Lue keskustelun säännöt.
Saanko purkaa ärsytystäni?
13.10.2013 |
Minua kiukuttaa niin kovasti oma siskoni. Hän kehuskelee tuolla pitkin kyliä, kuinka minun lapseni ovat hänelle kuin omia lapsia, kuinka näkee heitä usein, kuinka ovat rakkaita ja ihania. Tosiasiassa hän käy meille vain ehkä 1-2 kertaa puolessa vuodessa ja sekin niin, että melkein maanittelen häntä käymään. Asumme ihan vierekkäisissä kaupungeissa, mutta koskaan ei kuulemma ole rahaa tulla käymään (elää tuilla, töihin ei ole menossa). Minä en yksinkertaisesti voi mennä hänen luokseen, olen tosi pahasti allerginen pölylle, henkeä alkaa ahdistaa ja hänen luonaan on aina TODELLA likaista. En kehtaa lapsiani hänen luokseen viedä pölyä syömään.
Ulos häntä ei saa millään, jollen ole liikkumassa autolla. Jos esim. menen julkisille sinne kaupunkiin, ei häntä kiinnosta tavata, vaikka lapset ovat mukanani, koska joutuu kävelemään. Autolla minä taas en aina jaksa liikkua noinkin "lyhyttä" matkaa, minkä kulkee junalla vajaa 10min. Tuleehan se halvemmaksikin.
Jos pyydän häntä lapsenvahdiksi, jos on oikeasti ihan pakollinen meno, pyytää hän siitä monta kymppiä. Kavereilleen taas suostuu menemään lapsenvahdiksi ilmaiseksi. Ja jos tulee lapsiani vahtimaan, hänellä on kaveri mukana, joka tekee työn ja hän hengaa koneella tai katsoo telkkaria. Ei siis oikeasti tee lapsien kanssa yhtään mitään.
Jos riitelemme, hän ilmoittaa kaikille, kuinka olen kieltänyt häntä sitten näkemästä lapsiani (vaikka todellisuudessa en siis tosiaankaan ole) ja kuinka hänelle tulee ikävä hänen rakkaitaan.
Jos juttelemme puhelimessa ja kerron, kuinka meillä on ollut flunssaa tai jotain, niin häntä ei edes kiinnostaa vaan alkaa puhumaan omista asioistaan. Hän ei korviaan hetkauta minun jutuilleni, paitsi jos on jotain "mehukasta" niin se kiinnostaa ja levitetään pitkin kaupunkia.
Kerran teimmekin mieheni kanssa siskolleni källin (TIEDÄN, tosi lapsellista) ja kerroimme hänelle asian, joka ei pitänyt paikkaansa. Pian sen tiesikin jo kaikki ja puhelimeni soi kuumana koko päivän. Kerroin sitten muille, ettei asia ollut totta ja lopulta soitin siskolleni, joka kiivaasti väitti, ettei ole asiaa kertonut kenellekään (ja kaikki nämä muut kertoivat, kuinka siskoni oli avoimesti tämän asian heille kertonut)
Kiitos ja anteeksi, pakko vuodattaa johonkin! Onko kellään muulla näin "ihanaa" siskoa?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana systeri! :-D No ei, tarinasi oli aika kamala ja minulle ei ole samanlaista, mutta tiedän kuvailemasi ihmistyypin. Eiköhän hän ole jo lapsesta ollut tuollainen ja sama lapsellisuus jatkuu varmaan tappiin saakka. Siskosi on oppinut pomottamisen taidon ja hän on varmaan aina teetättänyt muilla kaiken likaisen ja raskaan työn hoitaen itse lähinnä sen puhepuolen ja viihdyttämisen.
Mielestäni tuohon ei tule muutosta tuskin koskaan, mutta kaikki hänet oikeasti tuntevat kyllä tietävät minkälainen hän oikeasti on, joten jättäisin siskon omaan rauhaansa ja lähtisin miettimään elämää ilman tuollaista taakkaa ja riesaa. Ottakoon siskosi sitten joskus yhteyttä, kun on valmis ehkä normaaliin tapaan puhumaan ja olemaan asiallinen. Torppaisin aika pitkän aikaa kaikki hänen yhteydenottonsa ja tuttaville vain sanoisin, että "tiedättehän te Mirjan, me pidämme nyt vähän aikaa väliä häneen".