Pystyynkuollut suhde

En ole ollut onnellinen pitkään aikaan. Suhteen alusta alkaen olen ollut aika nöyrä ja vaatimaton - ehkä vähän liiankin. Mieheltäni en saa sellaista huomiota, jota parisuhteessa toivoisi saavan, oikeastaan ollenkaan. Yhdessäoloa on viikossa muutama päivä. Työt ja muut menot rajoittavat toki, mutta minua ei priorisoida mitenkään. Tuntuu että minua ei arvosteta mitenkään, ja itsetuntoni on romahtanut suhteen aikana. Olen yksinäinen. Olen yrittänyt nyt nähdä ystäviä ja tehdä kaikkea muuta, mutta usein olo on vaan niin masentunut että mielummin jään kotiin märehtimään (mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu).

Miehelle olen asioista lukuisia kertoja sanonut. Useimmiten hän väittää vaan vastaan ja riitelee, toisinaan taas hiljaa hyväksyy ja käytännön kautta sitten koittaa parantaa tapojaan. Mutta pääasiassa mikään ei ole muuttunut. Nyt takana on ehkä n. 3kk jakso jonka aikana ollaan pidetty keskenämme jos jonkinlaista mykkäkoulua ja taukoa, jatkuvaa riitelyä.

Tulin tänne määkimään siksi, että en oikein ymmärrä miksen nyt vain lähde tästä paskasta. Olen päälle parikymppinen nainen (nykyinen mies 10v vanhempi), ja tiedän kyllä löytäväni jonkun muun. Varmaan tarvitsen jonkun muun sanomaan sen mulle.