Lue keskustelun säännöt.
Mieheni vaimo ei vieläkään tiedä minusta
08.07.2013 |
Olen 32-v ja seurustellut mieheni kanssa jo 8 kuukautta. Olemme laivalla töissä samassa vahdissa ja asumme ja työskentelemme työviikot siis yhdessä. Meitä pidetään ihan yleisesti parina ja työkaverimme ja minun ystäväni pitävät meitä hyvänä ja yhteensopivana parinaa
Mies on luvannut minulle jo viime talvesta saakka, että kertoo kotona vaimolleen, että on tavannut minut ja aikoo muuttaa luokseni kokonaan. Jotenkin tässä vaan kuukaudet kuluu, eikä vieläkään mitään ratkaisua ole tapahtunut.
Meillä on siis todella hyvä ja tiivis suhde työviikoilla, mutta kun vapaaviikko alkaa, en voi enää miestä nähdä enkä edes soittaa hänelle. Mies kyllä laittaa jonkun verran viestiä, mutta emme pysty pitämään kunnolla yhteyttä.
Olemme ajatelleet, että mies ei muuttaisi suoraan luokseni, vaan ostaisi ensin pienemmän asunnon yksin itselleen täältä. Syynä se, että hänellä on kaksi lasta tulevan ex-vaimon kanssa. Lapsille on ehkä helpompaa opetella ensin olemaan iskän kanssa keskenään ja vasta myöhemmin alkaa tutustua minuun.
Minulla ei ole vielä lapsia, mutta olen valmis ottamaan mieheni lapset mukaan elämäämme.
Haluaisin että suhteemme ja elämämme liiahtaisi jotenkin jo eteenpäin. Kohta on kulunut vuosi, eikä vaimolle ole vieläkään kerrottu mitään. Yhtäkkiä menee toinen vuosi ja minä vanhenen, mutta varsinainen oma, kokonainen elämä ei vieläkään ala.
Miten saisin miehen ottamaan asian suoraan puheeksi kotona? Että ei enää tulisi mitään siirtoja, että "lomien jälkeen", tai jotain muuta siirtoa. SItten taas menee yksi vapaatörni ja taas me jatketaan kuin ennenkin. Mutta kun töistä lähdetään, niin minä olen yksin kotonani ja mies toisella paikkakunnalla elää ihan erilaista elämää.
Nyt on kesälomat, eli emme näe melkein kuukauteen. Tylsää.
Kommentit (147)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
103 oli ap? 102:lle nerokasta! Mitä voisin sanoa? Tämä on elämä. Neljä elämä mene kuin mene kuin mene nyt eteenpäin.Kunnes pääty kahden tai kolmen. Näin me eletään.On jokaisella oma elämä, hienoja suunnitelmia,on ketä varten elää:lapset. Elämme ja olemme onnellisia,kaikki.
Onneksi en ole miehesi vaimo :)))
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:52"]
En ole toinen nainen.
Mutta koomista tää varattujen paniikki AINA. Kyllä niistä miehistä osa ihan lähtee ja on sitten onnellisia ja uskollisia, silloinkin kun lähtö viivästyy, esim lasten takia vaikeaa.
[/quote]
Mä olen huomannut kanssa ihan saman tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 09:09"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:52"]
En ole toinen nainen.
Mutta koomista tää varattujen paniikki AINA. Kyllä niistä miehistä osa ihan lähtee ja on sitten onnellisia ja uskollisia, silloinkin kun lähtö viivästyy, esim lasten takia vaikeaa.
[/quote]
Mä olen huomannut kanssa ihan saman tällä palstalla.
[/quote]
Se johtuu siitä että palstamammat ovat suurelta osin kotiäitejä, jotka ovay täysin riippuvaisia miehestään. Sitten kun se mies lähtee, lähtee elanto ja talo ja auto.
Ihmettelen suuresti AP:n kaltaisia naisia, jotka haluavat miehekseen miehen, josta on jo selvät merkit olemassa, että vaikka nyt hän jättäisikin nykyisen vaimonsa, hän tuskin ikinä kykenee oikeaan parisuhteeseen ja uskollisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, sainpa kaikki lankaan. Ihan tylsän lomapäivän ratoksi kirjoittelin pikku kolmiodraamanovellin. Kiva keskustelu aukesi ja monta peukkua nähtiin suuntaan ja toiseen. Niille, jotka ei siis vielä tajunneet: se oli vitsi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoittelin tuolla aiemmin että mun isällä oli tuollainen laivapanosuhde useita vuosia sitten ja siitä syntyi lapsi. Tuo nainen kirjoitti kirjeen äidilleni heti isäni kuoleman jälkeen. Mun isä ei koskaan kertonut suhteesta elämänsä aikana mutta mun äiti aavisti että jotakin oli tapahtunut, otti sitten eron aikansa aavisteltuaan, mun isän sydän murtui ja hän kuoli tosi nuorena. Mun äiti ei ottanut naiseen yhteyttä mutta mä soitin, olin täysikäinen ja minulla oli 1-vuotias poika. Nainen selitti että suhde oli kestänyt vaan yhden kesän ja oli alkanut siitä että isäni oli pikku humalassa kertonut että suhteessa oli ongelmia. Panoista syntyi lapsi joka mun isän kuollessa oli jo melkein 10 vuotias. Mikä mua otti tuossa naisessa päähän oli se että hän ei ollut kertonut vanhemmilleen että pojan isä oli naimisissa vaan antoi näiden ihmetellä miksei ottanut vastuuta lapsesta ja tämän äidistä ja mennyt naimisiin tai edes tullut esittäytymään heille. Mun isä oli kuspää ja teki hairahduksen joka nakersi meidän perheen elämää 10 vuotta. Ja tämä nainen alkoi suhteeseen hänen kanssaan heti kun mahdollisuus aukeni. Muttei pystynyt kellekään kertomaan että pojan isä oli naimisissa, luulis että nainen ottaa vastuuta itsekin tekosistaan mutta ei. Kiero loppuun asti. Kysyin että eikö tullut mieleen käyttää kortsua, vastuu sen käytöstä ei kuulemma ole naisen hänen mielestään. Mikä urpo! Isän työkaverit kertoivat että isäni katui asiaa ja oli käynyt työlääkärilläkin asian takia. He kertoivat mulle myös että nainen oli sellainen normaali laivahutsu jolla oli edelleen aina uus mies kierroksessa töissä vaikka oli naimisissakin jo. Moni isän työkavereistakin oli elänyt laivasuhdetta saman naisen kanssa. Ei kuulemma ole mitään tekemistä rakkauden tai välittämisen kanssa mutta pitkät ajat laivalla aiheuttaa sen että johonkin pussit on tyhjennettävä ja ajan kuluessa oma käsi alkaa olemaan liian tuttu. suurin osa panonaisista tajuaa pelin hengen mutta sitten on näitä muita...
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 22:51"]
kirjoittelin tuolla aiemmin että mun isällä oli tuollainen laivapanosuhde useita vuosia sitten ja siitä syntyi lapsi. Tuo nainen kirjoitti kirjeen äidilleni heti isäni kuoleman jälkeen. Mun isä ei koskaan kertonut suhteesta elämänsä aikana mutta mun äiti aavisti että jotakin oli tapahtunut, otti sitten eron aikansa aavisteltuaan, mun isän sydän murtui ja hän kuoli tosi nuorena. Mun äiti ei ottanut naiseen yhteyttä mutta mä soitin, olin täysikäinen ja minulla oli 1-vuotias poika. Nainen selitti että suhde oli kestänyt vaan yhden kesän ja oli alkanut siitä että isäni oli pikku humalassa kertonut että suhteessa oli ongelmia. Panoista syntyi lapsi joka mun isän kuollessa oli jo melkein 10 vuotias. Mikä mua otti tuossa naisessa päähän oli se että hän ei ollut kertonut vanhemmilleen että pojan isä oli naimisissa vaan antoi näiden ihmetellä miksei ottanut vastuuta lapsesta ja tämän äidistä ja mennyt naimisiin tai edes tullut esittäytymään heille. Mun isä oli kuspää ja teki hairahduksen joka nakersi meidän perheen elämää 10 vuotta. Ja tämä nainen alkoi suhteeseen hänen kanssaan heti kun mahdollisuus aukeni. Muttei pystynyt kellekään kertomaan että pojan isä oli naimisissa, luulis että nainen ottaa vastuuta itsekin tekosistaan mutta ei. Kiero loppuun asti. Kysyin että eikö tullut mieleen käyttää kortsua, vastuu sen käytöstä ei kuulemma ole naisen hänen mielestään. Mikä urpo! Isän työkaverit kertoivat että isäni katui asiaa ja oli käynyt työlääkärilläkin asian takia. He kertoivat mulle myös että nainen oli sellainen normaali laivahutsu jolla oli edelleen aina uus mies kierroksessa töissä vaikka oli naimisissakin jo. Moni isän työkavereistakin oli elänyt laivasuhdetta saman naisen kanssa. Ei kuulemma ole mitään tekemistä rakkauden tai välittämisen kanssa mutta pitkät ajat laivalla aiheuttaa sen että johonkin pussit on tyhjennettävä ja ajan kuluessa oma käsi alkaa olemaan liian tuttu. suurin osa panonaisista tajuaa pelin hengen mutta sitten on näitä muita...
[/quote]
Hieman voisi jakaa kappaleisiin niin ois helpompi tekstiä lukea :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 13:18"]
Kyllä nää av-mammat on julmia ja ilkeitä ihmisiä... jokainen on näköjään valmis heittämään sen ekan kiven.
Toinen asia mikä kuvottaa näissä vastauksissa on älytön vaimo-statuksen pönkitys. Avioliitto on pelkkä juridinen sopimus, joka on yksipuolisesti irtisanottavissa, repikää siitä.
[/quote]
Kumma vaan kun mies ei sitä sopimusta halua irtisanoa. Johan tuo olis ihan virallisenkin eron jo saanut jos olis halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 22:51"]
kirjoittelin tuolla aiemmin että mun isällä oli tuollainen laivapanosuhde useita vuosia sitten ja siitä syntyi lapsi. Tuo nainen kirjoitti kirjeen äidilleni heti isäni kuoleman jälkeen. Mun isä ei koskaan kertonut suhteesta elämänsä aikana mutta mun äiti aavisti että jotakin oli tapahtunut, otti sitten eron aikansa aavisteltuaan, mun isän sydän murtui ja hän kuoli tosi nuorena. Mun äiti ei ottanut naiseen yhteyttä mutta mä soitin, olin täysikäinen ja minulla oli 1-vuotias poika. Nainen selitti että suhde oli kestänyt vaan yhden kesän ja oli alkanut siitä että isäni oli pikku humalassa kertonut että suhteessa oli ongelmia. Panoista syntyi lapsi joka mun isän kuollessa oli jo melkein 10 vuotias. Mikä mua otti tuossa naisessa päähän oli se että hän ei ollut kertonut vanhemmilleen että pojan isä oli naimisissa vaan antoi näiden ihmetellä miksei ottanut vastuuta lapsesta ja tämän äidistä ja mennyt naimisiin tai edes tullut esittäytymään heille. Mun isä oli kuspää ja teki hairahduksen joka nakersi meidän perheen elämää 10 vuotta. Ja tämä nainen alkoi suhteeseen hänen kanssaan heti kun mahdollisuus aukeni. Muttei pystynyt kellekään kertomaan että pojan isä oli naimisissa, luulis että nainen ottaa vastuuta itsekin tekosistaan mutta ei. Kiero loppuun asti. Kysyin että eikö tullut mieleen käyttää kortsua, vastuu sen käytöstä ei kuulemma ole naisen hänen mielestään. Mikä urpo! Isän työkaverit kertoivat että isäni katui asiaa ja oli käynyt työlääkärilläkin asian takia. He kertoivat mulle myös että nainen oli sellainen normaali laivahutsu jolla oli edelleen aina uus mies kierroksessa töissä vaikka oli naimisissakin jo. Moni isän työkavereistakin oli elänyt laivasuhdetta saman naisen kanssa. Ei kuulemma ole mitään tekemistä rakkauden tai välittämisen kanssa mutta pitkät ajat laivalla aiheuttaa sen että johonkin pussit on tyhjennettävä ja ajan kuluessa oma käsi alkaa olemaan liian tuttu. suurin osa panonaisista tajuaa pelin hengen mutta sitten on näitä muita...
[/quote]
Jotenkin herttaista tuo sun lapsenusko isääsi. Kaikki muut oli huonoja ja pahoja, varsinkin se toinen nainen, isäsi oli puhdas pulmunen. Ei hyvää päivää sentään, sun isäs hylkäs oman lapsensa, petti vaimoaan ties kuinka monen naisen kanssa. Se nainen kantoi vastuunsa ja hoiti lapsen, sun isäs ei edes kortsua älynnyt käyttää.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 13:18"]
Kyllä nää av-mammat on julmia ja ilkeitä ihmisiä... jokainen on näköjään valmis heittämään sen ekan kiven.
Toinen asia mikä kuvottaa näissä vastauksissa on älytön vaimo-statuksen pönkitys. Avioliitto on pelkkä juridinen sopimus, joka on yksipuolisesti irtisanottavissa, repikää siitä.
[/quote]
Sulla se onkin kaunis sielunmaisema. Kyllä sen vaimon kanssa useimmiten on menty rakkaudesta naimisiin ja haluttu perustaa perhe, kasvatettu yhdessä lapsia jne. Vaimo on osa miehenkin sukua lasten kautta ihan historiankirjoja myöten. Lapsille äidin ja isän suvut ovat samaa sukua eronkin jälkeen, tai pitäisi aina olla niin. Lasten äitinä vaimo tulee näinollen eronkin jälkeen olemaan tavallaan osa miehen sukua. kaikenlaisia hoitoja voi olla vaikka viissataa, vaimoja ei niin kovin montaa yhden elämän aikana olla voi. Myös yhteinen omaisuus merkkaa jos sitä on. Käytännössä avioliitto ei ole pelkkä juridinen sopimus jos mukana on lapsia ja omaisuutta. Mikäs siinä on ettei vaimon statusta saa pönkittää? Eikös se lopulta ole kuitenkin rakkauden ja yhteisen perheen avon pönkitystä? Ja ap on aika paska naiseksi, roikkuu toisen naisen miehessä. Tuollainen horo ansaitsisi ihan kunnolla nenilleen. Ja itse olen eronnut enkä tässä elämässä enää vaimon statusta osakseni halua. Miehen suvussa olen edelleen tärkeä ja rakas sukulainen, kuten he myös ovat mulle. Sen sijaan exän hoidot eivät taida olla. Avioliiton keskeinen takoitus on turvata LASTEN elämä. Joillekin se tietysti on vain juridinen juttu jonka voi sanoa irti milloin lystää.
[/quote]
Jos avioliitto olisi niin autuaaksitekevä kuin vakuuttelet, niin miksi pettämisen määrä ja erotilastot on sitä mitä on tänä päivänä?
[/quote]
johtuiskohan itsekeskeisyydestä ja tunnetaitojen puutteesta? Ei se avioliitto mikään autuas tarvitse olla, mutta jos lapset saisivat valita, valitsisivat yhdessä suht onnellisesti elävät vanhemmat....
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 10:33"]
Hah, sainpa kaikki lankaan. Ihan tylsän lomapäivän ratoksi kirjoittelin pikku kolmiodraamanovellin. Kiva keskustelu aukesi ja monta peukkua nähtiin suuntaan ja toiseen. Niille, jotka ei siis vielä tajunneet: se oli vitsi.
-ap
[/quote]
tämä on kyllä uskomaton paikka tämä vauva.fi! ihmiset haluavat VAIN pahaa toisilleen. ovatko kaikki niin kateellisia tai heillä ei ole elämää tai oma elämä on niin paskaa/tylsää että pitää olla tälläinen?
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 13:18"]
Kyllä nää av-mammat on julmia ja ilkeitä ihmisiä... jokainen on näköjään valmis heittämään sen ekan kiven.
Toinen asia mikä kuvottaa näissä vastauksissa on älytön vaimo-statuksen pönkitys. Avioliitto on pelkkä juridinen sopimus, joka on yksipuolisesti irtisanottavissa, repikää siitä.
[/quote]
Mä en ainakaan ollut paiskimassa aloittajaa kohtaan mitään kiveä, mutta toden totta toivon että hän tajuaa jo lomansa aikana että häntä viedään kuin litran mittaa.
Ja avioliitto on todellakin juridinen sopimus (jolle on luotu valtavat kuvitelmat elämää suuremmasta rakkaudesta jne. ja naiset varsinkin menevät usein naimisiin rakkaudesta. Miksipä ei miehetkin.), joka voidaan purkaa yksipuolisesti mutta tässähän sitä ei ole tapahtunut. Mies ei ole ottamassa avioeroa vaimostaan. Johan hänellä on ollut monta kuukautta aikaa kertoa, jos olisi ollut kertomassakaan.
En halua ilkeillä AP:lle. Olen AP:sta huolissani ja harmissani hänen puolestaan. Lainamiehesi haaskaa turhaan aikaasi! Olen itsekin ollut toinen nainen. Kuuntelin maalailua yhteisestä tulevaisuudesta parisen vuotta. En halua edes ajatella tarkemmin, kuinka kauan. Liian kauan joka tapauksessa. Oma elämäni oli tauolla. Lomat ja pyhät vietin yksin. Sukulaiset luulivat minun olevan sinkku. Miehelle ei voinut soittaa. Jos joskus soitin, hän löi luurin kiinni.
Minun kohdallani asiat kääntyivät lopulta parhain päin. Sain oman miehen ja ihania lapsia. Tuo varattu mies, jonka siis parin vuoden jahkailun jälkeen jätin, lähettelee yhä vuosien jälkeenkin viestejä, varmaankin päissään. Ärsyttää koko tyyppi. Miten saattoikin hukata siten aikaani? Olisi helposti voinut käydä niin, että olisin jäänyt lapsettomaksi. Nyt omien lasten vanhempana ihmetyttää myös, miten toinen on voinut sillä tavalla riskeerata perheensä.
Vaikea myös kuvitella, että työpaikalla oikeasti suhtauduttaisiin vilpittömän positiivisesti tähän pariskuntaan, joista toisella on vaimo kotona. Omalla työpaikallani olen nähnyt pari tällaista juttua, ja vaikka heitä näennäisesti kohdellaan ystävällisesti, niin jutut ovat kuitenkin herättäneet pahaa verta.
AP:n lainamies elää lomiensa aikaan omaa elämäänsä. Käy perheen kanssa eläintarhassa ja halii vaimoaan iltaisin sohvalla. Suosittelen erittäin lämpimästi AP:lle, että vastaavasti lomansa aikana jatkaa elämäänsä kuten mieskin. Pidä hauskaa ja koeta ajatella olevasi vapaa siihen asti, että mies alkaa olla oikeasti vakavissaan (mahdollisesti ei koskaan). Tapaa kavereita, käy ulkona, käy keikoilla ja festareilla, lähde reissaamaan, käy treffeillä, koeta olla ajattelematta liikaa miestä ja laskematta hänen varaansa. Löydät paremman. Jos mies olisi oikeasti niin tosissaan, hän ei olisi pitkittänyt kuviota noin pitkään. Haluatko sitä paitsi ihan oikeasti tuollaiseen uusperhekuvioon, jossa pitäisi olla säännöllisesti yhteydessä katkeraan petettyyn ja jätettyyn ex-vaimoon?