Te, jotka olette "vieneet" ystävän/tuttavan miehen!
Miten koko homma eteni ja tapahtui?
Oliko se sen arvoista sitten loppujenlopuksi?
Painoiko syyllisyys kumpaakin?
Tuliko teistä pariskunta?
Olisi kiinnostava lukea myös kokemuksia siitä jos sinut on jätetty näin, miten elämä voi jatkua sellaisen jälkeen? Etenkin jos on lapsia.
Kommentit (10)
Mä kanssa aloin olemaan eksän ystävän kanssa. Ne on edelleenkin ystäviä. Tai siis ollaan kaikki. Aluksi oli vähän kummallista, muttei kauaa.
No, tän miehen eksä on sitä mieltä, että minä vein häneltä tämän miehen, todellisuudessa heidän tiensä olivat erillään olleet jo pitkään, asuivatkin jo eri osoitteissa.
Siitä tuli suurta draamaa, mutta se johtui vain siitä eksästä. Kukaan ei ole mitään katunut, miksi pitäisikään?
En itsekään ajattele, että rakkautta tulisi hävetä tmv. Mutta miten ystävyyden kävi oliko sinullakin nro 4 nykyinen miehesi entisen ystäväsi mies tai säilyikö ystävyys silti?
Sinulla nro2 , oletteko silti vielä ystäviä?
Itseä kiinnostaa se, että onko rakkaus ystävän puolisoon syttynyt ensinäkemältä vaiko vuosien mittaan kehittynyt?
AP
Minusta olisi kamalaa jos ystäväni iskisi mieheni tai edes yrittäisi!
Ystävyys kaatuisi heti enkä tiedä mitä tekisin ja miten olisin etenkin lasten suhteen.
Miten kehtaatte? Minä en ystävieni puolisoihin koskisi, sen verran on moraali korkealla!
Minä tarjosin miestäni ystävilleni. Sanoin, että siinä on joutilas. Saa viedä nurkista kuljeksimasta, kun ei ymmärtänyt itse lähteä. Ei kelvannut kellekään. Itse piti heivata ukko pois elämästäni. Nyt olen onnellinen, kun saan elää yksin.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 14:52"]
En varmaan vienyt yksin, koska olemme yhdessä yhteisestä sopimuksesta. Nyt naimissa ja toinen lapsi tulossa. Erittäin onnellisia. En edes pysty häpeämään tai katumaan tms., koska tämä tuntuu niin oikealta.
[/quote]
Riittääkö ymmärryksesi myös silloin jos/kun miehesi alkaa yhteisestä sopimuksesta suhteeseen jonkun sinun ystäväsi kanssa?
Mä en kyllä ikinä vois viedä ystäväni miestä, hyvänen aika! Ystävän mies kerran ihastui minuun, sanoi sen mulle suoraan ja totesinkin siihen suoraan: "Kiitos, mutta ei kiitos". Musta olis ollut tosi paskaa ruveta rikkomaan toisen parisuhde.
Tuppukylissä varmaan aika yleistäkin. Kannattaa joskus käydä sen oman kylän ulkopuolellakin.
Tänään juuri näin raskaana erään tutun tuttuni uuden naisenakan. Tämä nainen ja tutun tuttunu pettivät kumpanenkin omalla tahollaan kumppaneitaan. Kummallakin pieniä lapsia ja heti raskaana ja yhteen. Vaikka en porukkaa niin hyvin tunnekaan, niin voi vittu kun vituttaa niiden petettyjen puolesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta tuota asiaa ei saa kauniiksi vaikka kuinka yritäisi. Eniten sääliksi käy lapsia. Enpä usko, että aikuisena oikein arvostusta on pettäjä vanhemmilleen. Ja aina tällaiset kyräilijät (kuten minä) sitten selän takana miettivät mitä possua porukkaa. Juu olen ehkä vanhanaikainen, mutta toivon, että arki tulee pian vastaan ja kumpikin löytää sen oikean puolen uudesta kumppanistaan.
En varmaan vienyt yksin, koska olemme yhdessä yhteisestä sopimuksesta. Nyt naimissa ja toinen lapsi tulossa. Erittäin onnellisia. En edes pysty häpeämään tai katumaan tms., koska tämä tuntuu niin oikealta.