Joustanko liikaa oman elämäni kustannuksella?

Ensinnäkin älä usko mitään lupauksia, että asiat muuttuvat, jos lapsia tulee. Kuuntele sisimpääsi ja salli itsellesi vain parasta. Jos epäilet, lähde. Älä ainakaan missään tapauksessa tee niitä lapsia.

Mä itkisin silmät päästäni jos tyttäreni mies olisi tuollainen!!!

Jos tämä ei ole provo niin....

Jos tämä olisi totta niin kyllä ap on pahimman luokan tossu joka on löytänyt elämänsä miehen :(

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 19:31"]

Kuinka paljon olette joutuneet taipumaan saadaksenne onnellisen elämän miehenne kanssa?

Olen löytänyt mielestäni hyvän miehen, josta haluan pitää kiinni. Olen sen vuoksi joutunut/joutumassa uhraamaan:

-koulutustani vastaavan työn, ja menemään johonkin matalapalkkaduuniin, johon ei tarvita koulutusta. Myyjäksi tms. Palkkani laskisi tonnilla kuukaudessa.

-sosiaalisen elämäni. Jouduin jättämään ystäväni ja perheeni 60 km päähän kotiseudulleni, eikä heitä ole sen koommin täällä käynyt (olen asunut mieheni luona 2 vuotta). Minä olen kuitenkin vieraillut useasti perheenjäsenteni luona. Harvemmin kuin ennen, mutta olen kuitenkin.

-unelma-asuinpaikkani. Olen maalta, ja kun sieltä pois pääsin opiskelemaan yms. en halunnut palata. Nyt olen jumissa tuntemattomassa pikkukaupungissa, jossa kaikki tuntee kaikki ja kaikki muut on ihan mulkkuja (Miehen mielestä siis). Tutustupa siinä sitten ihmisiin...

-sukuni kesämökin. Olen ainut perillinen, ja mökki on erittäin tärkeä minulle. Se on kulkenut suvussamme yli sata vuotta, ja aina ollut avioehdolla suljettu pois jottei se joudu ulkopuolisten käsiin. Mieheni ilmoitti ettei aio panostaa siihen sitten yhtään rahaa korjauksiin/ylläpitoon, koska ei sitä koskaan tule omistamaan. Minulla ei tule koskaan olemaan niin paljoa rahaa että pystyisin sinne rakentamaan uuden mökin lahoamassa olevan tilalle, joten tulevat lapsemme perivät sitten arvottoman lautakasan. Mies haluaa kyllä oman mökin rakennuttaa johonkin, koska hän haluaa ja hänellä on siihen varaa.

-jouduin työttömäksi, työmarkkinatukeni menee täysin asumiseen, ruokiinme ja auton polttoaineisiin. Mies maksaa auton vakuutukset, ei muuta. En voi ostaa enää itselleni mitään ekstraa, saatika vaatteita tai sisustusjuttuja tms. Mies tienaa yli 4000 e kuussa. Omat säästöni olin tarkoittanut asunon ostoa varten, nyt kulutan niitä elämiseen.

-Haluamme lapsia ja mies toivoisi minun olevan lasten kanssa mahdollisimman pitkään kotona. Ei halua lapsille mitään kalliita harrastuksia, jäkis tai futis on aivan humpuukia. Kyseli että kai lasten vaatteet voi kaikki ostaa kirpparilta niin kauan kuin ne vain kelpaavat. Kustannusten jakaminen menisi todennäköisesti silloinkin niin, että eläisin lasten kanssa äitiysrahalla/kotihoidontuella, ja mies laittaisi rahansa taloon, sijoituksiin, omaisuuden kartuttamiseen. Ei halua tehdä töiden jälkeen kotitöitä tai hoitaa lapsia, koska minä olisin kotona päivät. 

Tässä nyt jotain esimerkkejä. Mieheni ei todellakaan ole narsisti, vaikka niin tästä voikin päätellä, vaan tehnyt ikänsä töitä, säästänyt ja haluaa käyttää tienaamansa rahat kuten itse haluaa. Ei ole väkivaltainen, ei ryyppää, on lapsirakas (jos on kyseessä lapset joista hän tykkää). Luotettava, kätevä käsistään ja meillä menee huumorit yhteen. Seksikin sujuu loistavasti.

Jotenkin vain kuitenkin sydämen äänen takana järjen äänen hiven huutaa, että "Juokse!"...

[/quote]

Aika paljosta joudut luopumaan. Minulla on akateeminen kovapalkkainen työ, jonka saamisen eteen olen joutunut tekemään kovasti työtä. Ei ollut mikään itsestäänselvyys, että sain hyvän opiskelupaikan kotimaasta.

Täytyy sanoa, että minulle olisi kyllä suuri isku jos joutuisin kaiken tekemäni työn jälkeen matala-palkka alalle koulutustani vastaamattomaan työhön. Olen kuitenkin tehnyt niin paljon koulutukseni eteen. En varmaan toipuisi tuosta koskaan. Luultavasti katkeroituisin jos mieheni repisi yli 4000 eur bruttona kun minä kitkuttelisin jollain parin tonnin palkalla.

Jotenkin tuosta tekstistä kuultaa läpi, että sinä kustantaisit enimmäkseen omasta palkastasi kaikki omat menosi ja lisäksi vielä lasten menot. Jos tuntuu siltä, ettei miestä kiinnosta laittaa lapsiin rahaa yhtään niin juokse ja lujaa.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 20:29"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 20:07"]

Montakaan asiaa en ymmärrä:

Miksi Sinun pitää vaihtaa työtsi toiseksi?

Jos joudut suhten takia vaihtamaan työsi toiseksi, niin miksi mies pitää kaikki rahansa itsellään.

Miksi tilanteessa, jossa siaistte lapsia, mies elelisi omilla tienatuilla rahoilla ja sinä olisit pitkään lasten kanssa kotona, mutta mies ei osallistuisi lasten kuluihin olleenkaan. Huomionarvoista on myös se, että lapsista johtunut kulu on sinin tapauksessasi myös ne alentuneet tulot.

60km ei ole pitkä matka. Miksi sukulaisesi ja ystäväsi eivät enää pidä Sinuun yhteyttä? Eristääkö mies sinut tuttavapiiristäsi?

Miksi muutitte juuri miehen kotiin, ettekä Sinun kotiisi?

Ymmärrän, että mies ei välttämättä halua maksaa kesämökkiä, jos ei siitä mitään omistaisi sinne Sinun tontillesi. Jos kuitenkin kävisit siellä paremmin palkatussa työssä ja jakaisitte ne elämisen kulut tasapuolisesti, niin Sinulla olisi varaa siihen mökinrakennukseen.

Millä lailla mies on unelmien mies?

[/quote]

Työni vaatii jatkuvaa matkustelua pitkiä aikoja, joten mieheni joutuisi hoitamaan kodin, työn ja lapset ympärivuorokautisesti noin puolet vuodesta. Se ei onnistuisi, koska hänen työaikansa ei sovi päiväkotien aukioloaikoihin, ja tekee keskimäärin 12 tuntisia päiviä. Kun olen pois töistä, olen sitä ympärivuorokautisesti, eli silloin pystyisin ottamaan vetovastuun arjesta.

Kyllä mies maksaa satunnaisesti muutakin, esim. jos olemme matkalla jossain, maksaa hän ruokailut baareissa yms. mutta jos menen yksin sielläkin kauppaan, minä maksan. Joskus harvoin hän tulee kauppaan mukaan, silloin hän maksaa. Kyllä hän maksaisi tulevaisuudessa varmasti myös lasten menoja, mutta koska minä käytännössä pyöritän kotiamme eli käyn aina kaupassa yksin, ostan siis kaikki ruuat ja lasten tarvikkeet. Ja minusta olisi alentavaa pyytää mieheltä lisää rahaa, tilanteessa jossa meillä olisi erilliset tilit. Yhteisen tilin kanssa ei tarvitsisi stressata että riittääkö rahat kaikkiin lasten juttuihin. 

En tiedä miksei ystäväni halua tulla tänne kylään. Johtunee siitä, että kaikilla on lapsia, joten ajattelevat että minun on helpompi lapsettomana liikkua. Ja asun kaupungissa johon kellään ei ole mitään asiaa koskaan, eli eivät voi ohikulkiessaan poiketa, olettavat kai myös että minä käyn useammin isossa kotikaupungissani, niin voin samalla poiketa. Mutta jos käyn kaupungilla asioilla, ei aikaa jää yleensä koko kaveripiirin tapaamiseen, ja useimmiten tietysti haluan nähdä edes sisaruksiani jos siellä päin liikun. Sisarukseni ovat myös perheellisiä, ja omien ja lasten harrastusten vuoksi niin kiireisiä, etteivät jaksa enää lähteä näin kauas kylään (Heille etäisyys on jo 100 km)

Muutimme mieheni luo juuri siksi, että hän ei pysty siirtämään töitään toiselle paikkakunnalle, minun työni taas eivät oli asuinpaikkasidonnaisia.

Ei minulla olisi varaa mökin rakentamiseen yksin edes oman työni palkalla, edes isäni ei ole pystynyt sitä sinne rakentamaan.

Unelmien mies, tunnen oloni turvalliseksi hänen kanssaan, taloudellinen tulevaisuus olisi turvattu ainakin lapsille, hän olisi hyvä isä jos vaan ehtisi viettää aikaa heidän kanssaan. Työmäärän vähentämisestä olemme puhuneetkin, kovasti on luvannut sitten kun lapsia tulee.

ap

[/quote]

Hankit sitä terapiaa, jotta voit sanoa ukollesi, kun rahaa tarvitaan. Otat puheeksi tuon, että sinusta tuntuu nololta pyydellä. Ehdota, että teille tulisi myös yhteinen tili, jolle mies siirtäisi esim. puolet palkastaan.

Millaista mökkiä oikein havittelet, kun kerran sinulla ei olisi varaa sellaista rakentaa?

Ymmärrän, että lapsten kanssa matkatyöt voivat olla haastavat. Teidän tapauksessa aupair voisi olla hyvä vaihtoehto. Aupair voisi hakea lapset päivähoidosta sinun ollessa matkoilla.

Lisäksi voisittte tehdä ne lapset aika nopealla aikavälillä. Näin voisit olla hoitovapaalla kotona (toki, se saattaa muutua siksi, että miehenkin on oltava, mutta jos ei kuitenkaan muutu) kunnes nuorin on sen 3v. Sitten vain sitä aupairia kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja olemaan jonkin verran yksin.

On ihan ymmärrettävää, että lapselliset ystäväsi odottavat sinun enemmän menevän heille päin. Kutsupa heidät kuitenkin joskus ihan tarkoituksella juhliin yms.

Juu ei varmaan ole narsisti hei!!! Herää nainen!

"Jouduin jättämään ystäväni ja perheeni 60 km päähän kotiseudulleni"

Saat asian kuulostamaan siltä, niin kuin olisit tehnyt suurenkin uhrauksen muuttamalla puolen tunnin ajomatkan päähän naapurikaupunkiin :D Ei tsiisus. Jos ystäväsi ja perheenjäsenesi eivät luonasi vieraile, kyse ei ainakaan ole välimatkasta vaan kertoo lähinnä siitä miten paljon he pitävät sinusta tai miehestäsi.

Pakko se on kai uskoa, että olen vähän tossukka, mutta syy siihen on enemmänkin se, että en tiedä miten seurustella niin paljon rikkaamman ihmisen kanssa. Aiemmissa parisuhteissa minulla on ollut yhtäs suuret tulot puolisoni kanssa, ja jos toisella on ollut vähemmän rahaa käytettävissä vaikka opiskelun takia, on toinen paikannut, molempiin suuntiin. Kaiken on voinut suunnitella hienosti, koska on tiennyt tasan tarkkaan mihin on varaa ja mihin ei.

Pohdin tässä, että miten te ihmiset, joilla on yhteinen tili, käytätte rahaa itseenne? Olen monen lukenut kirjoittaneen, että vaikka yli satasen ostoksista neuvotellaan, pienempiä saa ostaa ihan vapaasti. Mutta jos pitkin kuuta ostaa jotain välttämätöntä pientä, on helposti mennyt muutamakin satanen vaikka vaatteisiin ja sisustusjuttuihin (joka on harrastukseni, johon omilla rahoillani olen panostanut paljonkin.) Näitä ei kuitenkaan teidän mittapuun mukaan ole tarvinnut hyväksyttää toisella... Mutta jos mies pistää kerralla 400 euroa vaikka hifi-laitteisiin, siihen pitää pyytää lupa, vaikka harrastus sekin on...?

ap

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 20:54"]

"Jouduin jättämään ystäväni ja perheeni 60 km päähän kotiseudulleni"

Saat asian kuulostamaan siltä, niin kuin olisit tehnyt suurenkin uhrauksen muuttamalla puolen tunnin ajomatkan päähän naapurikaupunkiin :D Ei tsiisus. Jos ystäväsi ja perheenjäsenesi eivät luonasi vieraile, kyse ei ainakaan ole välimatkasta vaan kertoo lähinnä siitä miten paljon he pitävät sinusta tai miehestäsi.

[/quote]

Niin, unohdin kertoa, etten omista autoa, kun ei siellä suurkaupungissa tosiaan sellaista tarvitse :) Ja joukkoliikenneyhteydet tähän kylään on olemattomat, yhteen suuntaan pääsee päivän aikana, muttei enää takaisin. Mieheni autoa käytän, mutta maksan tietysti omat polttoaineeni, joten ei se minullekaan ilmaista ole. Mieheni ei tätä autoa käytä, hänellä on töiden puolesta auto käytössä.

Eivät ole kyllä perheenjäseneni mitenkään antaneet ymmärtää etteivät pidä minusta, kutsuvat minua ja miestäni mielellään kylään ja lapsilla on aina kova ikävä nähdessään minua. Ja ovat tykästyneet mieheenikin, varmastikin juuri siksi, että on lapsirakas ja tykkää touhuta kivoja juttuja. Eivät vaan jostain syystä kovin mielellään tule meille, ainakaan niin ettei olisi mitään muuta asiaa tänne suuntaan.

ap

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 20:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 20:29"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 20:07"]

Montakaan asiaa en ymmärrä:

Miksi Sinun pitää vaihtaa työtsi toiseksi?

Jos joudut suhten takia vaihtamaan työsi toiseksi, niin miksi mies pitää kaikki rahansa itsellään.

Miksi tilanteessa, jossa siaistte lapsia, mies elelisi omilla tienatuilla rahoilla ja sinä olisit pitkään lasten kanssa kotona, mutta mies ei osallistuisi lasten kuluihin olleenkaan. Huomionarvoista on myös se, että lapsista johtunut kulu on sinin tapauksessasi myös ne alentuneet tulot.

60km ei ole pitkä matka. Miksi sukulaisesi ja ystäväsi eivät enää pidä Sinuun yhteyttä? Eristääkö mies sinut tuttavapiiristäsi?

Miksi muutitte juuri miehen kotiin, ettekä Sinun kotiisi?

Ymmärrän, että mies ei välttämättä halua maksaa kesämökkiä, jos ei siitä mitään omistaisi sinne Sinun tontillesi. Jos kuitenkin kävisit siellä paremmin palkatussa työssä ja jakaisitte ne elämisen kulut tasapuolisesti, niin Sinulla olisi varaa siihen mökinrakennukseen.

Millä lailla mies on unelmien mies?

[/quote]

Työni vaatii jatkuvaa matkustelua pitkiä aikoja, joten mieheni joutuisi hoitamaan kodin, työn ja lapset ympärivuorokautisesti noin puolet vuodesta. Se ei onnistuisi, koska hänen työaikansa ei sovi päiväkotien aukioloaikoihin, ja tekee keskimäärin 12 tuntisia päiviä. Kun olen pois töistä, olen sitä ympärivuorokautisesti, eli silloin pystyisin ottamaan vetovastuun arjesta.

Kyllä mies maksaa satunnaisesti muutakin, esim. jos olemme matkalla jossain, maksaa hän ruokailut baareissa yms. mutta jos menen yksin sielläkin kauppaan, minä maksan. Joskus harvoin hän tulee kauppaan mukaan, silloin hän maksaa. Kyllä hän maksaisi tulevaisuudessa varmasti myös lasten menoja, mutta koska minä käytännössä pyöritän kotiamme eli käyn aina kaupassa yksin, ostan siis kaikki ruuat ja lasten tarvikkeet. Ja minusta olisi alentavaa pyytää mieheltä lisää rahaa, tilanteessa jossa meillä olisi erilliset tilit. Yhteisen tilin kanssa ei tarvitsisi stressata että riittääkö rahat kaikkiin lasten juttuihin. 

En tiedä miksei ystäväni halua tulla tänne kylään. Johtunee siitä, että kaikilla on lapsia, joten ajattelevat että minun on helpompi lapsettomana liikkua. Ja asun kaupungissa johon kellään ei ole mitään asiaa koskaan, eli eivät voi ohikulkiessaan poiketa, olettavat kai myös että minä käyn useammin isossa kotikaupungissani, niin voin samalla poiketa. Mutta jos käyn kaupungilla asioilla, ei aikaa jää yleensä koko kaveripiirin tapaamiseen, ja useimmiten tietysti haluan nähdä edes sisaruksiani jos siellä päin liikun. Sisarukseni ovat myös perheellisiä, ja omien ja lasten harrastusten vuoksi niin kiireisiä, etteivät jaksa enää lähteä näin kauas kylään (Heille etäisyys on jo 100 km)

Muutimme mieheni luo juuri siksi, että hän ei pysty siirtämään töitään toiselle paikkakunnalle, minun työni taas eivät oli asuinpaikkasidonnaisia.

Ei minulla olisi varaa mökin rakentamiseen yksin edes oman työni palkalla, edes isäni ei ole pystynyt sitä sinne rakentamaan.

Unelmien mies, tunnen oloni turvalliseksi hänen kanssaan, taloudellinen tulevaisuus olisi turvattu ainakin lapsille, hän olisi hyvä isä jos vaan ehtisi viettää aikaa heidän kanssaan. Työmäärän vähentämisestä olemme puhuneetkin, kovasti on luvannut sitten kun lapsia tulee.

ap

[/quote]

Hankit sitä terapiaa, jotta voit sanoa ukollesi, kun rahaa tarvitaan. Otat puheeksi tuon, että sinusta tuntuu nololta pyydellä. Ehdota, että teille tulisi myös yhteinen tili, jolle mies siirtäisi esim. puolet palkastaan.

Millaista mökkiä oikein havittelet, kun kerran sinulla ei olisi varaa sellaista rakentaa?

Ymmärrän, että lapsten kanssa matkatyöt voivat olla haastavat. Teidän tapauksessa aupair voisi olla hyvä vaihtoehto. Aupair voisi hakea lapset päivähoidosta sinun ollessa matkoilla.

Lisäksi voisittte tehdä ne lapset aika nopealla aikavälillä. Näin voisit olla hoitovapaalla kotona (toki, se saattaa muutua siksi, että miehenkin on oltava, mutta jos ei kuitenkaan muutu) kunnes nuorin on sen 3v. Sitten vain sitä aupairia kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja olemaan jonkin verran yksin.

On ihan ymmärrettävää, että lapselliset ystäväsi odottavat sinun enemmän menevän heille päin. Kutsupa heidät kuitenkin joskus ihan tarkoituksella juhliin yms.

[/quote]

Se olisi pitkästä laudasta rakennutettu koska emme osaa itse rakentaa, ja se tulisi ulkosaaristoon, joten ihan vaan se rakennustavaran kuskaaminenkin sinne proomuilla maksaa hunajaa. En vaan ymmärrä miksi mieheni ei voi sen maksamisessa auttaa, koska hän saisi sitä tottakai käyttää kuin omaansa, koska se olisi meidän yhteinen, vaikka paperilla olisikin vain minun. Äitini on myös aikoinaan pitänyt siitä huolta kuin omastaan, vaikka vanhemmillani oli avioehto mökin osalta. Minä olen vissiin köyhemmästä perheestä tulevana jotenkin solidaarisempi, että voin jakaa vähästänikin...

En tiedä miten aupair homma toimii, mutta en usko että ne voisivat olla kuukauden töissä ja kuukauden vapaalla tms. Sitä työaikani nimittäin vaatisi. Enkä tarvitsisi apua silloin kun olen kotona, kun taas mieheni ei tulisi toimeen ilman lähes ympärivuorokautista apua.

ap

kerrotko vielä miksi haluat pitää tästä miehestä kiinni, en löytänyt avauksestasi yhtään hyvää syytä.

Jos menette naimisiin, miehesi joutuu maksamaan ruoka- ja mut ostokset, koska et saa enää työmarkkinatukea miehen tulojen vuoksi.

No jos sinua hävettää saada mieheltäsi rahaa, eihän sinulla ole silloin varaa hankkia lapsia! Vai millä ne meinasit maksaa?

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 21:27"]

Jos menette naimisiin, miehesi joutuu maksamaan ruoka- ja mut ostokset, koska et saa enää työmarkkinatukea miehen tulojen vuoksi.

[/quote]

Siinä vaiheessa mä toivottavasti olen jo taas töissä, vaikkakin sitten vaan jonain myyjänä tms. Myönnän että tää työttömyys on osittain oma vika, en nimittäin suostu esim. Siivoustöihin tai muihin, ihan vaan siksi että mun mielestä sitä koulutusta pitää arvostaa, ettei kouluttamattomat sählärit vie koulutettujen töitä. Merkonomin paperit mulla on, että siks voin myyjäksi taas alkaa...

ap

JUOKSE!!!

Miksi miehesi pitäisi rakentaa sinulle mökki ulkosaaristoon, jos itselläsi ei ole varaa, en vaan ymmärrä. Mene töihin ja maksa itse mökkisi.

Anteeksi vain, mutta sanoisin kaiken antamasi tietojen perusteella, että juokse.kertaakaan, et mainitse, että rakastat miestäsi ja hän sinua. Kuvailet turvalliseksi ja unelmien mieheksi, minusta tuollainen ei ole unelma. Minulla on, joka rakastaa minua ja tekee kaikkensa, että olen onnellinen ja minä hänelle. Sinä  olet tehnyt kaiken miehen eteen ja mitä mies sinun eteesi...ja jos jo ennen lasten hankintaa pihistelee lastensa harrastuksilla, mikä hyvä isä se sellainen on, kerryttää omaisuuttaan kelle? Ja sinulle on jo ilmoittanut ilmaisen orjan roolin, jes oikea unelma

ei tuo mikaan unelmamies ole, kaikkea muuta. Haluatko todellakin kotiaidiksi koyhyysloukkuun, josta on todella vaikea sitten lahtea, kun "ei se mies sitten muuttunutkaan, niinkuin lupasi..."? Parhaat vuotesi menevat hukkaan ja tulet viela katumaan jokaista hetkea jonka tuhlasit tahan suhteeseen.

Ensin haukut miehesi ja sitten vedät takaisin ja kehut. Valitettavasti miehesi hyväksikäyttää kiltteyttäsi ja tossukkuuttasi.

minua häiritsi maininta miehen nurkkakuntaisuudesta.