Mieheni vaimo ei vieläkään tiedä minusta
Olen 32-v ja seurustellut mieheni kanssa jo 8 kuukautta. Olemme laivalla töissä samassa vahdissa ja asumme ja työskentelemme työviikot siis yhdessä. Meitä pidetään ihan yleisesti parina ja työkaverimme ja minun ystäväni pitävät meitä hyvänä ja yhteensopivana parinaa
Mies on luvannut minulle jo viime talvesta saakka, että kertoo kotona vaimolleen, että on tavannut minut ja aikoo muuttaa luokseni kokonaan. Jotenkin tässä vaan kuukaudet kuluu, eikä vieläkään mitään ratkaisua ole tapahtunut.
Meillä on siis todella hyvä ja tiivis suhde työviikoilla, mutta kun vapaaviikko alkaa, en voi enää miestä nähdä enkä edes soittaa hänelle. Mies kyllä laittaa jonkun verran viestiä, mutta emme pysty pitämään kunnolla yhteyttä.
Olemme ajatelleet, että mies ei muuttaisi suoraan luokseni, vaan ostaisi ensin pienemmän asunnon yksin itselleen täältä. Syynä se, että hänellä on kaksi lasta tulevan ex-vaimon kanssa. Lapsille on ehkä helpompaa opetella ensin olemaan iskän kanssa keskenään ja vasta myöhemmin alkaa tutustua minuun.
Minulla ei ole vielä lapsia, mutta olen valmis ottamaan mieheni lapset mukaan elämäämme.
Haluaisin että suhteemme ja elämämme liiahtaisi jotenkin jo eteenpäin. Kohta on kulunut vuosi, eikä vaimolle ole vieläkään kerrottu mitään. Yhtäkkiä menee toinen vuosi ja minä vanhenen, mutta varsinainen oma, kokonainen elämä ei vieläkään ala.
Miten saisin miehen ottamaan asian suoraan puheeksi kotona? Että ei enää tulisi mitään siirtoja, että "lomien jälkeen", tai jotain muuta siirtoa. SItten taas menee yksi vapaatörni ja taas me jatketaan kuin ennenkin. Mutta kun töistä lähdetään, niin minä olen yksin kotonani ja mies toisella paikkakunnalla elää ihan erilaista elämää.
Nyt on kesälomat, eli emme näe melkein kuukauteen. Tylsää.
Kommentit (147)
Ei hän sun mies ole kun on naimisissa vaimonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinne se jäi mies-nynny sitä omakotitaloaan vahtimaan. Vaimo sai tietää ja sai aivan järkyttävän slaagin. Soitteli mulle yöllä ja päivällä ja reihui että MUN olisi pitänyt jättää varattu mies ja perheenisä rauhaan. Miksi se mun asiani niin erityisesti oli kun mies oli se, joka todella aktiivisesti pyrki suhteeseen kanssani, kysynpä vaan.
Menivät kuulemma perheterapiaan. Mitähän se auttoi ja mitähän siellä saatiin selvitettyä. En oikein usko että ihan pohjamutia myöten on voitu puhua, sillä miehen puheet ja kertomat asiat minulle heidän liitostaan ja perhe-elämästään on sellaisia, ettei semmoista avioelämää enää voi kukaan jatkaa vaikka mitä terapiaa kävisi.
Mulla kaikki kaikki hyvin. Uusi elämä ja hyvin menee. Että kiitos vaan kaikille minua kannustaneille että menin eteeenpäin enkä jäänyt odottelemaan liian kauaksi aikaa miestä.
Kait se siellä vieläkin vie roskista ulos puhelin taskussaan...
Hienoa, että ap pääsi kunnolla elämässään eteenpäin ja vaihtoi maisemia!
Sääliö taas nostelee yli 10 vuotta vanhoja ketjuja.
Enpäs olekaan sääliö, vaan se joka lähti eteenpäin ja jätti laivamiehen jatkamaan niitä laiva-hommiaan! Mulla mene hyvin.
Ja kyllä me tosiaan seurusteltiin, kaikki tiesi että me oltiin pari. Ja kyllä minä miehen kertoman perusteella ihan tosissani ymmärisin, että sitä liittoa jatkettiin puoliväkisin maissa kun oli talostakin lainaa ja lapsia tehty. Itse liitto oli vähän niinkun väkisin väännetty alunperinkin. Näin minulle kyllä kerrottiin. Mutta aikaa aikaa kutakin.
Minä olen itseni veli ja mitä sanomista tähän.
AP: Yksi tapa sitouttaa mies itseesi olisi tulla raskaaksi hänelle. Oletko sitä harkinnut?
Ap,
Tuosta on jo 13 vuotta. Mikä meininki?
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan olisi pitänyt ottaa yhteyttä "miehensä" vaimoon. Niinhän ne muutkin jalkavaimot tekevät.
Avopillut käyttöreiät
Aloittajan olisi pitänyt ottaa yhteyttä "miehensä" vaimoon. Niinhän ne muutkin jalkavaimot tekevät.