Ylireagoinko kun tuntuu niin pahalta?

Ylireagoit!!!!

Itse otin sellaisen rivakan sarjadeittailun tuossa alkuvuonna. 

Sitten löysin ihmisen, jonka kanssa natsasi heti, siis ihan oikeasti. Kovin pitkälle ei edetty, mutta mun piti testata että onko mun pää oikeasti kunnossa etten vaan kuvittele, että se on ihana, joten pidin vielä sovitut treffit muiden kanssa voimassa.

Kävin ne treffit. Ja totesin, että se kemia Herra Oikean kanssa oli jotain ihan toista, en todellakaan voinut kuvitellakaan eteneväni näiden kanssa mihinkään. Tosin en kertonut näistä treffeistä enkä ole jäänyt niistä kiinni. Ja jos jäisinkin, niin selittäisin asian juuri näin.

Olin eronnut pitkästä suhteesta, en etsinyt mitään vakavaa. Joten kun homma tuntuikin olevan vakavaa, niin halusin tietää että se johtui siitä ihmisestä eikä ollut oman pääni tuotetta, jossa kuka tahansa vähänkin varteenotettava kelpaa.

Joten se on voinut olla jotain vastaavaa: miehesi on voinut ajatella, että olet varattu, tästä ei tule mitään, hänen pitäisi olla yksin - ja keksinyt jotain 'kevyempää' tekemistä, sellaista... No, rakastuminen on vaarallista. Siinä asettaa itsensä alttiiksi niin suurelle haavoittumiselle, että ymmärrän toisen varovaisuuden.

Rauhoitu ja lopeta riehuminen. 

Komppi edeltäville: sinä ylireagoit.

Puhut nyt ajasta, jolloin mies ei vielä ollut vaihtanut tervehdystä kummempaa juttua kanssasi, joten eihän hän voinut tietää vielä oikeastaan mitään siitä, oletko varattu, onko hänellä saumaa kanssasi tai mitään.

Et sinä itsekään varmaan siinä vaiheessa vielä mitään perhettä suunnitellut hänen kanssaan tai mitään, vaikka ihan samalla lailla olit ihastunut.

Nyt vaan yrität päästä OMASTA HUONOSTA ITSETUNNOSTASI eroon, et voi vastuuttaa ketään muuta terapoimaan sitä kuntoon loputtomalla ihailulla. Sinun on itsesi saatava se rakennettua ehyeksi. Ja opittava nauttimaan siitä, mitä sinulla on nyt, ilman täydellisyyden etsintää.

Täsmälleen samaa mieltä. Minulla on nyt tällainen tilanne. Olen juuri eronnut ja palavasti ihastunut mieheen joka vaikuttaa mulle täydelliseltä. Tarkoituksella haalin kaikkea muuta säpinää, koska suhteemme ei vielä ole seurustelua enkä tiedä miehen tunteiden syvyydestä. Suojelen itseäni. Jos mies ei haluakaan seurustella eikä mitäään rakkaudentunnustuksia koskaan tule, niin enpä tipu sitten niin korkealta. Edellisessä suhteessa en tapaillut ketään muuta tapailuvaiheessa, mutta myöhemmin selvisi että miehellä oli ollut monia säätöjä. Päätin että seuraavaksi en sitouduta sydäntäni kehenkään ennen kuin juttu on " varma".

Turhasta hermostut ap. Eihän mies ole tuossa vaiheessa vielä ollut varma edes että teille mitään suhdetta tulisi!

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 08:41"]

Itse otin sellaisen rivakan sarjadeittailun tuossa alkuvuonna. 

Sitten löysin ihmisen, jonka kanssa natsasi heti, siis ihan oikeasti. Kovin pitkälle ei edetty, mutta mun piti testata että onko mun pää oikeasti kunnossa etten vaan kuvittele, että se on ihana, joten pidin vielä sovitut treffit muiden kanssa voimassa.

Kävin ne treffit. Ja totesin, että se kemia Herra Oikean kanssa oli jotain ihan toista, en todellakaan voinut kuvitellakaan eteneväni näiden kanssa mihinkään. Tosin en kertonut näistä treffeistä enkä ole jäänyt niistä kiinni. Ja jos jäisinkin, niin selittäisin asian juuri näin.

Olin eronnut pitkästä suhteesta, en etsinyt mitään vakavaa. Joten kun homma tuntuikin olevan vakavaa, niin halusin tietää että se johtui siitä ihmisestä eikä ollut oman pääni tuotetta, jossa kuka tahansa vähänkin varteenotettava kelpaa.

Joten se on voinut olla jotain vastaavaa: miehesi on voinut ajatella, että olet varattu, tästä ei tule mitään, hänen pitäisi olla yksin - ja keksinyt jotain 'kevyempää' tekemistä, sellaista... No, rakastuminen on vaarallista. Siinä asettaa itsensä alttiiksi niin suurelle haavoittumiselle, että ymmärrän toisen varovaisuuden.

Rauhoitu ja lopeta riehuminen. 

[/quote]

Jos se olisi ollut maalis-huhtikuussa, niin sitten olisin varmaan itsekin ollut vähän että hetkinen, mutten siinä vaiheessa, kun vasta katseita loitte alkuvuodesta, niin ihan täysin ok, unohda tuo nyt kertakaikiaan ja nauti onnestasi.

Teillä oli ollut vain jotain silmäpeliä tuossa kohtaa työpaikalla. Todellakin ylireagoit!

suosittelen lukemaan Dan josefsson ja egil linge: kestävän suhteen salaisuus.

voi avata silmäsi,näkemään asioita uudella tavalla, ymmärtämään miksi ajattelet tai käyttäydyt esim.parisuhteessa tietyllä tavalla, ja Se antaa myös työkaluja muuttaa käytöstään. Ei ole vaikeaselkoinen kirja, ihan maallikoille tarkoitettu opus. Ja hyvä sellainen, ei mitään lässyn lässyn juttua, kuten noista parisuhdeoppaista moni on

Varmasti olisin minäkin vähän mietteliäs, mutta kyllä silti nyt ylireagoit. Jonkin arvion mukaan maapallolla on jokaiselle 400 "sitä oikeaa", joten tuo kohtaamisenne ei ehkä ollut ihan niin ainutkertainen kuitenkaan. :) Nythän kuitenkin seurustelette ja tunnette toisenne jo paremmin ja nimenomaan tuo suhteenne on nyt jotain, joten panosta siihen, äläkä mieti menneitä pikku juttuja.

Toisin sanoen: miehesi petti sinua ennen kuin olitte yhdessä? ;) 
Ylireagoit. Inhimillistä, mutta tuona ajankohtana mies oli tyystin sinkku, ja ehkä hänen deittailukäsityksensä on erilainen kuin sinun. Kyllähän joskus kehotetaan ihan "harrastamaan" deittailua, ihan siis kahville, leffaan ja muuta eri ihmisten kanssa. 

... Ja kyllä teidän välillä jotakin magiaa on ollut, jos kerran sinä nyt olet siinä hänen rinnallaan eikä se toinen. Ajattele näin ja nauti. :>

Sinä tässä et pääse eksästäsi eroon! Olet ihana ihminen, ja tämä mies näkee sinut ihanana. Nauti siitä, usko että se kestää, ole sen arvoinen. Hänellä on sinulle suurenmoinen lahja annettavana, aito rakkautensa - älä hyvä ihminen pilaa hyvää juttua!

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 08:46"]

Nyt vaan yrität päästä OMASTA HUONOSTA ITSETUNNOSTASI eroon, et voi vastuuttaa ketään muuta terapoimaan sitä kuntoon loputtomalla ihailulla. Sinun on itsesi saatava se rakennettua ehyeksi. Ja opittava nauttimaan siitä, mitä sinulla on nyt, ilman täydellisyyden etsintää.

[/quote]

11, minä olen ennemminkin samaa mieltä kuin tuo 4.

Eli että ap on itse vastuussa epävarmuudestaan ja huonosta itsetunnosta. Hän ei uskalla luottaa siihen, että joku aidosti rakastaa häntä. Syy ei ole exän, ei ap häntäkään voi syyttää siitä, että ei luota itseensä ja arvoonsa.

Tuntuu, että hänellä on joku harlekiini-kirjasta napattu kuvitelma siitä, miten Aidon Romanssin pitää edetä, ja hän pettyy nyt ja jatkossa joka jumalan kerta, kun joku ei mene käsikirjoituksen mukaan. Ja etsii syytä miehestä ja omasta arvostaan.

No se mies oli vapaa silloin... Ja jos hänellä oli ns. "haku päällä" niin tottahan vapaa mies voi katsella useampiakin yhtä aikaa. Hyvinhän sinulla asiat on kun suhteenne eteni noin. Ole siitä onnellinen ja anna olla asian joka tapahtui ennen teidän seurustelua.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 08:10"]

Olen tuoreessa suhteessa, nyt seurusteltu vähän yli 3 kuukautta. Kaikki on ihanaa ja maagista ja tuntuu kuin olisin löytänyt vihdoin sen oikean joka todella rakastaa ja arvostaa.

Koko täydellisyys alkoi jo viime joulukuussa kun hän saapui työpaikalleni asiakkaaksi. Sen enempää sanoja ei vaihdettu kuin perus kiitokset ja hinnat yms, mutta se katse mikä meillä oli aivan ensimmäisestä kerrasta lähtien vei jalat täysin alta. Siis molempien osalta ja mielestä nyt kun puhutaan jälkeenpäin siitä.

Mies kävi useaan otteeseen aikavälillä joulukuu-maaliskuun loppu työpaikalla aina tuijottelemassa ja joka kerta olin kuin sulaa vahaa, aivan onneni kukkuloilla, siinä oli sitä jotain maagista kahden tuntemattoman ihmisen vetovoimaa.

Tosiaan ollaan jälkeenpäin puhuttu siitä, kuinka ihmeelliseltä toisen kohtaaminen voi tuntua ja kuinka ihan oikeasti tuntematon ihminen aiheutti niin suuren yhteenkuuluvuuden tunteen. Maaliskuun lopussa hän sitten kysyi nimeäni ja siitä alkoi etenemään meidän suhde.

Nyt eilen tuli tietooni kuitenkin jotakin, mikä sai minut aivan hämilleen.

Mies oli pyytänyt tammi-helmikuu akselilla yhtä toista tyttöä kahville! Tyttö oli kieltäytynyt, mies oli laittanut vielä facebookissa jotain viestiä hänelle, ja mies oli puhunut kaverinsa kanssa että onpa noloa jos hän näkee tuon tytön vielä jossain etc. Tyttö ei ollut siis entuudestaan tuttu, ja tarina meni aijemmin miehen mukaan niin, että hän halusi olla joulukuusta lähtien vain sinkku ja keskittyä työhön ja koiraansa.

Miksi ihmeessä mies pyysi toista tyttöä kahville, jos minun tapaaminen ja meidän katseet yms oli hänen mielestään niin uskomattomia?? Tätä kohtaa en voi ymmärtää.

Tulee väkisinkin sellanen toiseksi/varavaihtoehdoksi jäänyt olo, kun mietin että jaa, minuako kysyttiinkin vasta sitten kun tämä toinen kieltäytyi?

Elin pitkässä suhteessa ennen tätä uutta miestä, ja vanha mies oli erittäin välinpitämätön, ei arvostanut, ei rakastanut, menin AINA toiseksi KAIKELLE.

Sen takia on niin järjettömän paha olo, että taasko tämä kakkoseksi olo jatkuu? Miksen kelpaa kenellekkään ensimmäisenä vaihtoehtona?

Ylireagoinko teidän mielestä? Vai olisitteko myös pahoittaneet mielenne?

[/quote]

Kyllä.

Sinkkumiehellä oli oikeus katsella ja tutustua naisiin, tavata jne. Tietenkin! Ei hän vielä silloin tiennyt miten edetä kanssasi. Olisit voinut olla varattu ja vaikka perheenäiti. Ei mies voinut tietää. Unohda jonkun tuolla mainitsema harlekiinikirjamainen liian ihannoiva ote elämään ja nauti parisuhteestasi. Joka on paljon paljon paljon enemmän kuin katseita ja maagisuutta jne. Vaan ihan sitä että on hyvä olla yhdessä, rakkaus kasvaa hitaasti, tuo hulluusvaihe ei ole sitä, eikä varsinkaan ensimmäiset katseet. Nyt olette yhdessä, rakentakaa suhdettanne ja nauttikaa toisistanne.

No todellakin ylireagoit.

Hänhän ei tiennyt sinusta varmastikaan muuta kuin etunimen ja työpaikan tuohon aikaan, niin mitä ihmettä sä oikein oletat? Että miehen olisi pitänyt odottaa kädet peiton päällä sun saapuvan? Mitä itse teit ennen kuin aloitte tapailemaan?