Ei yhden yhtä sukulaista joka..

..olisi kiinnostunut minusta, elämäsätni, lapsistani. Ei ainoatakaan.

Vanhempani erosivat isäni viinan juonnin ja väkivaltaisuuden vuoksi ollessani 9v. Muutimme 500km päähän ja pari iäkästä tätiä ja 1 serkku ym ja isä jäi sinne.

Loppulapsuuden ja nuoruuden kuvioissa oli uusi isäpuoli ja hänen puolensa suku jonkinverran. Ja tietty pikkuveljeni ja 14v nuorempi siskoni jonka äiti sai tuon isäpuoleni kanssa.

Tutustuin mieheeni hyvin nuorena, hän iäkkään äitinsä ainokainen, ei isää kuvioissa, ei siskoja, veljiä, serkkuja.

Äiti sairastui, sairasti 4v ja kuoli. Siitä nyt 7v.

Sen jälk suku sieltä vanhasta kotikaupungista, isäpuoli ja siskoni eivät ole pitäneet oikeastana yhtään yhteyttä. Joulun alla isäpuoli soittaa tai tekstaa, siinäpä se. Asuu tuossa 250m päässä.

Sisko asuu omillaan avokkinsa kanssa, 5km päässä.

Olen pitänyt yhteyksiä mutta häntä ei kiinnosta, ei ole sitten v.2010 reagoinut minuun päin.

Tilanne on siis se että minulla 37v naisella ja 2 kouluikäisen lapsen äidillä ei ole minkäänlaista sukuverkkoa olemassakaan, ketään ei kiinnosta.

Miehen äiti ja täti ainoat henkilöt joiden kanssa tekemisissä.

Siskokin jo 23v joten ei mene teiniyden tms piikkiin, rauhallinen opiskeleva avoliitossa elänä nainen.

Veljen kanssa meni välit pahasti ristiin jo kun olin teini, hieman liikaa kiusasi, tirkisteli suihkussa käymistäni, luki päiväkirjojani jne. Ja elämä vienyt niin ettei läheisiksi olla tultukaan, asuu 400km päässä.

Välillä ahdistaa, kaipaan äitiä, olisi vasta 55v jos eläisi ja varmasti olisi kiinnostunut lapsensa elämästä ja olisi jaksava mummo lapsilleni.

No, kaikkea ei voi kai saada, muistean vain kaiholla niitä elämäni ensimmäistä 20 vuotta kun joulukin tarkoitti mummon luo menoa, valmiiden herkullisten jouluruokien nauttimista ja koko sitä tunnelmaa.

Toki teen joulun itsekin ja omalle perheelleni mutta ehkä joku tietää mitä tarkoitan..