Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oon ollu vuoden alusta uudessa työpaikassa ja en taida sopeutua
05.09.2013 |
Mua ninittäin jurppii se yltiöpositiivinen asenne kaikkeen ja ne saakelin kakkupullapiirakkakahvitukset joka saakelin nimipäivä/synttäri yms päivinä.Ämmät kantaa joka helvetin kumminkaiman nimipäivänä paakkelsia. No mä en ole sen henkinen ja en ole tarjonnu mitään. Aamulla jo pukuhuoneesta kantautuu kikatus ja kaakatus helvetti ulko-ovelle ja on niin hiton hymynaamaa joka puolella YÖÖKs. Taidan ottaa loparit. Tai ainakin hankkiudun saikulle saatana.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kuntosalilla, ja meillä on just tuollaista :D
Ei haittaa mua, osallistun minkä jaksan. Jos en jaksa välillä kuunnella naurunremakkaa (väsyntänä oikeasti sattuu joskus ihan korviin se mökä), pidän oman taukoni työpisteellä tai pukkarissa.
Mut siksipä meidän työpaikalla onkin niin hyvä henki, kun siellä tämä on ihan ok. Yhtälailla jurottajat ja papupadat saavat olla sellaisia kuin ovat.
En siis kuntosalilla vaan kunta-alalla
Olet kuin tehty asiakaspalvelutyöhön, ap.
I know the feeling ap. Mä oon tullut työpaikalleni tekemään töitä enkä kaakattamaan kahvihuoneeseen. Meillä akat on niin hyviä kavereita ja voi sitä lässytyksen määrää facebookissakin.
Mä en myös ole sopeutunut tähän työyhteisöön. En ole tosikko, mutta työkavereiden tyhjännauraminen on kuluttavaa. Ja on ahdistavaa, että mua pidetään ehkä ylpeänäkin, kun haluan töissä keskittyä työntekoon kaveraamisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta olis ihanaa jos töissä saisi nauraa. Nyt siellä vaan jurotetaan monitorien takana päivästä toiseen.
Missä olet töissä ap? Tahtoo tuollaisen työpaikan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin tollasta. En tiedä mikä siinä ärsyttää. Ehkä se, että itse olen ihan eri ikäluokkaa kuin muut. Mulla ei vaan oo mitään puhuttavaa työkavereiden kanssa, vaikka yritänkin. Ollaan vaan niin erilaisia ja eri elämäntilanteessa.
Meillä ap.n unelmatyöpaikka? Ei mitään kahvitaukokulttuuria, siis jokainen hakee kuppinsa ja palaa työpisteelle turhia puhumatta. Yhteisissä palavereissä puhuu vain johtaja, joka tekee kysymyksiä ja vastaa niihin itse. Ja jottei kokoukset venyisi niin ovet pidetään tiukasti kiinni, että happi loppuu ja kahvit juodaan tietenkin ennen tai jälkeen, yksin. Työ yhteisössä 30 naista ja en ole kuullut naurunremakkaa kertaakaan puolen vuoden sisällä. toki meillä hymyillään, mutta sillälailla virallisen ystävällisesti ja ne muutamat, jotka tuntevat toisensa paremmin tapailevat varmaan vapaa-ajalla? Mitään yhteisiä virkistys, liikunta ym toimintaa ei ole ollut.
Alue: Aihe vapaa
Hakeudu kunta-alalle! Tai valtiolle!