Miehen raivokohtaukset ja erouhkailut :(

Sillä on varmaan toinen ja Se harmittaa sitä ja syyllistää sinua.

Väkivaltaa. Ota väliaikainen ero, asumusero, ja aseta yhteen paluun ehdoksi se että mies alkaa puhua siitä missä oikein mättää, ja hän menee lääkäriin ja psykologille ja yhdessä menette terapiaan. Muuten yhteistä elämäänne ei voi pelastaa. Itsensä tappamisella uhkailemisella pääsee jo hoitoon. Ota tässä vaiheessa jo yhteyttä lastenvalvojaan  ja kerro missä on tilanne jotta saat neutraaleja neuvoja siitä miten edetään lasten huoltajuusasioissa eron sattuessa. Näin mies ei pääse hallitsemaan sinua pelolla esimerkiksi huoltajuusriidoista. 

tee valmiiksi täytetyt eropaperit valmiiksi ja kaiva ne esiin kun hulluus iskee seuraavan kerran. jos siinä on miestä niin olet kohta vapaa nainen. onnea!

eli joko uhkaukset toteutetaan tai lopetetaan.

Meillä sama juttu,vein jo erohakyneksen,ja hain pois,en halua luopua asunnosta

Tunnusta totuus: ero on paljon pienempi riesa.

Ole onnellinen sinä päivänä kun mies uhkauksensa toteuttaa, tai sinä itse tulet järkiisi ja ymmärrät erota. Sen päivän jälkeen sinua ei enää ahdista ajatuskin miehen sekoamisesta, sinun ei enää tarvitse pelätä eikä varoa sanoja vaan saat elää ihan normaalia elämää.

Tässä neuvo seuraavaa miehen sekoamiskertaa varten: varmista, että joku luotettava todistaja ennättää paikalle, mieluummin poliisi. Sen jälkeen pelasta nahkasi ja lapsesi, ennen kuin sinulle sattuu jotain todella ikävää.

Etkö sinä todellakaan ymmärrä, kuinka vaarallista tuollainen on, sekä sinulle että lapselle ja varsinkin mielenterveydelle? Onko se mies todellakin niin rikas ja ihana, ja sinä niin läheisriippuvainen ja avuton, että hyväksyt kaiken vaikka lapsesi olisi sekopää jo kouluiässä?

PS nro 4.htvä idea

Jos ilmoittaisin miehelle haluavani asumuseron, alkaisi sellainen show, että siitä ei välttämättä olisi enää paluuta. Mies ei varmasti suostuisi muuttamaan, joten joutuisin sitten itse lähtemään. En oikein olisi siihen valmis. Mies käyttää tietääkseni nyt jotain masennuslääkitystä, mutta ei käy missään terapiassa. Pariterapiaa olen joskus ehdottanut, mutta siihen mies ei suostunut. Silloin kun näitä raivokohtauksia ei ole, hän on kiva ja normaali ihminen. ap

[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 10:25"]

Väkivaltaa. Ota väliaikainen ero, asumusero, ja aseta yhteen paluun ehdoksi se että mies alkaa puhua siitä missä oikein mättää, ja hän menee lääkäriin ja psykologille ja yhdessä menette terapiaan. Muuten yhteistä elämäänne ei voi pelastaa. Itsensä tappamisella uhkailemisella pääsee jo hoitoon. Ota tässä vaiheessa jo yhteyttä lastenvalvojaan  ja kerro missä on tilanne jotta saat neutraaleja neuvoja siitä miten edetään lasten huoltajuusasioissa eron sattuessa. Näin mies ei pääse hallitsemaan sinua pelolla esimerkiksi huoltajuusriidoista. 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 10:28"]

Meillä sama juttu,vein jo erohakyneksen,ja hain pois,en halua luopua asunnosta

[/quote]

Luovutko mieluummin omasta (ja lasten) terveydestä ja jopa hengestä?

Asuntoja on paljon helpompi saada kuin terveyttä, jos uskot sielunvaellukseen niin ehkä uusi elämäsi olisi helpompi. Se karma laki...

Ymmärrän todellakin ja on hirveää olla tässä osallisena :( ap

[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 10:29"]

Etkö sinä todellakaan ymmärrä, kuinka vaarallista tuollainen on, sekä sinulle että lapselle ja varsinkin mielenterveydelle? Onko se mies todellakin niin rikas ja ihana, ja sinä niin läheisriippuvainen ja avuton, että hyväksyt kaiken vaikka lapsesi olisi sekopää jo kouluiässä?

[/quote]

Joka asiasta saa riidellä miehen jää t nro 5

Mies käyttää tietääkseni nyt jotain masennuslääkitystä, mutta ei käy missään terapiassa.

[/quote]

Jos on aloittanut syömään ennen kohtausten alkamista niin mars lääkäriin, miehesi masennuslääkitys ei ole sopiva ja täytyy vaihtaa! Joidenkin ihmisten pää sekoaa noista. Löytyy muita vaihtoehtoja. Jos on aloittanut vasta kohtausten alkamisen jälkeen, odota muutama viikko...

Kun mies on suuttunut, on niinkuin hän olisi jossain toisessa maailmassa, en saa häneen mitään kontaktia. Silmät täynnä vihaa. Surullisinta on, että minä ilmeisesti ärsytän pelkällä olemuksellani häntä niin paljon, että pienikin näkemysero johtaa tuollaiseen valtavaan raivoon, jolloin hän kokee oikeudekseen sanoa minulle mitä vain. Se tulee ihan yhtäkkiä, sitä ei pysäytä mikään ja se on aina pelkästään minun syyni. En ymmärrä mistä kaikki se aggressio ja raivo tulee ja miksi? Mitä olen tehnyt, että ansaitsen kaiken sen? Itse rakastan tuota ihmistä, enkä halua hänelle mitään pahaa. En ymmärrä, miten hän voi sanoa tuollaisia asioita ja sitten taas olla ihan normaali? Tämä on ihan hirveää. ap

Kiitos vinkistä. Yritän puhua tuosta miehelle. ap

[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 10:36"]

Mies käyttää tietääkseni nyt jotain masennuslääkitystä, mutta ei käy missään terapiassa.

[/quote]

Jos on aloittanut syömään ennen kohtausten alkamista niin mars lääkäriin, miehesi masennuslääkitys ei ole sopiva ja täytyy vaihtaa! Joidenkin ihmisten pää sekoaa noista. Löytyy muita vaihtoehtoja. Jos on aloittanut vasta kohtausten alkamisen jälkeen, odota muutama viikko...

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 10:31"]

Jos ilmoittaisin miehelle haluavani asumuseron, alkaisi sellainen show, että siitä ei välttämättä olisi enää paluuta. Mies ei varmasti suostuisi muuttamaan, joten joutuisin sitten itse lähtemään. En oikein olisi siihen valmis. Mies käyttää tietääkseni nyt jotain masennuslääkitystä, mutta ei käy missään terapiassa. Pariterapiaa olen joskus ehdottanut, mutta siihen mies ei suostunut. Silloin kun näitä raivokohtauksia ei ole, hän on kiva ja normaali ihminen. ap

[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 10:25"]

Väkivaltaa. Ota väliaikainen ero, asumusero, ja aseta yhteen paluun ehdoksi se että mies alkaa puhua siitä missä oikein mättää, ja hän menee lääkäriin ja psykologille ja yhdessä menette terapiaan. Muuten yhteistä elämäänne ei voi pelastaa. Itsensä tappamisella uhkailemisella pääsee jo hoitoon. Ota tässä vaiheessa jo yhteyttä lastenvalvojaan  ja kerro missä on tilanne jotta saat neutraaleja neuvoja siitä miten edetään lasten huoltajuusasioissa eron sattuessa. Näin mies ei pääse hallitsemaan sinua pelolla esimerkiksi huoltajuusriidoista. 

[/quote]

[/quote]

Tee kaikki järjestelyt etukäteen, aloita heti. Pidä niiden sukulaisten kanssa palaveri ja ilmoita että aiot kertoa asiasta esim. ensi perjantai-iltana, pelkäät että miehestä tulee väkivaltainen/sekoaa ja pyydät että saat tarvittaessa heidät paikalle, tai mahdollisesti tulla lapsinesi yöksi. Katsot tiliasiat niin ettei mies pääse puuttumaan rahoihisi, ja alat miettiä sitä asuntoa. Otat tärkeät paperit (todistukset, talopaperit, muistot) sivuun ja viet ne sukulaisiin talteen etukäteen. Korostat miehelle että kyseessä on VÄLIAIKAINEN järjestely joka voidaan perua mikäli hän pääsee eroon kierteestä. Ymmärrätkö itse miten hullua elämäsi jo on? Miteti itsellesi kuuluvia IHMISOIKEUKSIA esimerkiksi elää turvassa, hoitaa lasta rauhassa, tehdä mitä haluat, että onko sinulla oikeutta niihin. On. Mies ei saa hallita sinua pelolla/käyttäytymällä sekopäisesti. Se on sairasta. Sairastut myös itse ja lapsesi sairastuu jos jäät.

15: Kirjoituksesi sai todellakin minut miettimään ja tiedostan, että tämä ei ole normaalia elämää. Eroon en ole vielä valmis, haluan vielä yrittää saada tämän toimimaan. Hulluinta on, että kukaan ei varmasti uskoisi tätä meistä. Mies on pidetty ihminen, hyvässä vastuullisessa työssä, tosin työstressiä on ollut viime aikoina aika paljon. Hoitaa asiansa yleisesti ottaen hyvin. Ja kuitenkin sitten se on sama mies, joka on repinyt meidän hääkuvamme. ap

Ei ole normaalia käytöstä. Tee asialle jotain jotta pääset eroon moisesta.

En voi neuvoa, en ole mikään asiantuntija. Mutta mitä en ikinä sallinut exilleni oli kiroilu/nimittely/uhkailu erolla, vaikka oli tosi vaikeata. Kerran exäni sanoi että voi vaihtaa puhelinnumeroaan enkä siten voi löytää hantä. (miksi sanoi näin kun 1 vuoden aikana näin hänen passinsa kun itse näytti, lähetin tililtäni rahaa hänen tilille että voisin pankin kautta myös saada sen kaikki osoitteet, en tiedä, oli aika paska TOSI pienimunainen jätkä muuten, josta ei ollut iloa missään, kun oli eka niin en heti tajunnut, sitten vasta) niin kun hän sanoi sen että vaihtaisi numeroaan niin tyyneesti sanoin että miksi sellainen vaiva, sanot nyt vaan että et halua minun soittavat, niin EN VARMASTI soita. siitäs tukki suunsa. Koska tiesi minun tarkoittavan mitä sanoin. Jos oli riita, ja hän oli aina syypää riitoihin, en IKINÄ soittanut ensimmäisenä. Itse aina ilmaantui. (selvisi myöhemmin että mulkulla oli raskaana tai juuri synnyttäneenä ollut toinen nainen kun se mua vikitteli pitkään ja aneli suhteeseen, no se toinen tarina joka ei nyt kuulu tähän).

Mielestäni tärkeintä on tyyneys. Että itse puhuu aina rauhallisesti eikä välitä mistään huudoista. Jos alkaa huutamaan, sanon että rauhoitu. Sellainen ei nyt sovi. Ja lähden tilanteesta. Jos jutellaan en tietysti ikinä lähde, mutta jos toinen alkaa naismaisesti korottaa ääntään ja vittuilla, en siedä sellaista.

Erolla uhkaaminen ei kerta kaikkinaan voi olla joka riidassa. Koska se on liian tärkeä asia. Liian kivulias. Että muka hylkää. Se olisi vähän kuin äiti sanoisi huonosti käyttäytyvälleen lapselle- jos et lopeta, vien sinut lastenkotiin/jätän tänne yksin ja lähden. Kuulostaa mahdottomalta joka riidassa uhkailla hylkäämisellä.

Juttelisin hänen kanssaan perusteellisesti juuri tästä. Rauhallisesti ja tyyneesti pyytäisin juttelemaan RAUHALLISESTI ja lopettamaan turhat draamailut  jos yrittäisi korottaa ääntään. Sanoisin että uhkailu erolla on liian VAKAVAA.

Jos haluaa erota, siitä hänen täytyy alkaa juttelu, silloin kun ei ole riitaa. Ja turhia tyhjiä sanoja jauhamatta JOS haluaa erota, voi erota. Suhde ei ole vankila. Se on vapaa valinta. Mutta kun ollaan yhdessä ja rakastetaan toisiaan. Se sattuu liian paljon ett¨ä kumppani joka kertaa uhkaa hylkäämään. Älä pelkää sanomaan se, että se SATTUU. Eikä näin voi jatkua. Koska sanat merkitsevät paljon. Sanoilla voi satuttaa enemmän kuin teoilla.

Lopuksi toivoen että hän tajusi, vedetään yhteenveto, että riidellessä, vaikka kuinka on paha olo, ei saa käyttää liian tärkeitä asioita uhkailuna. Jos ero tulee, niin siitä sitten jutellaan EI riidellessä. Mutta ei saa satuttaa toista joka kerta liian tärkeillä, liian kivuliailla asioilla.

Mutta tosiaan ehkä saatoin jurkistää joitain asioita tai sanankäänteitä. En pidä itseäni mitenkään hyvänä suhdeneuvojana, elämässäni oli 3 suhdetta/seksikumppania, ja ne ei kestäneet (toisen pettämisen tai  sitoutumishaluttomuuteen mutta siis) eli ja nyt olen 2 v. sinkkuna, eli en pidä itseäni neuvojana, halusin vaan laittaa kuinka itse varmaan tekisin tilanteessa. Mielestäni se sanonta että meitä kohdellaan kuin me sallimme, on oikea, naisen ei saa sallia ihan mitä vaan, mutta, se ``salliminen`` ei voi olla komentelevaisuutena tai siis sanelle kumppanille mitä tehdä, kieltää ei saa, täytyy vaan rauhallisesti

jutella ja esittää kaikki vaihtoehdot, ja kertoa mitä toivoisi. Ja että toista pitää aina kohdella niin, kuin haluaisi että itselleen saisi. Myös näytä että oikeasti välität hänestä, ehkä hänellä on joku stressi tai huonot työolosuhteet. Tai muuten vain stressia. Eli asiat voi korjata helposti, kunhan vaan juttelee rauhassa, ottaa huomioon sen että sillä voi olla muuta stressiä mikåä aiheuttaa sellaisen tunnekuohun hänessä aina riidellessä. Ja että selität vaan rauhassa, että sanat ovat tärkeitä, niillä ei saa satuttaa niin paljon.

siis jos kohdellaan väärin pitkään aikaan, ja emme tee mitään, silloin sallimme, en tarkoittanut väkivaltaa, siihen uhri ei ole ikinä syyllinen.

mutta otathan huomioon että kumppanilla voi olla joku stressivaihe meneillään, kunditkin voi masentua, niillä voi olla stressiä ja kireät hermot. siitä vain täytyy rauhallisesti katosa asiat ja jutella rauhassa.

Jos saat miehesi lääkäriin, niin verensokerin tarkistaminen myös. Tiedän useitakin ihmisiä joilla sokeritauti aiheuttaa käytöshäiriöitä, ja pahoja.