Miehen ottamat turhat riskit lasten kanssa
Olenko nipottaja kun kiellän miestäni ottamasta turhia riskejä leikkiessä lasten kanssa? Toisessa keskustelussa oltiin sitä mieltä, että aikuinen ei voi määrätä toista ihmistä, mutta kun on kyse lasten turvallisuudesta, niin voiko silloin?
Esimerkkejä riskeistä, joita mies on ottanut:
- 1v4kk lapsi kiipesi ulkona asfaltilla potkuauton päälle seisomaan. Autossa on pyörät alla, korkeus noin 30cm. Auto lähtee mielestäni siinä tilanteessa helposti liikkeelle ja lapsi lentää asfalttiin. Mies oli vahtimassa lapsia ja katsoi vieressä ja otti valokuvia, mielestäni lapsi olisi pitänyt nostaa tai käskeä alas.
- Mies nosti 2v lapsen vajaan metrin korkuisen ohuen tolpan päähän seisomaan ja otti kuvia. Asfaltilla tämäkin. Näytti kuulemma niin hauskalta, ja "kyllähän se lapsi siinä pysyy".
- Mies temppuilee rappusissa, hyppii lapsiportin yli vauhdilla ym., kun lapset ovat vieressä. Lapset ottavat mallia.
Tässä nyt oli esimerkkejä. Muutenkin koko ajan kun katson vierestä mitä mies ja lapset puuhaavat, niin vaaratilanteita on tosi usein. Mies on sitä mieltä että pelkään riskejä turhaan ja nipotan.
Kommentit (6)
Minusta minä voin aivan hyvin sanoa miehelle, jos hän ei huomaa riskejä, ja toisin päin. Eihän lapsi ole mikään esine, jonka omistajuus siirtyy sille, kuka häntä kulloinkin vahtii, vaan pieni ihminen, jota täytyy suojella. Lapsille sattuu ja tapahtuu niin paljon muutenkin, että on aivan idioottia vielä lisätä riskejä.
Pidä ap linjasi. Parempi, että mies hermostuu sinulle kuin että lapselle käy jotain. Oman kokemukseni mukaan se viesti menee kuitenkin pikkuhiljaa perille, kun sitä riittävän kauan aikaa toistaa. Eihän miehetkään nyt tyhmiä sentään ole. ;)
Miehen äiti tekee samaa.
Kerran kun tuli ulkona vastaan, oltiin siis kävellen lapsen kanssa, mummolla pyörässään takana lastenistuin, muttei lapselle kypärää mukana, laitetaan lapsi (2v) kuitenkin istumaan siihen kun ei meinannut jaksaa kävellä. Mummo siis taluttaa pyörää, koska halusi kävellä samaa matkaa meidän kanssa. Yhtäkkiä hän päättää että hei, mäpä lähdenkin tästä ajamaan!
Hän on myös laittanu juuri istumaan oppineen vauvan kaapin päälle istumaan, ja ottanut valokuvia "ku se niin söpösti istuu tuossa"..
Miksi? Miksi ottaa turha riski, kun ei mitään järkevää syytä löydy?
Kato, kohtalotoveri! Itse olen myös erittäin tarkka siitä, että lasta ei turhan päiten altisteta vaaratilanteille, vaikka ne kuinka hauskoja juttuja olisivatkin. Lapsi ehtii myöhemminkin ne ns. hauskat jutut tehdä.
Meillä mies on vähän samanlainen. Itse esim. en pidä siitä, että lapsi juoksee kaupassa ympäriinsä. Ei kauppa ole leikkipaikka. No miehelle tätä olen monesti sanonut, hän saattaa ruveta juoksuttamaan ja villiinnyttämään lasta tahallaan. Sitte mä saan olla komentamassa lasta. Lapsi menee ihan sekaisin, kun toinen kieltää ja toinen antaa luvan ja mä olen tietenkin se tyhmä äiti, joka kieltää kaiken. Lisäksi mies tekee aivan typeriä juttuja, luojan kiitos vielä ei ole sattunut mitään vakavaa. Itse puutun kyllä asiaan, jos näen ja sanon miehelle, että tossa nyt ei ole mitään järkeä, lisäksi ollaan puhuttu siitä, että miehen on aika ruveta kasvamaan isän rooliin, ei mikään "lapsen paras kaveri" rooli. Isän on aika ottaa vastuuta ja käyttäytyä sen mukaisesti. Kyllä niitä on turvallisiakin hauskoja juttuja. Ei tarvitse kaikkea typerää keksiä. Tsemppiä! Ei todellakaan tiedä mikä tuohon sitten auttaisi, meillä ei ainakaan järkipuhe ole toiminut eikä keskusteleminen. Olen vain todennut, että menen väliin ja otan lapsen pois vaaratilanne paikasta. Kyllä se mies siinä moneen otteeseen mutisee, mutta suoraan sanottuna, ei vois vähempää kiinnostaa. Mä haluan pitää lapseni turvassa.
Kaikilta vahingoilta ei tietenkään voi missään nimessä välttyä, enkä aio kasvattaa lastani kuplassa. Haavereita sattuu, mutta ei niitä tahallaan tarvitse yrittää!
Taaprokärryyn meillä on saanut kiivetä, kun siihen on päässyt ja harjoitella peppu edellä alastuloa, mutta muut jutut kuulostaa vaarallisilta enkä sallisi niitä omieni kohdalla. Kyllä meillä saa sanoa, jos toisen toiminnassa joku asia mättää. Mies valitti, että jätän aina hammasharjan lojumaan niin että lapsi pääsee siihen käsiksi (kariestartunta) joten muutin toimintaani. Mies teki tuota että hyppi lapsiportin yli kun ei jaksanut avata sitä mutta lopetti kun kysyin että miten lapselle käy kun tekee perässä jyrkkään portaikkoon.
Mun mielestä perhe ei ole mikään joukko suuria individualisteja vaan yhteisö, jolla on omat säännöt ja ne säännöt on luotava yhdessä johdonmukaisiksi ja perustellusti.
Hammastahna on tappavaa jos sitä syö. Karies ei tartu jos pussaa tai käyttää samaa lusikkaa/hammasharjaa. Pitkäaikainen, jatkuva altistus tekee Karieksen (silloinkin pitää olla ihmisellä se suussaan. Kaikilla ei sitä ole).
Vittumainen tilanne. Sitten kun jotain sattuu ei enää paljon lohduta se, että voit sanoa "Mitäs minä sanoin". Minusta lapsen vaaroille altistaminen on yksi pahoinpitelyn muoto. Jos joku äiti jättäisi taaperonsa harhailemaan kotiin kauppakeskuksesta, niin mikä myrsky siitä nousisi mutta kun mies tekee tuollaista söpöä leikkimistä ja valokuvaa ja kaikkea, niin sehän on vaan herttaista. Se on ihan yks ja sama altistaako lapsen vaaroille omaa piittaamattomuuttaan vai siksi, että on lapsellinen tyhjäpää.