Ei, tästä ei tuu yhtään mitään. Oon ihan kamala äiti.

24; ei tule kaikilla. Meillä lapsi aloitti uhman 1,5-vuotiaana, ja on nyt kolmevuotiaana kuin päivänsäde. 

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 14:36"]

Älä nyt vaan laita kuukautisten syyksi huutoasi. Sinä se huusit. Toinen äiti ei huuda, vaikka pms on hänelläkin.

[/quote]

Siis mitä sä haluat, että mä vastaan sulle? Miten se muuttaa mun elämää, että joku äiti toimii toisin kuin minä? Mitä sä ajattelet, että viestisi saa mussa aikaan? Mitä haluat sillä sanoa?

[/quote] Haluan sanoa, että sinun syysi se on että huudat, ei kuukautisten, ei naapurin, ei miehen, ei lapsen, ei koiran, ei opettajan, ei alkoholin....Älä syytä muuta kuin itseäsi, vain siten voit alkaa parantamaan tapaasi. Niinkauan kuin syytät jotain muuta, et voi parantaa tapaasi.

[/quote]

Mulla ei ole yleensä tapana kertoa näitä asioita kellekään, ei edes anonyyminä netissä, mutta koska sä kuulostat niin empaattiselta ihmiseltä, teen poikkeuksen: Kärsin aika pahasta masennuksesta. Nukun yöni suunnilleen siten, että menen siinä puoli 12:n aikaan sänkyyn ja pyörin sinne noin viiteen, jolloin ehkä saan unta. 

Miehelläni on nyt eräs tosi iso työ käsillä, joten lapsi on vastuullani lähes koko ajan, pois lukien nyt, kun hän on päiväunilla. Kaiken tämän hyvän lisäkseni eräs iso yritys ei maksa miehelleni isoa laskua ("oho, me unohdettiin, oho, nyt meidän laskutus on lomalla, ei voi mitään"), joka kattaa lähes kaikki saatavat toukokuun jälkeen. Meillä ei ole nyt tällä hetkellä yhtään rahaa, onneksi luottokortti sentään. Mä olin lapsen kanssa metsässä poimimassa marjoja, jotta saisin kauppalaskua vähän pienemmäksi, kun lapsi keksi hänen mielestään hirveän hauskan leikin juosta luotani pois autolle.

Vaikka oonkin ihan helvetin lujilla ja sen verran loppu, että olen viime kuukaudet harkinnut itsemurhaa suunnilleen joka sekunti, mulla on vielä sentään jonkinlaista myötätuntoa jäljellä esim. ap:ta kohtaan, joka ei selvästikään halua huutaa lapselleen, kuten en minäkään. En yleensä tuomitse ihmisiä keskustelupalstoille kirjoitettujen lyhyiden viestien perusteella, mutta sulle voin sanoa, että olet todella vastenmielinen ja järjeltäsi erittäin köyhä ihminen. Todennäköisesti olet myös onneton ihminen, aivan kuin minäkin, mutta minä en sentään vajoa niin alas, että syyllistäisin toisia ihmisiä keskustelupalstoilla tietämättä heistä yhtään mitään.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 15:33"]

Hehehe, naurattaa nämä "2v uhmat tai 1v uhmat". Ihan OIKEESTI. Se uhmaikä tulee silloin joskus suunnilleen 3v iässä ja SE on todella uhmaa. Kaikki sitä ennen on tyyntä myrskyn edellä. Kannattanee siis hakea apua ennen sitä...

[/quote]

kaikilla ei oo just samanlainen lapsi kuin sinulla. Minkälaista se sitten se todellinen uhma on? Kerrahon minulle se, niin tiedän sitä odottaa.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 15:33"]

Hehehe, naurattaa nämä "2v uhmat tai 1v uhmat". Ihan OIKEESTI. Se uhmaikä tulee silloin joskus suunnilleen 3v iässä ja SE on todella uhmaa. Kaikki sitä ennen on tyyntä myrskyn edellä. Kannattanee siis hakea apua ennen sitä...

[/quote]

Ai jaa, mun esikoisella uhma loppui tuossa kolmen vuoden iässä ja kuopuksellakin lieventyi huomattavasti.

Semmoista se välillä on. Varsinkin raskaana ollessa karjuin lapsille minkä ehdin. Nyt, kun vauva on syntynyt ja hormonit tasoittuneet, tulee huudettua paljon vähemmän. Silti aina välillä huudan. Ja ihan sama, mitä muut sanoo. Minä huudan omille lapsilleni, jos tilanne sen  mielestäni vaatii. Tsemppiä AP, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. Usko pois!!

Voi ku jaksaisin tällä hetkellä uskoa, että tämä on ohi menevää. mutta jospa se sitten olisi.:)

Mitä ärsyttävää se sinun 2-vuotiaasi teki, että pinnasi kiristyi tällä kertaa?

Olisitpa kuullut, kun PMS-raivossani huusin perkelettä alle 2-vuotiaalle niin että metsä raikui... tai oikeastaan, ihan hyvä, ettet kuullut.

No, lapsi kuuli......Mitä se teki, että raivostuit?

Älä nyt vaan laita kuukautisten syyksi huutoasi. Sinä se huusit. Toinen äiti ei huuda, vaikka pms on hänelläkin.

Koita joskus vähän hellittää, älä puutu kaikkeen ja samaan aikaan puutu oikeisiin asioihin.

Opettele etukäteen vähentämään ristiriitoja (niitä tulee aina vaikka miten koittaisi etukäteen varautua).

Miettikää kotona selkeät, muutamat ohjeet. Tyyliin: ei saa haukkua, ei saa satuttaa.

Ja loppu on sitten vähän tyylistä että miten hoidatte asioita: lahjonta, uhkailu ja kiristys toimii myös pienelle.

Pieni kilpailu voi auttaa, kumpi on nyt nopeammin saanut pissattua, kumpi ehtii ensin saamaan lelunsa lelukoppaan?

Joskus kuiskaaminen on huutamista tehokkaampaa.

Kokeile tapojakin joita et ajatellut että ne toimii.

Ota omaa aikaa ja helli itseäsi. Uppoa lapseen ja salli itsellesi tunteet.

Jos olet kurja lapselle niin pyydä aidosti anteeksi. Ja pyri parantamaan itseäsi ihmisenä mutta salli itsellesi myös viat. Itse joskus juttelen lapsilleni että äiti on nyt väsynyt eika jaksaisi kuunnella riitelyä tai äiti oli tänään pahalla päällä tai nälkäinen.

Hommaa lehmänhermot mutta saat sinäkin jokus heittäytyä vaikka mahallesi kiukkupotkimaan.

Lapselle voi perustella asioita lyhyesti ja helposti: ei saa heittää hiekkaa, se sattuu silmiin ja joutuu menemään lääkäriin niin lääkäri pesee silmät hiekasta, mutta mennään tuonne metikköön niin sielä voi olla orava etsimässä käpyjä (ja lässynlää). 

Joskus voi sanoa lapselle että kilju kovempaa, kovempaa -entä osaatko nyt ihan hiljaa piipittää?

Tässä oli nyt jotain pikalääkkeitä. Minusta nyt tässä vaiheessa äitiyttä on tuo oman ajan ottaminen ja lapseen keskittyminen (heittäytyminen hänen kanssa) on sellaisia tärkeitä.

Uhmaa on katseltu monelta lapselta, se tulee ja menee mutta se on tärkeää ja kannattaa iloita että lapsella on tälläisiä kausia. Ja sitten iloita kunnolla kun huomaat että tuli taas joku uusi edistys. Meillä on viimenen kuukausi ollut aivan ihanaa ison pojan seesteyttä kun 5- vuotiaalla joku vaan naksahti paikalleen. Ei se ole siis ollut vuosia tätä mutta yksi kausi taas on käyty ohi ja uskon että tämä jatkuu pidemmälle taasen. Mutta tästä on ihana nyt nauttia! Sinullekin tulee se hetki, ehkä jouluksi teillä on ihanan tasapainoinen pikkunen joka taas kiukkuaa myöhemmin lisää? Mutta anna aikaa ja nauti siitä että sinulla on juuri tuo kiukkupussi, se kesyyntyy kyllä ajan kanssa.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 14:36"]

Älä nyt vaan laita kuukautisten syyksi huutoasi. Sinä se huusit. Toinen äiti ei huuda, vaikka pms on hänelläkin.

[/quote]

Siis mitä sä haluat, että mä vastaan sulle? Miten se muuttaa mun elämää, että joku äiti toimii toisin kuin minä? Mitä sä ajattelet, että viestisi saa mussa aikaan? Mitä haluat sillä sanoa?

Ap ei laita raskauden syyksi eikä kuukautisten syyksi tätä, vaan ihan omaa tyhmyyttäni. Se jälleen kerran on kiukutellut koko päivän ja huutaa kurkkusuorana jos ei saa sitä mitä haluaa. Ja ei, en silti saisi hänelle hermostua. Ja siksi tunnenkin itseni todella paskaksi äidiksi.

Lopeta huutaminen. Päätä se. Älä avaa suutasi jos et voi olla varma että voit puhua rauhallisesti. Älä tee mitään muutakaan suutuspäissäsi, pysähdy ihan kokonaan, hengitä syvään niin kauan että olet rauhoittunut. Jos on pakko keskeyttää lapsen toiminta, mene vain ja ota lapsi pois, älä sano mitään jos et pysty sanomaan huutamatta.

Sä olet aikuinen, älä alenna itseäsi lapsen tasolle. Sä pystyt kontrolloimaan kehoasi ja äänenkäyttöäsi, tee se. Älä keksi tekosyitä huutamiselle.

Lopeta huutaminen. Päätä se. Älä avaa suutasi jos et voi olla varma että voit puhua rauhallisesti. Älä tee mitään muutakaan suutuspäissäsi, pysähdy ihan kokonaan, hengitä syvään niin kauan että olet rauhoittunut. Jos on pakko keskeyttää lapsen toiminta, mene vain ja ota lapsi pois, älä sano mitään jos et pysty sanomaan huutamatta.

Sä olet aikuinen, älä alenna itseäsi lapsen tasolle. Sä pystyt kontrolloimaan kehoasi ja äänenkäyttöäsi, tee se. Älä keksi tekosyitä huutamiselle.

Ei sellaista syytä ole että pikkuiselle huutaminen on hyväksyttävää. Aikuisen tehtävä on olla se turvallinen aikuinen ja pitää hermonsa kurissa.

Miksi ihmeessä hankkia lapsia, useampiakin jios ei hermo kestä? Jos on yhden kanssa noin vaikeaa niin miten kahden, kolmen.

Olen minäkin menettänyt hermoni monta kertaa PMS:n takia. On se PMS vaan kumma juttu, kun ärsytyskynnys on niin paljon matalampi silloin. ;) Minäkin olen huutanut perkelettä, mutta yritän sortua siihen harvakseltaan, kun tuo 2-vuotias on aika tarkkakuuloinen ja osaa toistaa sen jo perässä. Ei tarvitsisi ihan vielä tulla hänen aktiiviseen sanavarastoonsa. Ja jos sanoo vittu, niin ei äiti sanonut vittu. Vettä se vaan on. :D Nro 2

Olen joka ikinen ilta, ja joka ikinen aamu ja joka ikinen kerta kun olen huutanut, niin päättänyt, että se oli viimeinen kerta, tästä lähin olen parempi äiti, en enään huuda lapselle koskaan. Ja aina on tullut niin valtavan kurja olo ja olen aina pyytänyt lapselta anteeksi. En keksi tekosyitä huutamiselle, sillä se ei ole minkään ikäisille lapsille hyväksyttävää, eikä se ole sitä missään muussakaan ihmissuhteessa. Ja haluaisin niin oppia siitä pois, mutta se kun ei onnistu näköjänsä sormia napsauttamalla minulla, ehkä minä olen jotenkin viallinen.

Jos sulla on siinä uhmis ja olet raskaana, niin ei ihme jos tuntuu vähän epätoivoiselta koko homma. Sellaista se on kuule monilla, koska siinä vaiheessa se täydellisenä äitiyden tavoittelu tuntuu ihan mahdottomalta asialta. 

Kaikki helpottuu tuossa 2-3 vuoden päästä tai vähintään muutama vuosi sen jälkeen. Ota nyt iisisti, menkää siitä mistä rima on matalin. Joka asiasta ei tarvitse vääntää, koska kaksivuotias on vielä liian pieni tajuamaan suurta osaa siitä, mitä äiti häneltä toivoo.

Tsemppiä hei, samanlaisia raivopäitä me ollaan muutkin joskus, ei lapset siitä rikki mene. 

ehkä minun täytyy mennä johonkin hoitoon ja hakea itselleni apua, kun olen kerta näin hirveä ihminen enkä näköjänsä osaa asialle mitään tehdä.