Onko helpompi olla tyttöjen vai poikien äiti?

Jos haluaa kunnollisia poikia, kannattaa olla kunnollinen mies. Siinä homman juju. Isä on poikien tärkein roolimalli, ja jos isänä on keskimääräinen suomalainen lapsenkasvatukseen osallistumaton tallukka tai vastaavasti joku juntti jota ei vain kiinnosta, niin pojista tulee takuuvarmasti kamalia. Jos taas isä on fiksu ja osallistuva isä, niin pojat ottavat isästä mallia eikä ongelmia tule. Samalla tavalla isän heikko rooli ja kiinnostus kasvattajana aiheuttaa sitten tyttölasten elämässä ongelmia teini-iässä kun pitää juosta joka jannun perässä että saisi edes jonkinlaista huomiota miehiltä.

Yleensä ottaen suomalaisten lasten kasvatuksessa isä on se heikoin lenkki. Turhan usein täällä naiset haukkuvat toisiaan ja kasvatustapojaan.

Mulla poika ja kaksi tyttöä. Tyttöjen äitinä on helpompaa, koska meillä ei tytöt ole yhtä vaativia ja kestävät paremmin tylsyyttä.

Pojalla on energiaa enemmän ja kaipaa huomiota, niin että se sellaista mistä hän tykkää - eli jotain fyysistä, missä en enää pärjää... Poika ei tykkää älyttömästi jutella asioista ja tulkinta meneekin enemmän ilmetasolla.

Tyttöjen kanssa aikaa voi viettää enemmän keskustelemalla ja tuntuu riittävän että katselen ja kuuntelen heitä, he eivät odota minulta mitään ihmesuorituksia. Ottavat myös enemmän muita huomioon.

Poika on vanhin, tytöt nuorempia. Sanoisin että 20v:na poikalapsen äitinä voi olla helpompaa, mutta 40v:na kyllä tyttölapsen.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 01:12"]

Mikä on helppouden merkki?

Pojat ovat yleisesti ottaen fyysisempiä niin hyvässä kuin pahassa. Lisäksi pojat ovat usein verbaalisesti heikompia, poikien empatiakykykin kehittyy myöhempään kuin tyttöjen.

Olen itse tämän asian suhteen jäävi sillä perheessämme on vain poikia, mutta kyllähän poikien äitinä oleminen vaatii energiaa. Jos haluaa tilanteen pysyvän kasassa niin se vaatii vanhemmilta paljon ajallista panostusta fyysisten haasteiden suhteen. Koko ajan pitää olla liikkeessä, futista, säbää, skuuttausta, pyöräilyä jne. Rauhalliset koti-illat siten että lapset leikkivät keskenään ovat melko harvinaisia.

Ystävien tyttölapsia seuratessa olen huomannut, että tytöt viihtyvät rauhallisemmissa leikeissä eivätkä vaadi vaadi vanhemmilta samanlaista aktiivisuutta. En tiedä voiko tätä yleistää.

[/quote]

Olen niin samaa mieltä.

No minulla on tyttö ja poika ja sanoisin että pojan äitinä on helpompaa. Mutta olen enemmän sitä mieltä, että tuokin johtuu ihan luonne-eroista, ei niinkään sukupuolesta.

Poikien. Ja ollaan keskusteltu tästä myös työkavereiden kanssa ja JOKAINEN on sanonut samaa.

Meidän perheessä helpoin on ollut tytär. Ehdottomasti.

luonne ja kohtelu vaikuttavat,  niin metsä vaataa kuin sinne huudetaan 

No mulla on kaksi tytärtä ja yksi poika ainakin tähän mennessä sanon että paljon helpompaa olla äiti noille tytöille jotka ovat kilttejä ja velvollisuudentuntoisia kun taas poika on omapäinen, tekee ihan mitä lystää kun kuvittelee ettei jää siitä kiinni eikä tunnu olevan läheskään samanlaista oikeudentajua kuin tytöillä...tyttö 11v, poika 9v ja tyttö 8v.

Tytön äitinä heittämällä helpompaa, mutta vain siitä syystä ETTÅ PERSOONA on syynä...

Saisinko perusteluja myös, kiitos!

Meilläkin tytöt olleet todella helppoja tapauksia poikaan verrattuna ja ihan samaa ovat sanoneet useimmat tuttavat. Kaikista epätoivoisimpia ovat olleet kaksi kaveriani joilla on vain poikia...ja mitä nyt olen heidän arkeaan päässyt seuraamaan niin olen kyllä onnellinen ettei mulla ole vain poikia.

Tytöt yleensä ovat huomattavasti rauhallisempia, tottelevaisempia ja heillä on parempi empatiakyky ja taju siitä mitä voi tehdä ja mitä ei...pojat ovat omanapaisempia!

Mulla on erittäin helppoa vastata tähän. Tytön äitinä on helpompaa ja samat perustelut kuin edellä. Ikiniä ei ole tytön ja sen kavereiden kanssa ollut sellaisia hankaluuksia kuin pojan ja sen kavereiden.

Tytär meillä on sosiaalisesti lahjakkaampi, joten hänen kanssaan on ollut helpompaa. Kahdella pojalla on enemmän itsekeskeisyyttä. Kukaan kolmesta ei kyllä ole mitenkään erikoisen vaikea. Eli ihan helppoa on sekä poikien että tyttären äitiys ainakin tällä hetkellä.

Oman kokemuksen (3p+1t) perusteella on helpompi olla poikien äiti.

Näin mummina kolmen tyttären äitinä ajattelisin, että tytöt ovat helpompia. Oppivat puheen aiemmin, joten kaikenlainen ohjaaminen on helpompaa. Nyt lastenlapsia seuraillessani vahvistuu tämä käsitykseni entisestään. Poikien toiminnallisuus asettaa aivan erilaiset vaatimukset ympäristölle verrattuna tyttöihin. Tietysti se riippuu lapsen persoonallisuudesta, mutta ajattelen että tytöt oppivat esim leikkimään toisten lasten kanssa aiemmin.

Mulla on 1 tyttö ja 3 poikaa. Ja itku tulee noiden poikien kanssa!!! En tiedä, mitä enää teen ja miten saan niistä kasvatettua järkeviä ja hyviä ihmisiä. Tyttären kanssa ei mitään ongelmaa. Poikien kanssa joka päivä jotain.

Mulla on kaksi erittäin helppoa tyttölasta eikä omakohtaista kokemusta pojista. Mitä yhtään voin sanoa kavereiden poikalapsista niin välillä heillä kyllä ollut ihan helvetillistä touhua ja olen salaa ollut todella onnellinen ihanista tytöistäni. Sen perusteella väittäisin että tyttöjen kanssa pääsee helpommalla.

Sellaista älytöntä riehumista se poikien touhu välillä, nyrkit laulaa, ovat aika itsekkäitä, tekevät hirveästi moneen kertaan kiellettyjä asioita jotka vaan muuttuvat vakavammiksi mitä vanhemmiksi sällit tulevat. Muutamana esimerkkinä kaverin pojat jotka ovat salaa karanneet kaupungille ties minne, leikkineet tulitikuilla metsässä, spreijanneet porukalla bussipysäkeillä, koheltavat koulussa koko ajan jne...

Mulla on kaksi tyttö ja poika ja kuten joku edellä sanoi niin olen monet itkut jo ehtinyt itkeä 9v pojan takia (koulussa ei huvita tehdä mitään, kavereiden kanssa koko ajan kolttoset mielessä ja tuntuu ettei ollenkaan osaa ajatella järjellä vielä mitään) Saman ikäisenä tyttö toimi aivan eri tavalla, hoiti velvollisuutensa, ei ikinä valehdellut, koulu sujui, tyttö tuntis ihan pienestäkin omantunnon tuskaa kun poika ei tunne sitä yhtään mistään...ei silti rakastan molempia ihan samalla tavalla ja täydestä sydämestä. Poika osaa olla myös herttainen kullanmuru mutta sillä on myös se toinen, erittäin raskas puoli.

Tytön äitinä siis helpompaa mutta enpä poikaani ikinä vaihtais mihinkään.

Vanhemman asenteesta se on kiinni...Ärsyttää kun aina poikia mollataan, ihan vaan sen takia koska äidit eivät ymmärrä niitä.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 23:44"]

Vanhemman asenteesta se on kiinni...Ärsyttää kun aina poikia mollataan, ihan vaan sen takia koska äidit eivät ymmärrä niitä.

[/quote]

Niin no en tiedä miksi huonoa käytöstä pitäisikään ymmärtää vai onko sinusta vaan poikien oikeus olla itsekkäitä koheltajia, huomioon ottamattomia etuilijoita, riehuvia rähinöitsijöitä...?  Ei en todellakaan ymmärrä enkä hyväksy sellaista käytöstä omaltakaan pojaltani jonka lähes kaikki kaverit ovat enemmän tai vähemmän raivostuttavia...