitkiä aikoja, joten mieheni joutuisi hoitamaan kodin, työn ja lapset ympärivuorokautisesti noin puolet vuodesta. Se ei onnistuisi, koska hänen työaikansa ei sovi päiväkotien aukioloaikoihin, ja tekee keskimäärin 12 tuntisia päiviä. Kun olen pois töistä, olen sitä ympärivuorokautisesti, eli silloin pystyisin ottamaan vetovastuun arjesta.
Kyllä mies maksaa satunnaisesti muutakin, esim. jos olemme matkalla jossain, maksaa hän ruokailut baareissa yms. mutta jos menen yksin sielläkin kauppaan, minä maksan. Joskus harvoin hän tulee kauppaan mukaan, silloin hän maksaa. Kyllä hän maksaisi tulevaisuudessa varmasti myös lasten menoja, mutta koska minä käytännössä pyöritän kotiamme eli käyn aina kaupassa yksin, ostan siis kaikki ruuat ja lasten tarvikkeet. Ja minusta olisi alentavaa pyytää mieheltä lisää rahaa, tilanteessa jossa meillä olisi erilliset tilit. Yhteisen tilin kanssa ei tarvitsisi stressata että riittääkö rahat kaikkiin lasten juttuihin.
En tiedä miksei ystäväni halua tulla tänne kylään. Johtunee siitä, että kaikilla on lapsia, joten ajattelevat että minun on helpompi lapsettomana liikkua. Ja asun kaupungissa johon kellään ei ole mitään asiaa koskaan, eli eivät voi ohikulkiessaan poiketa, olettavat kai myös että minä käyn useammin isossa kotikaupungissani, niin voin samalla poiketa. Mutta jos käyn kaupungilla asioilla, ei aikaa jää yleensä koko kaveripiirin tapaamiseen, ja useimmiten tietysti haluan nähdä edes sisaruksiani jos siellä päin liikun. Sisarukseni ovat myös perheellisiä, ja omien ja lasten harrastusten vuoksi niin kiireisiä, etteivät jaksa enää lähteä näin kauas kylään (Heille etäisyys on jo 100 km)
Muutimme mieheni luo juuri siksi, että hän ei pysty siirtämään töitään toiselle paikkakunnalle, minun työni taas eivät oli asuinpaikkasidonnaisia.
Ei minulla olisi varaa mökin rakentamiseen yksin edes oman työni palkalla, edes isäni ei ole pystynyt sitä sinne rakentamaan.
Unelmien mies, tunnen oloni turvalliseksi hänen kanssaan, taloudellinen tulevaisuus olisi turvattu ainakin lapsille, hän olisi hyvä isä jos vaan ehtisi viettää aikaa heidän kanssaan. Työmäärän vähentämisestä olemme puhuneetkin, kovasti on luvannut sitten kun lapsia tulee.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 20:08"]
Miks mies ei osta ruokaa? :D
[/quote]
Ihan yksinkertaisesti siksi, että on töissä pitkältikin sen ajan mitä kaupat on auki, ja koska olen kotona minä tietysti käyn kaupassa. Minulla vain ei ole rinnakkaisluottokorttia tms. että voisin ostaa ruokaa hänen rahoillaan, siksi maksan kaiken itse.
ap
Alue: Aihe vapaa
Mieti minkä mallin antaisit lapsillesi ? Mies saa elää miten haluaa ja nainen käyttää kaikki rahansa perheeseen. Mies tekee päätökset jne. haluaisitko tyttärellesi tuollaisen miehen ?
mistä mies luopuu jos sinä joudut luopumaan noin paljosta?
jos menette naimisiin niin vaatiiko mies avioehdon?
kieltämättä tilanne ei kuulosta lainkaan reilulta, en suostuisi tuohon vaikka itsekin olen luopunut paljosta perheen takia mutta ei noin.