Mieheni vaimo ei vieläkään tiedä minusta
Olen 32-v ja seurustellut mieheni kanssa jo 8 kuukautta. Olemme laivalla töissä samassa vahdissa ja asumme ja työskentelemme työviikot siis yhdessä. Meitä pidetään ihan yleisesti parina ja työkaverimme ja minun ystäväni pitävät meitä hyvänä ja yhteensopivana parinaa
Mies on luvannut minulle jo viime talvesta saakka, että kertoo kotona vaimolleen, että on tavannut minut ja aikoo muuttaa luokseni kokonaan. Jotenkin tässä vaan kuukaudet kuluu, eikä vieläkään mitään ratkaisua ole tapahtunut.
Meillä on siis todella hyvä ja tiivis suhde työviikoilla, mutta kun vapaaviikko alkaa, en voi enää miestä nähdä enkä edes soittaa hänelle. Mies kyllä laittaa jonkun verran viestiä, mutta emme pysty pitämään kunnolla yhteyttä.
Olemme ajatelleet, että mies ei muuttaisi suoraan luokseni, vaan ostaisi ensin pienemmän asunnon yksin itselleen täältä. Syynä se, että hänellä on kaksi lasta tulevan ex-vaimon kanssa. Lapsille on ehkä helpompaa opetella ensin olemaan iskän kanssa keskenään ja vasta myöhemmin alkaa tutustua minuun.
Minulla ei ole vielä lapsia, mutta olen valmis ottamaan mieheni lapset mukaan elämäämme.
Haluaisin että suhteemme ja elämämme liiahtaisi jotenkin jo eteenpäin. Kohta on kulunut vuosi, eikä vaimolle ole vieläkään kerrottu mitään. Yhtäkkiä menee toinen vuosi ja minä vanhenen, mutta varsinainen oma, kokonainen elämä ei vieläkään ala.
Miten saisin miehen ottamaan asian suoraan puheeksi kotona? Että ei enää tulisi mitään siirtoja, että "lomien jälkeen", tai jotain muuta siirtoa. SItten taas menee yksi vapaatörni ja taas me jatketaan kuin ennenkin. Mutta kun töistä lähdetään, niin minä olen yksin kotonani ja mies toisella paikkakunnalla elää ihan erilaista elämää.
Nyt on kesälomat, eli emme näe melkein kuukauteen. Tylsää.
Kommentit (147)
Miksipä mies kertoisi, kun hänellähän on paras mahdollinen tilanne käsissä...
Ei se kuule sinun miehesi ole...
Kyllä hän tietää sinusta mutta ei välitä. Olet liian merkityksetön jotta sinuun viitsisi uhrata ajatuksia.
Et ole ensimmäinen jonka kanssa mies on avioliittonsa aikana huvitellut,etkä tule olemaan viimeinen. Kaltaisiasi helposti huijattavia kanoja löytyy aina.
Mies on luvannut minulle jo viime talvesta saakka, että kertoo kotona vaimolleen, että on tavannut minut ja aikoo muuttaa luokseni kokonaan. Jotenkin tässä vaan kuukaudet kuluu, eikä vieläkään mitään ratkaisua ole tapahtunut.
Lupailee, lupailee....
Oi voi. Sua kusetetaan ja huolella.
Ei kuulosta siltä, että mies olisi kanssasi vakavissaan. Haluaa kermat kakusta, näyttää toimivan aika hyvin. On nyt sinun asiasi päättää säilytätkö arvokkuutesi jättämällä tuollaisen möllin vai roikutko hänessä loputtomiin.
Kyllä minun nähdäkseni mies on minun kanssa tosissaan ja ihan vakavissaan. Olemme aikuisia ja ihan fiksuja molemmat, työskentelemme hyvässä ammatissa koulutustamme vastaavissa töissä. Suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta. Mieheni haluaa tavata esim. vanhempani ja ystäviäni.
Minä haluan myös lapsen miehen kanssa. Tässä pitää alkaa tapahtumaan jotain tai aika kuluu ohitseni.
Ja näen kyllä että olemme vakiintunut pari. Työssä ollessamme siis asumme yhdessä ja kaikki tietävät että olemme yhdessä.
Yritän kirjoittaa asiallisesti ja tosiasioissa pysyen. Viestit, joissa minua sanotaan joksikin bimboksi ja kusetettavaksi ovat taas epäasiallisia. Eikä pidä muuten paikkaansa.
Eipä tuosta tule mitään oikeasti vakavaa...
No silti sinä nyt punkkaat varatun miehen kanssa ja lomailet yksinäsi...
Ehkä ensi kesän jälkeen, kun olet taas yhden loman viettänyt yksin, saat puhuttua lopulta miehen kanssa asiat kunnolla...
Se ettei mies ole vieläkään kertonut vaimolleen kertoo jo kaiken. Eli ei ole aikeissakaan jättää vaimoaan.
Jos et halua jatkaa tämän hetkisellä tavalla, niin sitten annat miehelle kaksi vaihtoehtoa: joko hän kertoo vaimolleen ja oikeasti eroaa tästä tai sitten lopetatte suhteenne. Ja sitten sinun on todella oltava valmis lopettamaan suhde, jos mies ei ala tekemään mitään konkreettista asian eteen. Mies on tyytyväinen tilanteeseen koska voi sekä syödä että säästää kakun. Katso peiliin: sinä olet se, joka tämän tilanteen mahdollistaa.
Jos miehestä ei ole sanomaan nykyiselle puolisolleen että hänellä on sivusuhde niin ota ohjat käsiisi. Ilmoita itse olemassaolostasi ja heillä on miehen loman aikana mahdollisuus setviä parisuhteensa tila, joko eroavat tai jatkatte samalla tavalla.
Sinua pidän naivina, menit halpaan.
On miehiä jotka pystyvät kaksoselämään vuosikausia ilman tunnontuskia. Näistä on uutisoitu mediassa silloin tällöin. Voi olla kaksi tai jopa kolme perhettä ja naiset ovat hyväuskoisia eivätkä edes epäile mitään.
Nyt kaikki naimisissa olevat naiset, joiden miehet käy jollain viikkarilla töissä, miettii kuumeisesti että voisko olla omasta ukosta kysymys. Ja jos se nyt on kesälomalla, niin rinki kiristyy. Onko teillä 2 lasta, vai olisko se muuttanut tarinaa lisäämällä siihen tuon toisen lapsen. Prkle.
Onhan se tiedossa, että matkustajalaivoilta ei uskollista aviomiestä löydy. Kaikki käy vieraissa. Joko työkaverin kanssa taikka syö kuormasta.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 11:31"]
Kyllä minun nähdäkseni mies on minun kanssa tosissaan ja ihan vakavissaan. Olemme aikuisia ja ihan fiksuja molemmat, työskentelemme hyvässä ammatissa koulutustamme vastaavissa töissä. Suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta. Mieheni haluaa tavata esim. vanhempani ja ystäviäni.
Minä haluan myös lapsen miehen kanssa. Tässä pitää alkaa tapahtumaan jotain tai aika kuluu ohitseni.
Ja näen kyllä että olemme vakiintunut pari. Työssä ollessamme siis asumme yhdessä ja kaikki tietävät että olemme yhdessä.
Yritän kirjoittaa asiallisesti ja tosiasioissa pysyen. Viestit, joissa minua sanotaan joksikin bimboksi ja kusetettavaksi ovat taas epäasiallisia. Eikä pidä muuten paikkaansa.
[/quote]
Ihan vapaasti saa tuntua epäasialliselle tuo, että sua pidetään kusetettuna naisena. Arvaapa miten epäasialliselle sitten tuntuu, kun huomaat että niinhän se olikin.
Mikä kiire miehellä olisi kertoa vaimolleen erosta? Sehän tarkoittaisi sitä että hän joutuisi eroon lapsistaan, joutuisi kohtaamaan sen ihan oikean todellisuuden eikä enää elämään "sit kun"-haaveissa. Hänellä on tilanne tällä hetkellä mitä parhain; kotona on vaimo ja lapset, töissä sinä. Ilmeisesti myös olet Ikuisen Ymmärtäjän roolissa. Mies lupailee asioita joita ei tee, haluaISI tavata vanhempasi; onko tavannut? Onko lyöty päivää lukkoon että silloin ja silloin mennään tapaamaan? - Tuskin. Koska se olisi vapaavuorolla, ja silloin hän menee omaan kotiinsa.
Sinulla on ihan varmasti oikeus olettaa, että saat hänestä itsellesi miehen. Mutta 8 kk aikana mies olisi jo vaimolleen kertonut haluavansa eron, jos hänestä oikeasti siihen olisi.
Mun näkökulmasta sulla on pari vaihtoehtoa; jatkaa miehen sängyn lämmittämistä työvuoroilla (ja samalla olla työkavereiden silmissä rahtusen säälittäväkin vaikka he sanoisivat teidän olevankin täydellinen pari. Sillä mitä muuta tuossa tilanteessa teille kerrottaisiin? Harvalla on pokkaa sanoa suoraan kuitenkin, kun pitää vielä töitäkin tehdä) ja tyytyä tilanteeseen noin.
TAI
sanoa miehelle, että olet odottanut todellakin jo tarpeeksi; kaikkea ei vaan voi saada. Ei leipää voi syödä ja säästää. Eli ero vireille vaimon kanssa tai sinä eroat hänestä.
Tuossa on se realistinen riski, että mies todellakin antaa sun mennä. Koska se vuosia kestänyt suhde vaimon kanssa, yhteiset lapset ja asuntovelka, sukulaiset, tuttavat, koko arkinen elämä, saattaa sittenkin painaa enemmän kuin varastetut hetket sun kanssasi.
Et sinä ole ainoa joka on tuollaisessa tilanteessa ollut. Et sinä olisi myöskään ensimmäinen jota naimisissa oleva mies kusettaa mennen tullen.
Saattaa mies oikeasti tuntea sinua kohtaan lämpöä, hellyyttä ja himoa. Voi jopa rakkauskin vilahtaa tunteissa. Mutta usein se arjen perhe ja turvallisuus kuitenkin vie voiton.
Mä sanoisin, että sulla on loma-aika miettiä kunnolla mitä oikeasti elämältäsi haluat. Kannattaako elämää hukata mieheen, jolla on jo kaikki?
Luulen että loman jälkeen suhteenne on ohi, mies pitää perheensä.
Eikö tämä kerro sinulle jo riittävästi? Miksi haaskaat aikaasi mieheen joka ei arvosta sinua tarpeeksi. Jos arvostaisi, olisi tehnyt jo eron. Satutat tällä vain itseäsi.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 11:21"]
Mies on luvannut minulle jo viime talvesta saakka, että kertoo kotona vaimolleen, että on tavannut minut ja aikoo muuttaa luokseni kokonaan. Jotenkin tässä vaan kuukaudet kuluu, eikä vieläkään mitään ratkaisua ole tapahtunut.
Lupailee, lupailee....
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 11:31"]
Kyllä minun nähdäkseni mies on minun kanssa tosissaan ja ihan vakavissaan. Olemme aikuisia ja ihan fiksuja molemmat, työskentelemme hyvässä ammatissa koulutustamme vastaavissa töissä. Suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta. Mieheni haluaa tavata esim. vanhempani ja ystäviäni.
Minä haluan myös lapsen miehen kanssa. Tässä pitää alkaa tapahtumaan jotain tai aika kuluu ohitseni.
Ja näen kyllä että olemme vakiintunut pari. Työssä ollessamme siis asumme yhdessä ja kaikki tietävät että olemme yhdessä.
Yritän kirjoittaa asiallisesti ja tosiasioissa pysyen. Viestit, joissa minua sanotaan joksikin bimboksi ja kusetettavaksi ovat taas epäasiallisia. Eikä pidä muuten paikkaansa.
[/quote]
Voi että, miten sun silmäsi saisi aukeamaan... Jos mies on luvannut sulle jo kuukausien ajan kertoa vaimolleen eikä ole sitä tehnyt niin mitä se sitten on? Kusetusta se on eikä mitään muuta. Sinun kaltaisiasi naisia on monia joille mies lupaa kymmenen hyvää ja kaksikymmentä kaunista "sitten joskus", mutta sitä "sitten joskus-päivää" ei koskaan tule.
Ei me päästä toisistamme eroon millään vaikka on yrtettykin. Mullakin oli tuossa maissa jotain säätöä, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Ja vaikka yritettiin että ollaan eri osastoilla eikä törmätä toisiimme missän, niin kyllä vaan veri vetää yhteen koko ajan. Välillä vähän off, mutta enimmäkseen on. Paitsi nyt kun sillä on kesäloma niin ei nähdä eikä voida oikein viestitellä koko aiana. odotan sitä pian sieltä lomalta taas töihin!
Kotonaankin vois vaimo jo ottaa lusikan käteensä ja syöeä tän katkeran sopan. Saataisi jotenkin tämä homma vähän liikahtamaan, Tosi tarina. Suomen lipun alla seilataan.