Yleinen murehtija

En siinä määrin, että se lamauttaisi oman elämäni. Tietysti olen poissa pelistä vaikka kuultuani äidin sairastuneen syöpään, mutta en vatvo muiden ihmisten ongelmia ahdistuksiin asti. Voin tuntea myötäsurua, liikutusta, kantaa vähän huoltakin ja varmistella että läheinen jakselee, mutta ei se vie yöunia.

"Läheisriippuvainen imee itseensä toisten murheet, ahdistuu toisten tunteista.
Hän on osallisena esim. perheen syyllistämis- tai syyllistymispelissä, hyvin usein syyllistyjän roolissa. Koko perhe tai työyhteisö sairastuu peliin esim. syyttäen, valtaa käyttäen, olemalla marttyyri. Ominaista on tarve tulla hyväksytyksi ja ainainen tarve miellyttää muita itsensä kustannuksella unohtaen omat tarpeet ja tunteet. Läheisriippuvainen toimiikin ulkoapäin ohjautuvasti ja miettii koko ajan mitä muut hänestä ajattelevat. Hän on kadottanut kosketuksen itseensä, koska hän elää toisten tarpeista, hän ei löydä omia rajojaan. Hänen minuutensa on kateissa. Hän ei kykene ajattelemaan, mitä haluaa elämältä ja mitkä ovat hänen omat tarpeet. Elämä jää elämättä."

Tunnistatko itsesi tuosta?

En tiedä ap:sta, mutta minä tunnistin itseni tuosta. Mistähän sitä nyt sitten oppisi tietämään mitä ne minun tarpeeni ovat, puhumattakaan siitä että osaisin toimia niiden mukaisesti (muita vastaan, kuten itse koen)?