Mitä ajattelet kun huomaat jonku olevan uskossa?

Kun huomaan uskovaisen työpaikalla niin ilostun koska voi olla samalla aaltopituudella. Voin kokea että nyt sain järkevän ja viisaan puhetoverin,jolla on ruuvit päässä,toisin kuin näillä uskovien pilkkaajia.

Uskottavuus karisee. Koskee niin kristittyjä kuin muslimeita tai ihan mitä tahansa hihhuleita.

onko kukaan edes viittiny ajatella niin pitkälle että pyhähenki voisi olla olemassa oikeasti? Se vaikuttaa.on todellisesti vapaa kun on uskossa Jeesukseen joka voi vapauttaa kaikesta mikä tämä maailma sitoo. Ei oikea usko ole lahkossa.eikä kirkossa.pyhähenki on ihmisen sisimmässä.ei kirkossa.Jumala elää.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 09:33"]

Tulee varautunut olo. Kohtelen tietenkin ystävällisesti, mutta jokin perusluottamus rapisee. En ikinä, koskaan kertoisi uskovaiselle syvimpiä tuntojani enkä salaisuuksiani. Tiedän, että tekohymynsä takana hän kuitenkin tuomitsee. Hyhhyh, mitä porukkaa. Töissä pakko sietää, mutta lähipiiristäni heivaisin välittömästi, paitsi jos kyseessä olisi oma lapseni. Silloin koittaisin jotenkin auttaa ja puhua järkeä.

[/quote]

Et voi olla tosissasi... Vilkaise peiliin.

Monesti uskovaiset on aivopesty pienestä pitäen ja vaatii aikamoista tahdonvoimaa ruveta kyseenalaistamaan omien vanhempiensa opetuksia. On ihan tutkittu, että ihmiset on helpompi saada uskomaan valheita kuin luopumaan valheellisista uskomuksistaan. Siinä mielessä en välttämättä heti ajattele, että ompas naiivi tyyppi. Sellaisia, jotka ovat "kääntyneet" pidän sen sijaan yksinkertaisina ja helposti höynäytettävinä.

On myös ihmisiä, joiden omat vanhemmat ovat syvästi uskovaisia ja jotka ovat itse myöhemmin luopuneet uskostaan, ja heitä ihailen syvästi. Luin miehestä, joka oli kasvatettu muslimiksi ja joka yliopistossa rupesi kyseenalaistamaan uskonnon oppeja ja on nykyisin ateisti. Hän joutui katkaisemaan välinsä sukuunsa ja vanhoihin ystäviinsä asian vuoksi. Aivan mielettömän rohkea ja älykäs mies.

Töissä ja muissa porukoissa on tullut aika outoja tuntemuksia, kun on ensin porukalla naureskeltu Räsäsen mielipiteitä ja muuta uskontohäröilyä ja sen jälkeen nämä avoimesti uskonnottomina tai ateisteina esiintyneet tyypit ovatkin siirtyneet keskustelemaan lastensa ritsiäisistä tai rippikoulusta. Tulee vähän sellainen olo että ollaanpas sitä kaksinaamaisia, kun ei uskota lainkaan, mutta kuulutaan kirkkoon. Ketä he kuvittelevat pettävänsä? Jeesusta? :)

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 08:49"]

Töissä ja muissa porukoissa on tullut aika outoja tuntemuksia, kun on ensin porukalla naureskeltu Räsäsen mielipiteitä ja muuta uskontohäröilyä ja sen jälkeen nämä avoimesti uskonnottomina tai ateisteina esiintyneet tyypit ovatkin siirtyneet keskustelemaan lastensa ritsiäisistä tai rippikoulusta. Tulee vähän sellainen olo että ollaanpas sitä kaksinaamaisia, kun ei uskota lainkaan, mutta kuulutaan kirkkoon. Ketä he kuvittelevat pettävänsä? Jeesusta? :)

[/quote]

Mikäs yksinoikeus mielestäsi jollain herätysliike-Räsäsellä on Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai jopa kristinuskoon yleensä? Minäkin naureskelen ja arvostelenkin Räsästä, mutta kuulun kirkkoon ja toivon sen ajan myötä muuttuvan yhä avoimemmaksi ja suvaitsevammaksi paikaksi. Saako muka Räsänen mielestäsi sanoa, mikä on se oikea tapa ajatella kristinuskosta? Miksi annat hänelle sellaisen vallan? Minä en anna.

Mä yritän olla suvaitsevainen ja yksityiskuvioissa se onnistuukin. Mutta tiedeyhteisössä se on niin iso ristiriita, että kyllä se  ammatilliseen uskottavuuteen vaikuttaa. 

Varon hieman puheitani, etten loukkaa vitseillä. Kierrän kaukaa puheenaiheet, jotka viittaavat mitenkään uskontoihin.

Otan hajurakoa, koska se käännytystyö alkaa ennemmin tai myöhemmin. Uskonto on yksityisasia. Tunnen vain yhden loistotyypin, joka on uskossa ja tuo sen näkyviin elämässään mutta kuitenkin niin, ettei hän tyrkytä sitä toisille.

Ajattelen, että tämä ihminen on uskon löytäessään löytänyt elämäänsä uuden ulottuvuuden. Hänen asiansa eivät kuulu minulle. Uskoon tuleminen ei ole minusta mitenkään hämmentävää. Itse en ole uskovainen.

Ajattelen että ihanaa tuokin on uskossa. Todella riemullinen olo tulee.

Menen kiireen vilkaa auttamaan Usko-parkaa. 

Minä en mielelläni puhu uskostani julkisesti, juuri aiemmissa vastauksissa esiin tulleiden ennakkoluulojen vuoksi. En ole uskovaisesta perheestä, vaan kasvanut uskoon itsenäisen prosessin tuloksena. En ole aivopesty. Käyn kirkossa, rukoilen jne. En tee sitä velvollisuudesta, syyllisyydestä tai painostuksesta, vaan ihan itseni vuoksi, koska saan siitä henkistä pääomaa. Ilman uskoa olisin tyhjä. Minulle usko merkitsee myös vapautta tietyistä maallisista addiktioista, kuten shoppailu/päihteet/seksi/menestyksen tavoittelu, joilla ei-uskovaiset monesti täyttävät tyhjyyttään.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 08:01"]

Itselle on tullut aika hämentyneitä fiiliksiä joskus kun huomaa että joku työelämässä menestynyt paljastuu yllättäen uskovaksi. Yleensä vielä jonku nolon rakeamisen kautta, kun hän loukkaantuu uskonsa vuoksi jostain. Sellaisen ihmisen arvostus romahtaa silmissäni saman tien.

[/quote]

Alhainen älykkyysosamäärä... Ei muuta...

Tulee varautunut olo. Kohtelen tietenkin ystävällisesti, mutta jokin perusluottamus rapisee. En ikinä, koskaan kertoisi uskovaiselle syvimpiä tuntojani enkä salaisuuksiani. Tiedän, että tekohymynsä takana hän kuitenkin tuomitsee. Hyhhyh, mitä porukkaa. Töissä pakko sietää, mutta lähipiiristäni heivaisin välittömästi, paitsi jos kyseessä olisi oma lapseni. Silloin koittaisin jotenkin auttaa ja puhua järkeä.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 08:56"]

Mikäs yksinoikeus mielestäsi jollain herätysliike-Räsäsellä on Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai jopa kristinuskoon yleensä? Minäkin naureskelen ja arvostelenkin Räsästä, mutta kuulun kirkkoon ja toivon sen ajan myötä muuttuvan yhä avoimemmaksi ja suvaitsevammaksi paikaksi. Saako muka Räsänen mielestäsi sanoa, mikä on se oikea tapa ajatella kristinuskosta? Miksi annat hänelle sellaisen vallan? Minä en anna.

[/quote]Räsänen jos joku on oiva osoitus siitä miten uskonto tekee älykkäästäkin ihmisestä täyden typeryksen.

Jos ihminen on ns. tullut uskoon niin ajattelen, että kokenut elämässään jotain kamalaa ja uskon avulla saanut siitä pelastuksen. Joillekin uskominen on paljon parempi addiktio kuin esimerkiksi huumeet.

Miten yksisilmäistä porukkaa tänne kirjoittelee. Tulee näistä muka ei-uskovaisten kommenteista mieleen pahimmat herätyskristilliset. Ne joista me modernit kristityt pysymme erossa. Onko teille niin mahdoton ajatus, että kristittyjäkin on hyvin erilaisia, mitä varten luulitte, että on eri kirkkokuntia ja herätysliikkeitä?

On se hyvä olla maltillisesti asioihin suhtautuva, avarakatseinen ihminen. Ei tarvitse tapella kuten nähtävästi nämä "vapaa-ajattelijat" ja herätyskristilliset keskenään. Meidän näkökulmastamme kummatkin ovat samanlaisia kummallisia kiihkomieliä.

Minulle tulee fiilis, että taas yksi surkee joka ei halua ottaa itse vastuuta tekemisistään. Jos on nainen niin otan etäisyyttä, tiedossa kun on ongelmia. Uskova nainen kun tarvitsee miehen joka huolehtii hänestä, maksaa ns pakolliset kulut hänen puolestaan, passaa ja paapoo, koska perheen päänä miehen on tehtävä kaikki. Lyhyesti sanottuna säälittävää sakkia ja eniten säälin rippikoulussa heränneitä Yksinkertaisia lapsellisia laiskoja siipeilijöitä.