Lue keskustelun säännöt.
Mitä kaipaat lapsuudestasi?
06.09.2013 |
Itse kaipaan huolettomia kesiä.Ei näin aikuisena kerkeä nauttimaan kesästä samanlailla kun lapsena.Syksyn aamuisia jäänyteinä vesilätäköitä,joihin oli kiva astua jää rasahdellen matkalla kouluun.
Kommentit (17)
Huolettomuutta, ja sitä kun ei vielä tiennyt kaikkea pahaa maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että olisin vielä nuori ja saisin elää nuoruutta, enkä tätä nykyistä vaihdevuosi, ruppana, vanha.akka elämää
Turvallista elämää maaseudulla ja oltiin pieniin asioihin tyytyväisiä. Päivät kului ulkona eikä koneiden takana sisällä.
No enpä mitään. Lapsuus oli sen verran lasinen, että vaikka jotain kivoja muistikuvia on jostain jutuista, niin huonot kokemukset kumoaa kaiken..
Kaipaan hetkiä äidin kanssa, nyt ne ovat vaan muisto äidin menehdyttyä äskettäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolettomuuden tunnetta, ei vastuuta juuri mistään(vrt aikuisten huolet ja vastuu), lapsenusko kaikkeen hyvään ja satuihin ja että kaikki muuttuu lopulta paremmaksi ja sitä viattomuutta kun ei uskonut pahaa juuri kenestäkään paitsi rosvoista jotka poliisi sai aina kiinni. Voi kumpa kaikki aikuiset ajattelisivat kuin lapset, aikuisen järjellä kuitenkin.
Tämä on aika julma maailma tämä aikuisten maailma.
[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 21:44"]
No enpä mitään. Lapsuus oli sen verran lasinen, että vaikka jotain kivoja muistikuvia on jostain jutuista, niin huonot kokemukset kumoaa kaiken..
[/quote]
:( Juurikin äitinä haluan antaa lapsille hauskan ja naurua täynnä olevan lapsuuden.Ja suojella kaikelta pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on loppujen lopuksi aika paha paikka.Kaikkea ei halua tietää mitä tapahtuu.Välillä harmittaa kun meni lukemaan uutisista jonkun kamalan jutun.
Itse en kuulu mihinkään uskontoon,enkä ole ikinä kuulunut.Elän omassa uskonnossani ja olen sitä mieltä,että Taivas on olemassa,mutta olemme sen jo tuhonneet.Se olisi ollut tämä maapallo kaikkine kauneuksineen,ennekuin Ihminen tuli ja tuhosi sen.
Lauantaiaamuja, kun leivinuunissa on tuli, äidillä on punainen esiliina ja pistelee haarukalla leipiin reikiä ennen uuniin laittoa, veli lukee sängyllään Aku Ankkaa, isä pakkailee eväsreppuaan metsästysreissua varten. Keittiön ikkunasta paistaa kirkas aamuaurinko.
Sitten soi eteisen puhelin. Kaveri soittaa. Sovitaan, että tulee meille.
Äiti paistelee leipiä, minä ja kaverini katsotaan vieressä ja sitten syödään tuoreet leivät kylmän maidon kanssa.
Tai sitä, kun juostaan pihalla koko meidän alueen lapsiporukka. Ollaan vesisotaa tai pelataan nelimaalia.
Tai sitä, kun lähdetään koko perhe hiihtoretkelle. Repussa eväät ja termospullot.
Hiihdetään metsän läpi aukealle. Isä vuolee sytykkeitä ja sytyttää nuotion. Paistetaan makkaraa ja me lapset tehdään siihen viereen lumiukko. Istutaan retkijakkaroilla ja rapsutetaan koiraa.
Kaipaan ihan kaikkea. Mulla oli aivan ihana lapsuus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan myös niitä peltoja ja ojia ja metsiä joissa lapsena leikittiin.Nykyään niissäkin rivareita ja kauppoja. :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään. On ihanaa olla 43-vuotias.
En niin mitään. Ihanaa kun lapsuus ja nuoruus ja vielä nuori aikuisuuskin on elettyä elämää. Kaiken tein mitä voi vaan kuvitella enkä kadu pätkääkään. Mitä niitä vanhoja kaivella, vai onko elämä teillä nykyään niin ankeaa ja vaivalloista ettette saa oltua mitä tahdotte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä, että äiti herätti aamulla eikä kuitenkaan tarvinnut lähteä mihinkään :D
(alle kouluikäisenä siis)
Leikkimistä. Pihalla naapuruston lapsien kanssa kaikenlaisia ulkoleikkejä. Pimeäpiilosta ym.. Meitä oli parhaimmillaan 30. Harmittaa, että tätä en voi omille lapsille suoda, koska meidän kahden lisäksi on vain yhden perheen lapset pihalla..
Mummon leipomaa kakkoa. Kaikki muu oli helvettiä, mutta niin hyvää leipää en ole mistään saanut.
Turvallisuuden tunnetta, joka oli kotona isän ja äidin luona. En osannut sitä silloin nähdä niin lapsuuteen kuuluvana, koska lapsuuteeni kuului huoliakin. Silti se oli tietyllä tavalla huolettomampaa kuin tämä aikuisuus. Ei tarvinnut ajatella rahan tienaamista ja vastuukysymyksiä niin kuin aikuisena. Lauantai-illat olivat ihania, kun olohuoneessa alettiin katsella jotain lempiohjelmia tv:stä. Juotiin kahvia ja syötiin voileipiä siinä telkkua katsellessa tai äiti oli leiponut jotain hyvää kahvileipää.
Lapsena sitä tunsi kuitenkin, että maailma ja tulevaisuus on avoin. Sitä uskoi, että omasta elämästä tulee kiva sitten aikuisena. Että saan juuri mulle sopivan miehen, jonka kanssa saamme paljon lapsia ja elämme mukavasti. Oli uskoa tulevaisuuteen.