Lue keskustelun säännöt.
10 v on pettynyt synttärilahjoihinsa :(
04.07.2013 |
Meidän 10 v pojalla oli syntymäpäivät. Etukäteen oli häneltä kysytty useaan kertaan mitä toivoo lahjaksi. Tuntui että tuon ikäiselle oli tosi hankalaa hankkia mitään kun se suurin leikki-ikä on jo ohi (vaikka paljon leikkiikin vielä, mutta ei varsinaisilla leuluilla).
Pojan kovasti toivoman tabletin lupasimme hankkia kimppalahjana isovanhempien kanssa ja tähdensimme, että ymmärräthän että muita lahjoja ei sitten meidän porukalta tule (vaikka itse asiassa tulikin sitten jotain pientä isovanhemmilta).
Juhlien jälkeen poika on sitten itkenyt kun ei saanut muka mitään oikeita lahjoja. Hän sai mm. elokuvalippuja (todella mieluisat selvästi, mutta ei niillä sinä päivänä mitään tehnyt), rahaa, kirjoja (mieluisia, mutta niillä ei voi leikkiä), harrastukseensa liittyvän tavaran, hienon virvelin ja jotain pikkutavaraa mm. pienen pakkauksen Legoja.
Hinnaltaan varmasti lahjat ovat kalliinpia mitä poika on ikinä saanut. Ja juhlien jälkeen oltiin niiiiiiin pettyneitä. Sitä sai mitä pyysi. Onneksi lahjoja avatessaan oli kuitenkin aidosti iloiinen. Vasta juhlien jälkeen seuraavana päivänä iski tylsistyminen.
Taitaa meidän iso olla kuitenkin aika pieni.
Ainakin opittiin me vanhemmat että rahalla ei ehkä ole merkitystä lahjojen kivuuden suhteen. Uskon että joku 10 e vesipyssy tai palapeli olisi voittanut tabletit helposti
Kommentit (16)
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 07:43"]Siis saiko hän sen tabletin vai ei? Sai tabletin ja kaikki nuo muut ja ei ollut tyytyväinen? Vai ei saanut toivomaansa tablettia lupauksesta huolimatta ja sai kaikkea tuota muuta pikkuroinaa?[/quote]
Sai sen tabletin, kuten sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin käsitin, että sai tabletin + kaiken muun.
Kovin tuttua tekstiä. Meillä pari vuotta sitten samanlainen joulu, juuri samanikäisen pojan kanssa. Lahjat olivat rahallisesti normaalia joulua arvokkaampia (mm. Pleikkari), mutta pojan toivetta kunnioittaen, leluja ei enää ostettu. Lahjoja avatessa aisti pojan pettymyksen, vaikka sitä ei suoraan sanonutkaan.
Ovat siis tuossa iässä vielä todellisuudessa kovin pieniä, vaikka muuta esittävätkin.
Voi voi. Älkää kasvattako pojasta kiittämätöntä nurisijaa. Joskus tulee pettymyksiä, joskus ei. Poika sai mielettömät lahjat. Toisissa perheissä olis voiniu jäädä se (automaattisesti annettu kallis tabletti saamatta.Ei kannata koettaa tehdä pojan elämää mahdollisimman kivaksi. Älä ajattele liikaa toisen puolesta, kohta elät hänen elämänsäkin hänen puolestaan.
Pienempien synttäreillähän se menee niin, että se upea toivelelu on seuraavana päivänä jo rikki.
Nämä lahjathan oli kestävämpiä, niitä arvostaa varmasti myöhemmin.
Ja kuten joku sanoikin, pettymykset kuuluvat elämää, se on sitä kasvamista.
Kyse ei olekaan tässä tapauksessa mielestäni kyvyttömyydestä kestää pettymyksiä, vaan pojan itsensä henkisestä ristiriitaisuudesta. Olenko jo iso vai vielä pieni?
Normaalia kehitystä, eikä tarkoita sitä, että lapsesta olisi kasvamassa kiittämätön.
Terv. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pidettiin kaverisynbttärit n 10 v ja sitten vaan perhepiirissä. Poika ei ole koskaan nurissut mitä sai. Olen antanut rahaa koska vaikee keksiä lahjaa. Rahaa olen myös antanut hyvästä koulumenestyksestä.
meillä aikanaan sama juttu, kun kysyin "mitä sitten olisit halunnut?" ei osannut sanoa mitään:( ja ikää oli juuri tuo 10v sai toivomansa kameran ja vain jotain pientä lisäksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No noin se menee tuossa iässä. Leluilla ei leikitä, mutta ehkä ne tuntuu niiltä oikeilta lahjoilta. Mun 9v. toivoo joululahjaksi elokuvalippuja ja minecraft vippejä. Tabletin olisi halunnut, mutta ei saa koska sillä on uusi pöytäkone ja läppäri, sekä älypuhelimessa netti.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 08:13"]
Kyse ei olekaan tässä tapauksessa mielestäni kyvyttömyydestä kestää pettymyksiä, vaan pojan itsensä henkisestä ristiriitaisuudesta. Olenko jo iso vai vielä pieni?
Normaalia kehitystä, eikä tarkoita sitä, että lapsesta olisi kasvamassa kiittämätön.
Terv. 4
[/quote]
olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa
terv. asiantuntija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehköpä siinä on se, että tuonikäinen lapsi toivoo vielä yllätystä.Toisaalta osaa kertoa se, mitä todella toivoo ja haluaa. Sitten vielä toiveissa olisi, että aisi kokea se, että avaa paketin, josta tulee jokin ihana asia, jota ei ole edes toivonut.
Saattaa olla, että kun juhlat olivat ohi, olikin kurjaa. Lapsilla ei tuo syy-seuraus -ketju aina tunteissa toimi aukottomasti, joten poika saattoi ajatella, että lahjat olivatkin huonoja, vaikka oikeasti häntä saattoi harmittaa kivojen juhlien loppuminen. Poikahan oli kuitenkin ollut selvästi iloinen lahjoja avatessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan miten miten meidän tuon ikäisenä itki, kun ei enää saanutkaan isoa legopakettia lahjaksi vaan kaikkea muuta kivaa. Jouluna sai sitten vielä kerran ison legojutun ja oli iloinen. Seuraavana vuonna ei enää kaivannut legoja. Kyse ei ole kiittämättömyydestä vaan uuteen ikävaiheeseen siirtymisestä.
Mun poika sai tuonikäisenä kerran kimppalahjana pyörän, toisella kerralla kimppalahjana trampan. Oli ikionnellinen :)
Kavereilta sai sitten legoja ja muuta sälää, jos ei kaverisynttäreitä olisi ollut, olisin ostanut luultavasti jonkun legopaketin lisäksi.
Mutta musta tuo on aika huolestuttavaa, siis toivomansa tabletti, harrastusvälineitä, kirjoja, rahaa ja legoja, eikä ole tyytyväinen! Ihan tosi? Ja te vielä ymmärrätte tyytymätöntä nurisijaa? :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miksi ette enää leluja osta? Meidän 10v rakastaa edelleen pieniä leluja vaikka välillä niin iso muka jo onkin. Kyllä me vanhemmat se pienuus vielä huomataan ja ollaan osattu leluja ostaa.
Ei 10v ole vielä mikään teini, jota ei leikkiminen kiinnostaisi. Vai eikö teidän poika ole kiinnostunut edes mistään pikku-ukkeleista? Mitä niitä nyt onkaan, jotain sotaukkoja tai monstereita.
Vaikka AP onkin sitä mieltä, että ongelma ei ole hemmottelussa vaan pojan kasvuvaiheessa, itseäni alkoi ahdistaa pelkän lahjalistauksen lukeminen. Tuntuu, että nykypäivänä merkkipäivänä muistaminen on pelkkää tavaraa ja mässäilyä yhteisten muistojen luomisen sijaan. Sama muutos näyttää tapahtuneen myös polttareiden ja ylioppilasjuhlien suhteen - kilpavarustelu alkaa mennä yli äyräiden. Vaikka vanhemmillani/perheelläni on ollut rahaa lama-ajan kituuttamisen jälkeen, ei tulisi koskaan mieleenkään pyytää satojen eurojen hintaisia lahjoja. Vanhemmat itse aina päättävät, mitä hankkivat ja olen aina ollut vilpittömästi kiitollinen saamastani lahjasta. Myönnän muutenkin olevani todella yliherkkä saatujen lahjojen arvostelulle ja siksi tämä vuodatukseni. Tämä menikin nyt ohi aiheen ja tarkoitukseni ei ollut arvostella AP:n perheen toimintaa. :)
Siis saiko hän sen tabletin vai ei? Sai tabletin ja kaikki nuo muut ja ei ollut tyytyväinen?
Vai ei saanut toivomaansa tablettia lupauksesta huolimatta ja sai kaikkea tuota muuta pikkuroinaa?