Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi ihmiset odottavat vanhemmuuden olevan helppoa?

Vierailija
21.07.2013 |

Facebook-kaverini päivitti tähän tapaan (muokattu tunnistamattomaksi):

"Rakastan tuota nuorimmaista ja iloitsen perheestämme. En kuitenkaan tajua, miksi ihmiset tieten tahtoen päättävät hankkia lapsia. Olen ihan uskomattoman väsynyt ja stressaantunut."

Monet asiat tietää etukäteen vaikeiksi, vaikkei niistä olekaan omakohtaista kokemusta: vuorelle kiipeäminen, syövän sairastaminen, tohtoriksi väitteleminen esimerkiksi. Miten lapsen hoitamisen vaikeus sitten tulee yllätyksenä?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
21.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmiskunta olisi kuollut jo sukupuuttoon, jos ei olisi ruusuista kuvaa lisääntymisestä = )

Vierailija
2/9 |
21.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei se yllätyksenä tule. Joskus ihmiset vaan on väsyneitä ja päivittelee mitä sattuu facebookkiin. Kai sitä itse kukin välillä miettii, että miten jaksaa.

Toisaalta vaikka tietääkin lasten kasvattamisen olevan vaikeaa, niin lapsettomana sitä voi olla joskus tosi vaikea todella kuvitella kuinka raskasta lasten kanssa voi todella joskus olla.

Kyllä mäkin ajattelin ennen esikoistani tekeväni vaikka mitä lasten synnyttyä. Todellisuus kuitenkin tavallaan yllätti vaikka osasin odottaakin vaikeuksia.

Lapsettoman ihmisen voi olla joskus vaikea käsittää, miksi vanhemmat joskus valittavat lapsiperheen elämästä. He kun vielä kuvittelevat, että vanhempana oleminen pitäisi olla jotain pyhää, eikä vanhemmuudesta saisi valittaa koskaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
21.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saa siitä valittaa, mutta onhan se ongelma kuitenkin itseaiheutettu, joten turha odottaa sympatiaa. Niin makaa kuin petaa.

Vierailija
4/9 |
21.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulle ja miehelleni sanotaan usein, että meistä tulisi hyviä vanhempia. Ehkä niin, mutta hyvä vanhemmuus vaatii niin paljon aikaa ja vaivaa, että jätämme sen mielellämme väliin. Meidän on helppo kuvitella, kuinka vaikeaa lasten kasvattaminen on, emmekä pidä palkkiota vaivan arvoisena.

Vierailija
5/9 |
21.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mistä ap päättelit, että se tulee yllätyksenä? Esim. lainaamassasi tekstissä ei käsittääkseni puhuta mitään yllättymisestä. Eikös tekstissä lapseen jopa viitata sanalla "nuorimmainen", joka vihjaa selvästi siihen, että kirjoittajalla on ennestäänkin lapsia. Tuskin hän siis senkään perusteella kovin yllättynyt on siitä, että lapsen kanssa voi olla rankkaa.

 

Voisitko avata hieman lisää tätä käsitystäsi siitä, että ihmiset valittavat väsymystään juuri siksi, että ovat yllättyneet lapsiperhe-elämän ajoittaisesta rankkuudesta?

Vierailija
6/9 |
26.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se voi tulla yllätyksenä (etenkin joillekin miehille). Jos on lähipiirissä saanut kokemusta vain helpoista lapsista, erityistarpeinen taapero tai nuorisorikollisuuteen sortuva teini voi olla iso sokki. Ihmiset ovat tietenkin aika naiiveja ja haluavat uskoa kaiken menevän ruusuisesti juuri heidän kohdallaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
26.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulle ainakin oli raskasta kaikki suunnitelmallisuus johon en ollut tottunut, ei voinut lähteä ovesta ulos ja tulla parin päivän päästä, kun olikin työpaikalta suoraan mennyt mökille tms. suunnittelematta, mitä ottaa mukaan tai onko vaippa kuiva ,onko syöty  onko mukana sitä ja tätä.

Muutos täydellisestä boheemista pikku äidiksi oli odotettu mutta aika raju ensimmäisten kuukausien aikana.

Vierailija
8/9 |
26.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis teit yhden fb-päivityksen perusteella sellaisen päätelmän, että KAIKKI odottavat vanhemmuuden olevan helppoa?? Jee, varsinaista palstalogiikkaa. :=))

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
26.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla se yllätyksen tunne johtunee siitä, etten oikeastaan tuntenut läheisesti lapsiperheitä ennen lapsen saantia. En myöskään osannut ennustaa vaikeaa raskausaikaa, masennusta ja että olisin käytännössä yksinhuoltaja suuren osan vuodesta (miehen piti vaihtaa reissutyö kotipaikkakunnan vakiduuniin lapsen tullessa mutta niinpä vaan reissaa edelleen) ja että ne ystävät jotka raskausaikana lupailivat käyvänsä usein, ei sitten koskaan käyneetkään ja että rahaa ei ollut oikein mihinkään. En osannut ennakoida että ajoittain olisin niin uskomattoman pettynyt ja surullinen siitä, että kun ei enää yhtään jaksaisi, niin aina vielä jotain ekstraa ilmenee elämää vaikeuttamaan. En osannut ennakoida, että saan päiväkodista kaikki taudit ja kroonisen sairauteni vuoksi ne pitkittyvät aina vähintään kahteen viikkoon ja lääkekuureja tulee putkessa.

 

Nyt ei enää tule yllätyksenä ja tietysti parhaani mukaan yritän nyttemmin ennakoida/hankkia apua jne. mutta silti on tälläkin hetkellä niin henkisesti ja fyysisesti väsynyt olo (korkea kuume, antibiootit jne. & lapsella sama homma, mies neljättä viikkoa ulkomailla) että jos olisi rahaa niin samantien häipyisin viikoksi hotelliin kun mies palaa.

 

Oli sitten perustellusti yllättäviä seikkoja eli ei, niin raskaita kuitenkin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan neljä kahdeksan