Taidan jättää mieheni nuoruuden rakkauden takia...

Ymmärrän hyvin tunteesi itsekin saman läpikäyneenä. Sillä erotuksella tosin, että olin sinkku kun törmäsin tähän "suureen" rakkauteeni uudestaan ja aloimme lämmittelemään suhdetta.

Olin siihen asti ollut täysin varma siitä, että jos saisin uuden mahdollisuuden hänen kanssaan, niin en ikinä enää eroaisi hänestä. Todellisuus kuitenkin iski aika nopeasti muutaman viikon jälkeen. Olimmekin molemmat muuttuneet ihmisinä niin paljon, että siitä entisestä ei ollutkaan enää jäljellä oikein mitään. Se kaipaus mitä olin kantanut sisälläni vuosia, hävisi kuin tuhka tuuleen kun tajusin, etten oikeastaan tunnekaan tätä ihmistä. Toki tietty perusluonne oli pysynyt samana, mutta yksinkertaisesti olimme kasvaneet erillemme.

Nämä ovat aina suuria ratkaisuja, mutta omasta kokemustani voin sanoa, että ihminen muuttuu 10 vuodessa ihan älyttömän paljon. Varsinkin jos ollaan tavattu ja erottu suhteellisen nuorina, jolloin se aikuistuminen ja kasvukokemukset koetaan muiden kumppaneiden kanssa vähän vanhempina. Näiden kokemusten myötä ihminen voi muuttua radikaalistikin siitä, mitä oli nuorempana ja siinä voi käydä niin, ettei tunnekaan koko ihmistä kun uudelleen tavataan.

Mulla hieman samantapainen tilanne,paitsi et leski.Mä oon niin rakastunut ensirakkauteen,et ihan ärsyttää.

Ei olla nähty 20vuoteen kylläkään mut on tullu juteltuun omasta elämästä muutama vuosi.Hän on kannustava ystävä.Tukenu paljon henkisesti eri tilanteissa.

Toisaalta luulen että mä haaveilen jostain mitä ei ole oikeesti olemassa.Mutta aion ottaa asioista selvää mahdollisimman pian.Ja jos tunteet eivät ole molemmin puoleisia ja kemiat ei käykkään yksiin niin jatketaan ainakin ystävinä minun puolestani.

Ymmärrän täysin jos joku kaipaa sitä rakkautta ja kiihkeyttä.Mistä joutunut joskus luopumaan.

Onkohan kellään alkanu uudestaan rakkaus kukoistamaan?

Niin, toki varmasti ollaan molemmat muututtu vuosien varrella, mutta ainakin viimeksi jutellessamme hän oli ihana, huumorintajuinen itsensä vain aikuismaisempi. Olen pohtinut tätä todella paljon, entä jos kyse on vain intohimosta, kaipuusta nuoruuteen...entä jos saisin sen yhden yön hänen kanssaan, mutta mieheni saisi tietää siitä, niin sehän satuttaa enemmän? Tiesin jo silloin aikoinaan, että teen elämäni virheen, kun jätän hänet, mutta hän olisi ollut valmis sitoutumaan niin syvästi, että minä en siipeni pahoin jo polttaneena uskaltanut luottaa rakkauteen. Vihaan jo melkein itseäni tämän takia, miten voin olla näin tyhmä ja lapsellinen ja niin kateellinen hänen vaimolleen...onneksi saan edes tänne purattua tuntojani, kuukausia olen pitänyt näitä sisälläni, en edes luottoystävälleni ole kehdannut näitä paljastaa. Selvennykseksi vielä, että tämä ex ei todellakaan tiedä tunteistani enkä ole aloittamassa suhdetta hänen kanssaan jos hän ei sitä jossain vaiheessa halua, mutta tämä valheessa eläminen alkaa syödä minua sisältä...ja taas mietin onko kyseessä vain ikäkriisi tms. Huoh!

ap