Yksin parisuhteessa vai yksin yksin`?
Onko siis parempi olla yh:na lasten kanssa vai parisuhteessa jossa ei enää mitään yhteistä ja toinen läsnäolollaan lähes ainoastaan ahdistaa?
Pitäisi päättää kumpi painaa vaakakupeissa enemmän, hieman parempi taloudellinen tilanne ja tarvittaessa hoitoapu vai se että ei tarvitse ahdistua toisen läsnäolosta, mutta hoitaa totaalisesti itse kaikki?
Kokemuksia?
Kommentit (19)
Ehdottomasti yksin! En haluaisi samaan kotiin ihmistä, jota en rakasta. En halua katsella ja kuunnella ja tavata joka päivä sellaista ihmistä. Haluan kotiin positiivisen ja iloisen ilmapiirin, eikä sellaista saa jos siellä joku ärsyttää ja ahdistaa. En todellakaan pelkää miehettömyyttä, tulen aivan hyvin toimeen ilman miestäkin.
Mikä sen suhteen ahdistuksen aiheuttaa? Jos toinen on sen aiheuttaja, niin sitten on parempi päästä eroon mutta jos se tulee itsestä, niin siinä tapauksessa voi seurata mukana uuteen yksinäiseen elämään.
Yksin yksin. Odotan itsekin, että päsen tästä paskasta pois, samoten lapset odottaa. Mies tulee ja menee ja me muut ollaan kuin ilmaa.
Kuukauden päästä muutto uuteen kotiin
,
Ei se helpolla tule se lopullinen päätös, vaikka tietäisikin, että on varmasti parempi ilman jatkuvaa surua ja pahaa mieltä (minkä se toinen aiheuttaa eikä edes välitä siitä). Tottakai sitä miettii, miten ihmeellä jaksaa koko ajan yksin, mutta toisaalta, itse olen käytännössä lähes ollut jo yksinhuoltaja vaikka nyt vasta ollaan eroamassa.
Minkäikäiset lapset sulla vitonen on? Mitä heille on kerrottu erosta?
Meillä vaikka miehen toimet aiheuttaa mulle ahdistusta, mutta silti jotenkin mietin alitajusesti (säälin?) että miten HÄN tulee toimeen eron jälkeen. Huh, näyttääpä tyhmältä kirjoitettuna.
Mies ei ole mitenkään paha, ehkä enemmänkin tunnekylmä elämään parisuhteessa.
ap
Yksin. Huono parisuhde imee uskomattoman paljon voimia muulta elämältä.
Vitonen vastaa. Lapset on 10, 12 ja 14. Mies ollut aina ihana ja hyvä, kunnes näin kävi.
Kamalaa tämä on, mutta ei voi mitään. 20 V ollaan oltu yhdessä ja näin kävi
5) onnea uuteen elämään sulle ja lapsille!
[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 09:51"]
5) onnea uuteen elämään sulle ja lapsille!
[/quote]
Samoin sinulle
[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 09:51"]
5) onnea uuteen elämään sulle ja lapsille!
[/quote]
ja kiitos sanoistasi
Yksin, yhdessä lasten kanssa :)...tein päästöksen joitakin vuosia sitten .Lähdin pois kylmästä suhteesta jossa mies eli omien tarpeidensa ehdolla.
Elän ja pystyn hengittämään nykyisin , olen onnellinen yksin lasten kanssa :)
Taloudellisesti pärjään paremmin kuin ennen, mistähän tämä johtuu ?
Olisiko niin et vaikka mies oli parempi tulonen minä maksoin pienestä palkastani niin paljon enemmän kuin mies...
Ratkaisut ovat vaikeita...lapset vain ovat niin fiksuja et vaistoavat kaiken vaikkette puhu asioista. Ja näin ollen näkevät ikävää malliakin.
Tsemmpiä ja rohkeutta sinulle!
Kuten nelonen sanoi, voi paha olo seurata jos se johtuukin itsestä. Onko mies oikeasti se mikä ahdistaa vai ahdistaako kenties molempia suhteessa joku mistä voisi puhumalla päästä eteenpäin?
Unohdin...lastenhoito apua minulla ei ole .Vanhemmat asuvat kaukana. Lapset ovat säännöllisesti isällään joka toinen vkl ja silloin on vapaata..Kun elimme yhdessä minulla ei olllut koskaan "vapaata".
Toki olisin onnellisempi "ehjässä " ja onnellisessa perheessä. Olisi joku toinen vanhempi jonka kanssa jakaa lasten kasvatukseen ja huoleen liittyvissä tilanteissa. Mutta jos ei onnistu ei onnistu.
Unohdin...lastenhoito apua minulla ei ole .Vanhemmat asuvat kaukana. Lapset ovat säännöllisesti isällään joka toinen vkl ja silloin on vapaata..Kun elimme yhdessä minulla ei olllut koskaan "vapaata".
Toki olisin onnellisempi "ehjässä " ja onnellisessa perheessä. Olisi joku toinen vanhempi jonka kanssa jakaa lasten kasvatukseen ja huoleen liittyvissä tilanteissa. Mutta jos ei onnistu ei onnistu.
Oliko miehellä "vapaata"? Samalla lailla siinä sinullakin on oikeus ottaa "vapaata" parisuteessakin.
Minä olin yksin yhdessä, lisäksi kävi niin onnellisesti että mies lähti tai silloinhan se oli maailmani loppu. Aika pian huomasin että miten onnellinen olen ja miten paljon helpommalla pääsen kun perheessä ei ole toista aikuista jonka onnellisuudesta minun oli vastattava, nyt saan vastata vain omasta onnellisuudestani.
Tottakai olen surullinen että valitsin kaiketi väärän isän lapsille, mutta eiväthän he olisi nuo ihanat lapset jotka nyt ovat jos heillä olisi toinen isä ja surullinen kun lapsilla ei ole ehjää kotia joka antaisi mallin kestävään parisuhteeseen.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 08:50"]
Onko siis parempi olla yh:na lasten kanssa vai parisuhteessa jossa ei enää mitään yhteistä ja toinen läsnäolollaan lähes ainoastaan ahdistaa?
Pitäisi päättää kumpi painaa vaakakupeissa enemmän, hieman parempi taloudellinen tilanne ja tarvittaessa hoitoapu vai se että ei tarvitse ahdistua toisen läsnäolosta, mutta hoitaa totaalisesti itse kaikki?
Kokemuksia?
[/quote]
Minä minä minä. Minä minä. Minä. Mites lapset ja heidän hyvinvointinsa?
Tämänhetkinen tilanne vaikuttaa myös lapsiin. Huomaan että varsinkin varhaisteini näyttää kärsivän tästä kodin ilmapiiristä ja tarkkailee molempien käytöstä, puhetta ja reaktioita.
Lasten kanssa käydessäni kolmistaan jossakin, on paljon vapautuneempi ilmapiiri.
ap
Yksin yksin. Se vapauden tunne, kun pääsee ahdistavasta suhteesta eroon...