Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko suhteella enää mitään toivoa kun toisen persoona ja kosketus inhottaa?
30.05.2013 |
Mies antoi ihan erilaisen kuvan itsestään alkuaikoina. Vasta kun muutimme yhteen, totuus alkoi paljastua. Rehellinen, ahkera, siisti, naisten kanssa suht kokematon, toisesta huolehtiva, ei ainakaan pihi, aktiivinen, monista asioista kiinnostunut, urheilullinen, älykäs, korkean työmoraalin omaava ja vastuuntuntoinen, asiansa hyvin hoitava.. sellainen luulin miehen olevan. Monessa siis exän vastakohta.
Mutta mitä on paljastunutkaan reilun vuoden yhdessäolon aikana? Täydellinen vastakohta.
Rehellinen=pettäjä,
ahkera=laiska,
siisti=ei siivoa yhtään mitään ilman sanomista ja kun sitten kerran viikossa pyyhkii pöydän siitä pitäisi antaa mitali,
naisten kanssa kokematon=yksi onneton seurustelun tapainen suhde mutta seksisuhteita naisten, pariskuntien, miesten kanssa, kimppaseksiä, huorissa käyntiä ym,
toisesta huolehtiva=ei paskaakaan välitä, ei edes viettää aikaa kanssani. Seksiä ainoastaan.
Ei ainakaan pihi=minä olen elättänyt viimiset puoli vuotta 100 prosenttisesti ja silti mies valittaa minun ostoksistani vaikka olisi 60 sentin suklaapatukka. Minä olen tehnyt puoli vuotta osin 6 päiväisiä viikkoja välillä 13h päivässä. Silti en mielestään saisi käyttää omia rahojani mihin haluan - tässä kohtaa muistuttaa että "meillähän on yhteiset rahat". Kaikesta kysyy että mitä maksoi, ei kannata ostaa, kavereiden juhliin ei kuulemma tarvitse viedä mitään lahjoja kuten muut tekevät "kyllä kaikki ymmärtää että meillä on vähemmän rahaa" itse kyllä riemuitsee jos juhlissa tiedossa ilmaista ruokaa. Kaikki hankinnat pitäisi siirtää tulevaisuuteen sitten kun on paremmin rahaa, vaikka kyse olisi 20e ostoksesta.
Aktiivinen=ei kiinnosta muu kuin nettipelit ja kaverien kanssa kaljanjuonti (ja pelaaminen). Ei harrasta mitään eikä halua tehdä yhdessä mitään kun kaikki maksaa.
Monista asioista kiinnostunut=no katsoohan se niitä asioita telkkarista. Mutta ei kiinnosta tehdä tai harrastaa koska kaikki maksaa tai ei muuten pääse tietokoneelta irti.
Urheilullinen=oli koko ikänsä siihen 25v saakka kunnes lopetti urheilun. Kyllä sen perässä vedettynä saisi joskus harvoin lenkille, mutta useimmiten ei. Olen ehdottanut yhteistä urheiluharrastusta mutta ei kiinnosta.
älykäs=tyhmempää ihmistä en ole koskaan tavannut. Siis oikeasti. Opiskelupaikkansa hämäsi. No eipä ole opinnot edenneetkään. Mistään ei voi keskustella. Peittää tietämättömyytensä johonkin höpölöpötykseen siis höpöttää jotain ihan päätöntä. Yleissivistys on alempana jopa meidän kolmasluokkalaista lasta osittain. Hermo menee monta kertaa päivässä tuon tyhmyyden takia. Ensin ihailin sitä että wau kun jollain on pokkaa kysellä tyhmiä jos ei jotain tiedä. Sitten aukeni jossain vaiheessa että eikun se ei oikeasti tiedä mitään. Kysyy kiusallisen typeriä kysymyksiä muilta niin että hävettää olla seurassa, sellaisia joista muutkin on hämmentyneitä että onko tää jotain huumoria vai onko se tosissaan. En saa henkisesti oikein mitään tästä suhteesta kun toinen on ihan tyhjäpää joka osaa keskustella lähinnä urheilusta. Kommunikointi on arkisia asioita tai jotain mölinää ja mukahauskaa lätinää.
Korkean työmoraalin omaava ja vastuuntuntoinen=ei haittaa olla yh-äidin elätettävänä, myöhästyy koulusta joka päivä jos menee ollenkaan, vaikka tienaa 0e niin mitään paskaduunia ei hae sen sijaan kantaa laskunsa mulle maksettaviksi koska "on yhteiset rahat". Ei ota vastuuta elämästään, opinnoista, ruuastaan, kalsareittensa pesusta, mistään. Naisten työtä on siivous, ruuanlaitto ym mutta kun ne ns miesten työtkin jää minulle, ei tartu niihinkään kuin käskemällä.
Se mikä päti yksin asuessaan, ei päde enää. Tunnen olevani äiti miehelleni. En tunne että meillä olisi mitään yhteistä. Tuntuu että minut on huijattu suhteeseen, että mies esitti jotain muuta kuin mitä on. Onhan se kiltti, mutta myös tosi kylmä, käyttää mielellään henkistä valtaa (tai ainakin yrittää, ei pysty minuun). Haluaa olla kanssani, mutta ei tehdä mitään kanssani kuitenkaan. Ei välitä onko minulla hyvä vai paha olla, jos olen väsynyt niin heti on muka hänkin, jos olen kipeä niin heti on hänkin. Tai kyllä se tekee kanssani jos pyydän muttei mitään oma-alotteista koskaan.
Ollaan kihloissa ja suunniteltiin häitä, mutta nyt tuntuu etten voi mennä tuon kanssa naimisiin. En halua tällaista elämää. En näe tuon miehen silmissä ja teoissa rakkautta tai edes välittämistä. Vaikka kyllä sanoo. Mutta eikö miehet osoita rakkautta teoillaan? En näe tuossa ihmisessä kuin pari asiaa joita arvostan, monta asiaa jotka ärsyttää, joita halveksin, jotka on vastenmielisiä.
Niin se taitaa olla että olisi otettava tämä paketti tällaisena tai ei ollenkaan. Ei toista voi muuttaa. Minulle olisi riittänyt edes pieni yrittäminen, että kantaisi vastuun edes omasta elämästään mutta en taida jaksaa alkaa äidiksi vielä yhdelle. Alkuaikoina tuntui etten pääse miestä lähelle ja nyt tiedän mistä se johtui, mies piti yllä roolia jonka sisällä asusteli tämä piereskelevä hassussa juopotteluaiheisessa t-paidassaan nenää kaivava ja sohvaan pyyhkivä(!) teinien tapaan kännihölmöilyjä ihannoiva junttipekka. Täydellinen ihannemieheni vastakohta. Onhan se joo aika söpö, ikäistään nuoremman näköinen, kiltti, hyvä sängyssä, ihan ok-palkkainenkin jos joskus valmistuu... mutta ei taida riittää. En tiedä saako kadonnutta kunnioitusta toista kohtaan millään takaisin?
Kommentit (8)
Yhteiset rahat oli minulle itsestäänselvyys. Jos ei mies haluaisi elää yhteistaloudessa niin miksi elää sitten yhdessä ollenkaan. Tein selväksi kun muutti tänne että en ala elää missään kahden elintason taloudessa jollaisessa itse elin lapsuuteni.
Ei mies muuttanut siivellä eläjäksi, mutta tilanteensa muuttui ja olisin odottanut korjausliikettä kun kerran ei mistään saa yhtään mitään niin luulisi kelpaavan työ kuin työ. Vituttaa itse tehdä 13h päivää jotta säästytään sossunluukulta ja toinen ei viitsi edes kouluunsa raahautua että saisi opintonsa joskus päätökseen. Ex oli samanlainen ja mieheni oli samaa mieltä että olipa luuseri mies. Nyt tekee itse ihan samaa. Dyykkaisi vaikka tai menisi leipäjonoon, jakaisi lehtiä. Mutta että syödään lasten lapsilisät kun on liian hieno menemään muuhun kuin oman alansa tai johonkin kivoihin töihin. Kyllähän se nyt kesätöissä on. Jos heitän pihalle niin enpä hyödy niistäkään rahoista sitten yhtään. Juuri sovittiin että mitä sitten kustannetaan niistä kun oma viime iso tili meni ainoastaan kerääntyneisiin ja erääntyneisiin laskuihin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi kuulostaa (ainakin osittain) samanlaiselta kuin minun ex-avomieheni (ei onneksi ollut lapsia). Exäni oli viimeisen päälle patalaiska mies joka ei muuta tehnyt kuin sohvalla makasi telkkaria tuijottaen, kävi vessassa paskalla ja jääkaapilta ruokaa. Kotitöitä ei tehnyt ikinä. Työkkärin kursseilla kävi juuri ja juuri sen verran etteivät potkaisseet pihalle (jolloin olisi karenssi napsahtanut), sieltäkin tosin oli mahdollisimman paljon pois...
Meilläkin oli yhteinen talous, tosin niin että minä käytin omat rahat meidän elättämiseen ja hän kulutti omansa johonkin tyhjänpäiväiseen. Kun työttömyyspäiväraha tuli, oli se illalla jo mennyt ilman että olisi maksanut edes puhelinlaskuaan. Mitään näkyvää ei ollut ostanut, en kertakaikkiaan osaa sanoa mihin ne rahat meni.
Kun minulla vihdoin meni hermot ja erottiin, oli se hänelle vaikea paikka. Itki ihan oikeasti ja pyysi toista mahdollisuutta. Lupasi muuttua... Kun vihdoin ymmärsi että mahdollisuudet oli ja meni jo yhdessäolon aikana, oli todella surkeana. Silloin v*tutti suunnattomasti kun mietin että mä yritin puhua monta kertaa (yhdessäolon aikana) eikä mitään tapahtunut. Ettei mies oikeasti rakastanutkaan kunhan vain käytti hyödykseen.
Nyt kymmenen vuotta eron jälkeen olen tajunnut että kyllä se mies minua oikeasti rakasti, hän vaan ei kyennyt olemaan muunlainen kuin oli. Jotkut ihmiset vaan on sellaisia helvetin laiskoja jotka tekee vain pakollisen eikä aina sitäkään. Heitä ei vaan kiinnosta mikään aktiviteetti, ei kotityöt, ei minnekään lähteminen. He vaan tykkäävät olla kotona sohvalla ja tuijottaa telkkaria.
Mutta vaikka näin vuosien jälkeen olenkin ymmärtänyt että mies kyllä rakasti minua, olen edelleen samaa mieltä että ero oli oikea ratkaisu. Minä en yksinkertaisesti jaksanut/jaksa olla ihmisen kanssa jota pitää paapoa kuin pientä lasta. Vihainen tai katkera en ole ollut vuosiin, pikemminkin minua ihmetyttää miksi mies ei yrittänyt yhtään jos kerran rakasti. Ymmärrän ettei hänestä ikinä tule aktiivista, menevää jne ihmistä (on nimittäin nykyisen vaimonsakin kanssa ihan samanlainen). Mutta 2 kertaa viikossa imurointi ja päivittäiset ruoanlaitot tuskin olisivat rasittaneet niin paljoa.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:10"]
Yhteiset rahat oli minulle itsestäänselvyys. Jos ei mies haluaisi elää yhteistaloudessa niin miksi elää sitten yhdessä ollenkaan. Tein selväksi kun muutti tänne että en ala elää missään kahden elintason taloudessa jollaisessa itse elin lapsuuteni.
Ei mies muuttanut siivellä eläjäksi, mutta tilanteensa muuttui ja olisin odottanut korjausliikettä kun kerran ei mistään saa yhtään mitään niin luulisi kelpaavan työ kuin työ. Vituttaa itse tehdä 13h päivää jotta säästytään sossunluukulta ja toinen ei viitsi edes kouluunsa raahautua että saisi opintonsa joskus päätökseen. Ex oli samanlainen ja mieheni oli samaa mieltä että olipa luuseri mies. Nyt tekee itse ihan samaa. Dyykkaisi vaikka tai menisi leipäjonoon, jakaisi lehtiä. Mutta että syödään lasten lapsilisät kun on liian hieno menemään muuhun kuin oman alansa tai johonkin kivoihin töihin. Kyllähän se nyt kesätöissä on. Jos heitän pihalle niin enpä hyödy niistäkään rahoista sitten yhtään. Juuri sovittiin että mitä sitten kustannetaan niistä kun oma viime iso tili meni ainoastaan kerääntyneisiin ja erääntyneisiin laskuihin.
Ap
[/quote]
Eli olet itse itsellesi rakentanut tämän nykyisen loukun tahtomalla yhteiset rahat, niinkö? Ja nyt se sitten hiertää sinua?
Käsitin, ettei miehesi käy töissä, mutta nyt mainitsitkin, että hän on kesätöissä. Ymmärsinkö oikein, että et halua pyytää miestä muuttamaan pois, koska sitten et saisi omaa osuuttasi hänen kesätyöpalkastaan? Miten aiot menetellä oman inhosi suhteen? Kerroit aloituksessa, että et siedä miehesi kosketusta etkä hänen persoonaansa, ne inhottavat sinua. Mielestäni tämäkin on iso asia parisuhteessa. Itse tajusin erota, kun huomasin, etten voi sietää miestä samassa asunnossa, en edes eri huoneessa.
Mitä oikeastaan haluat? Itseltäsi, mieheltä, parisuhteeltanne? Kumpi on mielestäisi tärkeämpää, päästä miehestä eroon vai saada parisuhteesta tasa-arvoinen?
Kuulostaa ihan mun exälle...ja voin neuvoa, että juokse ja lujaa! Mä kans siedin ties mitä, kunnes lopulta tajusin ettei moisen luuserin kanssa voi elää!
No nyt kun luet ajatuksella oman kirjoituksesi niin ymmärrät varmaan että ei toivoa. Kuulostaa kamalalta, ei tule mies muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, sitä ajattelin itsekin kun asioita kirjoittelin että kuulostaa ihan hirveältä. Mutta kuitenkin on tunteita ja toinen on jotenkin niin luottavainen ja uskoo meidän suhteeseen. Hänelle ilmeisesti riittää ettei me oikein yhdessä juuri olla. En oikein tiedä miksi on tässä edes. Haluaa kai suhteesta turvaa. Mutta tuntuu siltä että tilallani voisi olla ihan kuka vaan nainen ja mies olisi yhtä tyytyväinen. Aina kun koitan jättää tulee karmea olo. Ja sitten tulvii mieleen se kaikki hyvä. Meillä oli jolloinkin tosi hauskaa yhdessä. Nyt eletään erillisiä elämiä samassa asunnossa.
Olen tosi huono jättämään. Joko toisen täytyy tehdä jotain radikaalia että saan siitä syyn. Tai sitten alan itse niin kamalaksi että toinen jättää minut. Olen yrittänyt puhua miehen kanssa miten reunalla olen tämän asian kanssa, että meidän suhde on ihan vaakalaudalla, meidän täytyy tehdä jotain yrittääksemme pelastaa sen. Viettää yhteistä aikaa, mennä vaikka johonkin reissuun. No, lapset oli 4 yötä pois. Yhtään mitään ei tehty yhdessä. No joo, kerta seksiä mutta muuten sekin ilta erillään. Itse olen henkisesti irtautunut, en voi pitää edes sormusta sormessa, enkä edes halua katsoa sitä kun tuntuu pahalta. Haluaisin tuntea miestä kohtaan kutn ennen, mutten vaan pysty. Mitenkään älyttömän rakastuneita ei kai kumpikaan olla koskaan oltu.
Ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 13:51"]
Hä? Siis onko teillä lapsia?
[/quote]
Joo, yh-äidillä on yleensä lapsia. Mikä ihme se on?
Ap, valitettavasti vaan on tosiasia, että toisinaan ihmisen perusluonne paljastuu vähitellen. Et jaksa miestäsi ja haluat hänestä eroon. Pyydä häntä muuttamaan pois teidän kodistanne.
Mies on heittäytynyt sinun elätettäväksi vetoamalla, että teillä on yhteiset rahat. Kenen päätös oli, että rahat ovat yhteisiä? Monet naimisissa olevatkin pitävät rahansa erillään. Samaa suosittelen teille. Mies elättäköön itse itsensä ja sinä elätät itsesi ja lapsesi. Parhaiten se onnistuu, kun mies muuttaa pois. Voittehan te jatkaa yhdessäoloa eri osoitteistakin, jos siltä tuntuu. Tosin jos toisen persoona ja kosketus inhottavat, miksi oikeastaan haluaisitkaan jatkaa yhdessäoloanne?