kukaan "normaali" työssäkäyvä Ihminen ei ole jakanut

hukassa = himassa... Tai ehkä hukassakin. -ap-

häh mistä on kyse?

Minä jaoin sen. Ihan vain osoittakseni, että meidän vuosien ponnistelut sen eteen, että lasten arki olisi mahdollisimman kivutonta ja lapsilähtöistä, eivät ole ollee humpuukia ja hölmöyttä. Minä tein vuosia kuuden tunnin työpäiviä ja rytmitimme arkemme niin, että lasten hoitopäivät olivat mahdollisimman lyhyitä. Pidimme hampaat irvessä täydet hoitovapaat vuorotellen ja valjastimme tukivrekoston (luojalle kiitos siitä) avuksi. 

Uraputkessa kiitävät ystäväni ovat paheksuneet tai hämmästelleet valintojamme. Raha oli tiestysti tiukassa, mutta me ei oikein haluttu laittaa lasten hyvinvoinnille hintalappua. Jaoin teksin ihan vain osoittakseni, että emme suinkaan ole ainoita tässä maailmassa, jotka ovat valmiita tekemään uhrauksia, ettei lastemme arki olisi kirjoituksessa kuvaillun kaltaista. Toki siinä oli mun mielestä hölmöjäkin pointteja, esim. ketsupista, mutta se läsnäolon puute ja ainoastaan aikuisten aikataulujen kunnioittaminen sai minut ajattelemaan. Siltikin, vaikka olen koittanut tehdä kaikkeni, että vältämme ne sudenkuopat. Täydellinen ei onneksi ole kukaan :) 

http://veikkonen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/142628-lastasi-saattaa-vituttaa?fb_action_ids=10201511578493605%2C10201504427314830&fb_action_types=og.likes&fb_source=other_multiline&action_object_map={%2210201511578493605%22%3A154127171437440%2C%2210201504427314830%22%3A500711193333483}&action_type_map={%2210201511578493605%22%3A%22og.likes%22%2C%2210201504427314830%22%3A%22og.likes%22}&action_ref_map=[]

Niin sataan kertaan lauotut yksinkertaistukset tuossakin kirjoituksessa.

- hoitoon lähdetään rääkyen

- hoidosta tullaan rääkyen

- hoidossa on pahaa ruokaa

Voitteko uskoa puusilmät, että jotkut lapset lähtee mielellään hoitoon. Hoidon jälkeen kerrotaan mitä mukavaa siellä on tehty ja ruokakin on ollut hyvää. Ja ellei näin olisi, jos hoitoon lähdettäisiin rääkyen ja sieltä tultaisiin rääkyen, eikä siellä saatettaisi syödä mitään, niin asialle pitäisi tehdä jotain, koska moni lapsi joutuu sinne menemään. Siis jotain muuta kuin syyllistää vanhempia siitä. Plaah ja plääh.

Mulle ei myöskään auennut tuo kolumni kaikilta osiltaan... Jos kirjoittajan lasten elämä kotona on aamuin illoin pelkkää rääkymistä, niin kannattaisi katsoa peiliin ja vaikkapa tarkistaa lasten unirytmiä ennen kuin menee tuon tyyppisiä yleistyksiä tekemään.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 22:46"]

Minä jaoin sen. Ihan vain osoittakseni, että meidän vuosien ponnistelut sen eteen, että lasten arki olisi mahdollisimman kivutonta ja lapsilähtöistä, eivät ole ollee humpuukia ja hölmöyttä. Minä tein vuosia kuuden tunnin työpäiviä ja rytmitimme arkemme niin, että lasten hoitopäivät olivat mahdollisimman lyhyitä. Pidimme hampaat irvessä täydet hoitovapaat vuorotellen ja valjastimme tukivrekoston (luojalle kiitos siitä) avuksi. 

Uraputkessa kiitävät ystäväni ovat paheksuneet tai hämmästelleet valintojamme. Raha oli tiestysti tiukassa, mutta me ei oikein haluttu laittaa lasten hyvinvoinnille hintalappua. Jaoin teksin ihan vain osoittakseni, että emme suinkaan ole ainoita tässä maailmassa, jotka ovat valmiita tekemään uhrauksia, ettei lastemme arki olisi kirjoituksessa kuvaillun kaltaista. Toki siinä oli mun mielestä hölmöjäkin pointteja, esim. ketsupista, mutta se läsnäolon puute ja ainoastaan aikuisten aikataulujen kunnioittaminen sai minut ajattelemaan. Siltikin, vaikka olen koittanut tehdä kaikkeni, että vältämme ne sudenkuopat. Täydellinen ei onneksi ole kukaan :) 

[/quote]

Kuulostat vähän ylimieliseltä. Me ollaan tehty samanlaisia valintoja, mutta tiedostan että eri ihmisten tilanne voi vaihdella, eikä meillä ole tarvetta kellekään esittää tai todistella mitään. Jotkut on tilanteessa, että pitää valita vain huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoin. Kaikilla (kuten meilläkään) ei ole ollenkaan tukiverkostoja, että ehkäpä sun on helppo senkin takia suhtautua tuolla tavalla, kun olette apua saaneet. Mutta olihan siinä kirjoituksessa järkeäkin. Ja on se varmaan hyvä kenelle tahansa pysähtyä miettimään asioita lapsen näkökulmasta.

Mä jaoin, samoin moni mun työssäkäyvä kaveri. Eikä mun mielestä kolmnin viesti ollut, että joka päivä ois rääkymistä, vaan että lapsillakin voi olla paskoja päiviä eikä ne aamut ja pävät niille yhtään helpompia ole kuin meille työssäkäyville aikuisillekaan. Rankan päivän iltana ollaan pahalla päällä, e sen kummempaa. Ei joka ilta.

Ja munkin lapsilla tiettävästi on päiväkodissa yleensä ihan kivaa. Oon myös nähnyt sen ajan, kun ei vielä ollut, niin siitä tiedän.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:06"]

Mä jaoin, samoin moni mun työssäkäyvä kaveri. Eikä mun mielestä kolmnin viesti ollut, että joka päivä ois rääkymistä, vaan että lapsillakin voi olla paskoja päiviä eikä ne aamut ja pävät niille yhtään helpompia ole kuin meille työssäkäyville aikuisillekaan. Rankan päivän iltana ollaan pahalla päällä, e sen kummempaa. Ei joka ilta.

Ja munkin lapsilla tiettävästi on päiväkodissa yleensä ihan kivaa. Oon myös nähnyt sen ajan, kun ei vielä ollut, niin siitä tiedän.

[/quote]

Kolumnista voisi vielä saada sen käsityksen että puhutaan vain siitä että lapsella ei ole ollut tarpeeksi sanavaltaa päivässään, mutta kyseinen kirjoittaja osallistuu myös keskusteluun siellä alempana ja kertoo miten hänen lapsillaan ei koskaan ole ollut tuollaista kuin kolumnissa kuvaillaan, koska ovat olleet kotihoidossa.

Eli kyllä ainakin itse päädyin siihen tulkintaan, että tämä on vanha kunnon vastakkain asettelu: kotihoito vastaan päivähoito. Omaa sädekehää siinä vaan taas kiillotetaan ja samalla lytätään niitä joilla on eri tie.

Eiköhän se ole ensisijaisesti lapsesta kiinni, miltä se hoitoon lähteminen tuntuu. Jotkut lapset huutavat aina, kun pitää lähteä jonnekin, toiset menevät kiltisti ja ihmettelevät tapahtumia silmät ymmyrkäisinä.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:03"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 22:46"]

Minä jaoin sen. Ihan vain osoittakseni, että meidän vuosien ponnistelut sen eteen, että lasten arki olisi mahdollisimman kivutonta ja lapsilähtöistä, eivät ole ollee humpuukia ja hölmöyttä. Minä tein vuosia kuuden tunnin työpäiviä ja rytmitimme arkemme niin, että lasten hoitopäivät olivat mahdollisimman lyhyitä. Pidimme hampaat irvessä täydet hoitovapaat vuorotellen ja valjastimme tukivrekoston (luojalle kiitos siitä) avuksi. 

Uraputkessa kiitävät ystäväni ovat paheksuneet tai hämmästelleet valintojamme. Raha oli tiestysti tiukassa, mutta me ei oikein haluttu laittaa lasten hyvinvoinnille hintalappua. Jaoin teksin ihan vain osoittakseni, että emme suinkaan ole ainoita tässä maailmassa, jotka ovat valmiita tekemään uhrauksia, ettei lastemme arki olisi kirjoituksessa kuvaillun kaltaista. Toki siinä oli mun mielestä hölmöjäkin pointteja, esim. ketsupista, mutta se läsnäolon puute ja ainoastaan aikuisten aikataulujen kunnioittaminen sai minut ajattelemaan. Siltikin, vaikka olen koittanut tehdä kaikkeni, että vältämme ne sudenkuopat. Täydellinen ei onneksi ole kukaan :) 

[/quote]

Kuulostat vähän ylimieliseltä. Me ollaan tehty samanlaisia valintoja, mutta tiedostan että eri ihmisten tilanne voi vaihdella, eikä meillä ole tarvetta kellekään esittää tai todistella mitään. Jotkut on tilanteessa, että pitää valita vain huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoin. Kaikilla (kuten meilläkään) ei ole ollenkaan tukiverkostoja, että ehkäpä sun on helppo senkin takia suhtautua tuolla tavalla, kun olette apua saaneet. Mutta olihan siinä kirjoituksessa järkeäkin. Ja on se varmaan hyvä kenelle tahansa pysähtyä miettimään asioita lapsen näkökulmasta.

[/quote]

Ei ollut tarkoitus kuulostaa ylimieliseltä. Käsittelin kirjoituksessani vain meidän tilannetta suhteessa ystäviemme ja tuttaviemme tilanteeseen. Ero on ollut se, että me olemme halunneet tehdä "uhrauksia" lastemme paremman arjen puolesta. Monet muut eivät. tukiverkosto on ollut yhtäläinen kaikilla ja kaikilla olisi ollut mahdollisuus valita myös toisin, myös meillä. En sano, että meidän tapamme hoitaa päiväkotivuodet olisi parempi tai oikeampi, jokaisella on varmasti syynsä. Mutta se, miten meitä on katsottu pitkin nenänvartta, kun olemme ainoana perheenä rahapulaan vedoten joutuneet jättäytymään pois kaveriporukan yhteisiltä ulkomaanmatkoilta tai miten on pyöritelty silmiä sille, että olemme käyttäneet isovanhempien apua niin paljon arjen pyörittämiseen, ettemme viitsi pyytää sitä päästäksemme illanistujaisiin, on ollut meidän mielestä epäreilua. Ja keskustelua on ollut joidenkin ihmisten kanssa ihan mahdoton käydä, koska heidän mielestä meidän valintamme ovat olleet älyttömiä ja tarpeetonta uhrautumista. Joku osasi minua paremmin tuoda esiin lapsen näkökulmaa ja ehkä se avaa uutta väylää keskutelulle, jos sellaiseen on tarvetta. Minun kaveripiirissäni siis :) 

Tämä selvennykseski syihin, miksi jaoin kirjoituksen FB:ssä, vaikken ihan kaikilta osin sitä allekirjoitakaan.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:06"]

Mä jaoin, samoin moni mun työssäkäyvä kaveri. Eikä mun mielestä kolmnin viesti ollut, että joka päivä ois rääkymistä, vaan että lapsillakin voi olla paskoja päiviä eikä ne aamut ja pävät niille yhtään helpompia ole kuin meille työssäkäyville aikuisillekaan. Rankan päivän iltana ollaan pahalla päällä, e sen kummempaa. Ei joka ilta.

Ja munkin lapsilla tiettävästi on päiväkodissa yleensä ihan kivaa. Oon myös nähnyt sen ajan, kun ei vielä ollut, niin siitä tiedän.

[/quote]

Kolumnista voisi vielä saada sen käsityksen että puhutaan vain siitä että lapsella ei ole ollut tarpeeksi sanavaltaa päivässään, mutta kyseinen kirjoittaja osallistuu myös keskusteluun siellä alempana ja kertoo miten hänen lapsillaan ei koskaan ole ollut tuollaista kuin kolumnissa kuvaillaan, koska ovat olleet kotihoidossa.

Eli kyllä ainakin itse päädyin siihen tulkintaan, että tämä on vanha kunnon vastakkain asettelu: kotihoito vastaan päivähoito. Omaa sädekehää siinä vaan taas kiillotetaan ja samalla lytätään niitä joilla on eri tie.

[/quote]

Totta muuten, en itsekään huomannut lukea kommentteja. Ja mikäs tolla ukolla on "täetjä" vastaa ,kun koko ajan antaa ymmärtää että neuvoloissa ja päiväkodeissa on jotenkin vajaita naisihmisiä töissä?

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:25"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:03"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 22:46"]

Minä jaoin sen. Ihan vain osoittakseni, että meidän vuosien ponnistelut sen eteen, että lasten arki olisi mahdollisimman kivutonta ja lapsilähtöistä, eivät ole ollee humpuukia ja hölmöyttä. Minä tein vuosia kuuden tunnin työpäiviä ja rytmitimme arkemme niin, että lasten hoitopäivät olivat mahdollisimman lyhyitä. Pidimme hampaat irvessä täydet hoitovapaat vuorotellen ja valjastimme tukivrekoston (luojalle kiitos siitä) avuksi. 

Uraputkessa kiitävät ystäväni ovat paheksuneet tai hämmästelleet valintojamme. Raha oli tiestysti tiukassa, mutta me ei oikein haluttu laittaa lasten hyvinvoinnille hintalappua. Jaoin teksin ihan vain osoittakseni, että emme suinkaan ole ainoita tässä maailmassa, jotka ovat valmiita tekemään uhrauksia, ettei lastemme arki olisi kirjoituksessa kuvaillun kaltaista. Toki siinä oli mun mielestä hölmöjäkin pointteja, esim. ketsupista, mutta se läsnäolon puute ja ainoastaan aikuisten aikataulujen kunnioittaminen sai minut ajattelemaan. Siltikin, vaikka olen koittanut tehdä kaikkeni, että vältämme ne sudenkuopat. Täydellinen ei onneksi ole kukaan :) 

[/quote]

Kuulostat vähän ylimieliseltä. Me ollaan tehty samanlaisia valintoja, mutta tiedostan että eri ihmisten tilanne voi vaihdella, eikä meillä ole tarvetta kellekään esittää tai todistella mitään. Jotkut on tilanteessa, että pitää valita vain huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoin. Kaikilla (kuten meilläkään) ei ole ollenkaan tukiverkostoja, että ehkäpä sun on helppo senkin takia suhtautua tuolla tavalla, kun olette apua saaneet. Mutta olihan siinä kirjoituksessa järkeäkin. Ja on se varmaan hyvä kenelle tahansa pysähtyä miettimään asioita lapsen näkökulmasta.

[/quote]

Ei ollut tarkoitus kuulostaa ylimieliseltä. Käsittelin kirjoituksessani vain meidän tilannetta suhteessa ystäviemme ja tuttaviemme tilanteeseen. Ero on ollut se, että me olemme halunneet tehdä "uhrauksia" lastemme paremman arjen puolesta. Monet muut eivät. tukiverkosto on ollut yhtäläinen kaikilla ja kaikilla olisi ollut mahdollisuus valita myös toisin, myös meillä. En sano, että meidän tapamme hoitaa päiväkotivuodet olisi parempi tai oikeampi, jokaisella on varmasti syynsä. Mutta se, miten meitä on katsottu pitkin nenänvartta, kun olemme ainoana perheenä rahapulaan vedoten joutuneet jättäytymään pois kaveriporukan yhteisiltä ulkomaanmatkoilta tai miten on pyöritelty silmiä sille, että olemme käyttäneet isovanhempien apua niin paljon arjen pyörittämiseen, ettemme viitsi pyytää sitä päästäksemme illanistujaisiin, on ollut meidän mielestä epäreilua. Ja keskustelua on ollut joidenkin ihmisten kanssa ihan mahdoton käydä, koska heidän mielestä meidän valintamme ovat olleet älyttömiä ja tarpeetonta uhrautumista. Joku osasi minua paremmin tuoda esiin lapsen näkökulmaa ja ehkä se avaa uutta väylää keskutelulle, jos sellaiseen on tarvetta. Minun kaveripiirissäni siis :) 

Tämä selvennykseski syihin, miksi jaoin kirjoituksen FB:ssä, vaikken ihan kaikilta osin sitä allekirjoitakaan.

[/quote]

Niin no, ymmärrän kyllä tuon. Varmaan monet meidänkin ratkaisuja kummastelevat ja juuri tuota, ettei rahaa ole ja eteneminen on ollut hitaampaa urapolulla (varsinkin miehen kohdalla tätä kummastellaan, että miten hänkin moisia uhrauksia tekee!) Ihan kuin se nyt kenellekään meidän perheen ulkopuoliselle edes kuuluisi.. Eli periaatteessa olisi ihan kohtuullista odottaa molemminpuolista kunnioitusta toisten valintoja kohtaan ystävä-/sukulaispiireissä. Kolumnissa vähän tökkäsi se mustavalkoinen vaikutelma, mutta tokihan tuollaissa kantaaottavissa teksteissä on tarkoituskin sanoa asiat kärjistetysti ja herättää huomiota. t.7

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:39"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:25"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:03"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 22:46"]

Minä jaoin sen. Ihan vain osoittakseni, että meidän vuosien ponnistelut sen eteen, että lasten arki olisi mahdollisimman kivutonta ja lapsilähtöistä, eivät ole ollee humpuukia ja hölmöyttä. Minä tein vuosia kuuden tunnin työpäiviä ja rytmitimme arkemme niin, että lasten hoitopäivät olivat mahdollisimman lyhyitä. Pidimme hampaat irvessä täydet hoitovapaat vuorotellen ja valjastimme tukivrekoston (luojalle kiitos siitä) avuksi. 

Uraputkessa kiitävät ystäväni ovat paheksuneet tai hämmästelleet valintojamme. Raha oli tiestysti tiukassa, mutta me ei oikein haluttu laittaa lasten hyvinvoinnille hintalappua. Jaoin teksin ihan vain osoittakseni, että emme suinkaan ole ainoita tässä maailmassa, jotka ovat valmiita tekemään uhrauksia, ettei lastemme arki olisi kirjoituksessa kuvaillun kaltaista. Toki siinä oli mun mielestä hölmöjäkin pointteja, esim. ketsupista, mutta se läsnäolon puute ja ainoastaan aikuisten aikataulujen kunnioittaminen sai minut ajattelemaan. Siltikin, vaikka olen koittanut tehdä kaikkeni, että vältämme ne sudenkuopat. Täydellinen ei onneksi ole kukaan :) 

[/quote]

Kuulostat vähän ylimieliseltä. Me ollaan tehty samanlaisia valintoja, mutta tiedostan että eri ihmisten tilanne voi vaihdella, eikä meillä ole tarvetta kellekään esittää tai todistella mitään. Jotkut on tilanteessa, että pitää valita vain huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoin. Kaikilla (kuten meilläkään) ei ole ollenkaan tukiverkostoja, että ehkäpä sun on helppo senkin takia suhtautua tuolla tavalla, kun olette apua saaneet. Mutta olihan siinä kirjoituksessa järkeäkin. Ja on se varmaan hyvä kenelle tahansa pysähtyä miettimään asioita lapsen näkökulmasta.

[/quote]

Ei ollut tarkoitus kuulostaa ylimieliseltä. Käsittelin kirjoituksessani vain meidän tilannetta suhteessa ystäviemme ja tuttaviemme tilanteeseen. Ero on ollut se, että me olemme halunneet tehdä "uhrauksia" lastemme paremman arjen puolesta. Monet muut eivät. tukiverkosto on ollut yhtäläinen kaikilla ja kaikilla olisi ollut mahdollisuus valita myös toisin, myös meillä. En sano, että meidän tapamme hoitaa päiväkotivuodet olisi parempi tai oikeampi, jokaisella on varmasti syynsä. Mutta se, miten meitä on katsottu pitkin nenänvartta, kun olemme ainoana perheenä rahapulaan vedoten joutuneet jättäytymään pois kaveriporukan yhteisiltä ulkomaanmatkoilta tai miten on pyöritelty silmiä sille, että olemme käyttäneet isovanhempien apua niin paljon arjen pyörittämiseen, ettemme viitsi pyytää sitä päästäksemme illanistujaisiin, on ollut meidän mielestä epäreilua. Ja keskustelua on ollut joidenkin ihmisten kanssa ihan mahdoton käydä, koska heidän mielestä meidän valintamme ovat olleet älyttömiä ja tarpeetonta uhrautumista. Joku osasi minua paremmin tuoda esiin lapsen näkökulmaa ja ehkä se avaa uutta väylää keskutelulle, jos sellaiseen on tarvetta. Minun kaveripiirissäni siis :) 

Tämä selvennykseski syihin, miksi jaoin kirjoituksen FB:ssä, vaikken ihan kaikilta osin sitä allekirjoitakaan.

[/quote]

Niin no, ymmärrän kyllä tuon. Varmaan monet meidänkin ratkaisuja kummastelevat ja juuri tuota, ettei rahaa ole ja eteneminen on ollut hitaampaa urapolulla (varsinkin miehen kohdalla tätä kummastellaan, että miten hänkin moisia uhrauksia tekee!) Ihan kuin se nyt kenellekään meidän perheen ulkopuoliselle edes kuuluisi.. Eli periaatteessa olisi ihan kohtuullista odottaa molemminpuolista kunnioitusta toisten valintoja kohtaan ystävä-/sukulaispiireissä. Kolumnissa vähän tökkäsi se mustavalkoinen vaikutelma, mutta tokihan tuollaissa kantaaottavissa teksteissä on tarkoituskin sanoa asiat kärjistetysti ja herättää huomiota. t.7

[/quote]

Se mustavalkoisuus häiritsi minuakin. Varsinkin siellä myöhemmässä keskustelussa. Ja ylimielinen suhtautuminen kaikkiin lasten kanssa työtä tekeviin ihmisiin. Ei se lapsen päiväkotiarki ole kamalaa, koska päiväkodissa on kamalaa, vaan koska vanhemmat eivät pysty/osaa/halua rakentaa perheen elämää niin, että kaikki siinä jaksaisivat ja voisivat hyvin. 

Minä jaoin kirjoituksen, mutta luin kyllä vain kirjoituksen enkä kommentteja. Minä ajattelin lukiessani kirjoituksen herättävän meitä kaikkia ajattelemaan lapsen näkökulmaa asioissa. Minä ainakin sanon joskus juurikin niin, että älä nyt viitsi riehua täällä kaupassa yms. Enkä aina ymmärrä lapsen väsymystä,kun itse olen väsynyt. Minä ajattelin kirjoituksen olevan hyvä herättäjä.

Minulle tuo teksti ei tuonut mitään uutta siinä mielessä, että pyrin aina muutenkin asettumaan lapsen asemaan. Aina siihen ei kykene silti ja joskus on hyvä kuitenkin lapsen oppiakin, että vanhemmatkin voivat olla todella väsyneitä. Se on mun mielestä ok, että joskus vaan sanoo lapselle että "nyt ei". Useimmiten kuitenkin perustellaan ja keskustellaan ja jos vanhemmat tiuskii väsymyksen takia, niin silloin pyydetään anteeksi ja selitetään tilanne lapselle.  Samalla tavalla ei voi päiväkodissa antaa jokaisen lapsen antaa maustaa ruokiaan sen mukaan miten kunkin vaari ruokansa maustaa, et se on ihan ok että joutuu lapsetkin vaan sopeutumaan välillä.Yleisesti ottaen musta aika vähän puhutaan lasten näkökulmasta, että siinä mielessä tuo teksti oli hyvä muistuttamaan mieleen kuinka paljon lapset oikeasti monesti joutuvat jaksamaan.

En jakanut, kun se ei oikeen meidän perheeseen kolahtanut vaikka töihin olen heti mennytkin.

Meidän lapsia ei ole viety autolla päiväkotiin juurikaan. Nuorimmaisen päiväkoti on  n. 200m päässä kotoota. Päiväkodissa, jossa esikoinen kävi ei ollut puuroa juuri koskaan aamulla. Nuorimmainen on syönyt aamupuuronsa innoissaan kotona ennen päiväkotiin viemistä. Usein ruoka muutenkin päiväkodissa on enemmän lapsille sopivaa kuin esim. kotona, jossa ruoka tehdään enemmän aikuisten makuun. Lapsia ei ole ikinä jätetty haalareissa ihmettelemään päiväkotiin vaan riisuttu, pesty kädet yhdessä ja viety joko aamiaiselle tai muuten päiväkoti ryhmän huoneeseen esim. sohvalle. Siellä on usein hyvinkin äänekkäitä leikin ääniä.

Meillä toinen vanhempi vie ja toinen hakee, joten päiväkotipäivistä ei tule liian pitkiä n. 8h. 

Totta kai ajattelen kaupassa, että lapsi on väsynyt, jos kiukuttelee. Enkä todellakaan mieti silloin omaa väsymystäni ensisijaisesti. Yritän käyttäytyä niinkuin järkevä aikuinen ja välttää viemästä lasta väsyneenä kauppaan.

Päiväkodin hoitajat eivät useimmat ole tietääkseni ammattikorkeakoulututkintoa suorittaneet vaan ihan ammattikoulun käyneet.

Lapsilla kysymyksiä riittää ja joskus on helpompi sanoa, että 'en tiedä' ja asia voi olla oikeasti niin. (esim. miksi Kallella on keltainen paita?) Kaikkeen ei ole vastauksia. Tärkeämpää on ehkä huomioida kysymykset edes useimmiten.