Osaatteko oikeasti nauttia hetkestä?
Itse olen tunteilija, ajattelen aina tunteella. Vaikka olen ikuinen pessimisti, näen aina kaikessa jotain kaunista. Melkein joka asiasta jää muistijälki.
Eilen olin yksin mökillä ja vain nautin. Tein suursiivouksen ja välillä vain istuin ja nautin!
Vaikka satoi vettä niin järven selkä oli niiiin kaunis. Joutsenten ääntelyt on joka kerta yhtä ihmeellisiä...
Muistoihin tuli lapsuuden huolettomat kesät mummolassa, nyt yritän luoda niitä omuille lapsille..
Pysähtykää ihmiset nauttimaan yksinkertaisita asioista!
Kommentit (9)
Kyllä. Teen melkein aina töitä ja silloin pitää osata nauttia pienistä vapaahetkistä, kahvilassa istumisesta, lehtien lukemisesta, ystävien kanssa seurustelusta tai neulomisesta.
Enpä oikein osaa :(
Aina on kiire, kiire. Lapset on pieniä, ei hetkenkään omaa aikaa, mies aina töissä, ajattelen että sitten kun joskus olen töissä, sitten kun, sitten kun..
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 20:42"]
Enpä oikein osaa :(
Aina on kiire, kiire. Lapset on pieniä, ei hetkenkään omaa aikaa, mies aina töissä, ajattelen että sitten kun joskus olen töissä, sitten kun, sitten kun..
[/quote]
Sun elämä menee tuossa haaskiin. Elät jossain muualla kuin siinä missä oikeasti olet. Odotat että jotain tapahtuisi jotta elämäsi alkaisi. Tiedoksi: sellaista täydellistä hetkeä ei koskaan tule. Ainoa todellinen hetki ja elämä on NYT.
En osaa. Joskus yritän rauhoittua ja vain nauttia tästä hetkestä, mutta sitten tulee taas jotain häiritsevää mieleen, ja rauha pakenee mielestä.
Lomalla yritän kyllä välillä pysähtyä hetkeen, katsella tyyntä järveä, kuunnella lintujen ääniä, tuijotan ulos vaikka puita, jos ei muuta katseltavaa ole. Vaikeaa se pysähtyminen kuitenkin on.
Todella osaan! Fyysisesti ja henkisesti raskas työ, joten irrottautuminen siitä on erityisen tärkeää. Ja nämä mitä täällä on jo lueteltu, tuulen suhina puissa, tyyni järvi, lintujen laulu.. jne on joka kerta yhtä ainutkertaisia asioita.
Kyllähän se riipuu hetkestä. On helppo nauttia lepohetkistä työn välillä, auringonpaisteesta tai sateesta. Mutta koittakaapas nauttia siitä hetkestä kun luokanvalvoja sttaa kouludta teinin ongelmista ja naapuri valittaa lasten käytöksestä tai lapsi saa sairaalasta pitkäaikaissairauden diagnoosin. Nauttikaa siitä kun lapsi itsee kipujaan tai yksinäisyyttään, kun teille kerrotaan että olette mokanneet töissä pahasti ja kymmenet ihmiset tulevat kärsimään siitä tai huomaatte marketin kassalla, että rahapussi on jäänyt kotiin.
Minusta mindfulness on yhtä bulshittiä, joka eiota huomioon, että elämä ei vaan aina ole sitä sama tasapaksua juttua, jostanauttiminen on helppoa. Jskus asiat menevät aivan oikeastin päin helvettiä, kärisymys laajenee itseestäsi muihin, eikä siitä nauti kuin psyykkisesti sairas ihminen.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 21:00"]
Minusta mindfulness on yhtä bulshittiä, joka eiota huomioon, että elämä ei vaan aina ole sitä sama tasapaksua juttua, jostanauttiminen on helppoa. Jskus asiat menevät aivan oikeastin päin helvettiä, kärisymys laajenee itseestäsi muihin, eikä siitä nauti kuin psyykkisesti sairas ihminen.
[/quote]
Mindfulness-tekniikkaa en tunne, mutta sovellettuina monet positiivisen ajattelun tekniikat auttavat kyllä tuollaisissakin tilanteissa, vaikka tiedostaisikin, että kärsimys ei ole pelkästään asenteesta kiinni.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 21:00"]
Minusta mindfulness on yhtä bulshittiä, joka eiota huomioon, että elämä ei vaan aina ole sitä sama tasapaksua juttua, jostanauttiminen on helppoa. Jskus asiat menevät aivan oikeastin päin helvettiä, kärisymys laajenee itseestäsi muihin, eikä siitä nauti kuin psyykkisesti sairas ihminen.
[/quote]
Et tiedä asiasta mitään. Ei mindfulness-tekniikan ajatus ole nauttiminen, vaan hetkessä tietoisesti eläminen
Osaan. Olen harjoittanut mindfulness-tekniikkaa jo vuosia.