Millaisia kokemuksia teillä on oman lapsenne jalkapalloharrastuksesta?

Tuollainenhan on mahdollista, kun pienimpien joukkueissa pääasiassa vanhemmat pyörittävät toimintaa. Riippuu siis ihan siitä, millaiseksi joukkuen ilmapiiri muodostuu, mutta kyllä tuo sen verran räikeältä kuulostaa, että siihen pitäisi puuttua ja kitkeä se pois alkuunsa.

Aika monessa joukkuessa mukana olleena uskoisin tuollaisen kuitenkin olevan poikkeus ja suurimassa osassa joukkueita on hyvä ja kannustava ilmapiiri.

Ei koskaan mitään tuollaista kuin tuossa blogissa. Joskus kentänlaidalla pelissä olen kyllä ihmetellen kuunnellut jonkun muun joukkueen kuin oman lapsen valmentajan tapaa hoitaa hommat, mutta ei nekään ihan tuollaisia ole olleet ja muksutkin isompia. Mutta kannattaa käydä kuuntelemassa. Menee kentän laidalle ekoissa harkoissa niin siellä ne asiat selviää. Mun omakohtaiset kokemukset on, että ilmapiiri on tosi kannustava ja kiva.

Mulla on yli kymmenen vuoden janalla 99% hyviä kokemuksia. Lapsi on oppinut vahvaa tiimityöskentelyä ja yhdessäoloa, tutustunut moniin uusiin tyyppeihin, joista osa mahtavia ja osa hankalia, niin että on oppinut olemaan kaikenlaisten kanssa, saanut hienoja kokemuksia erilaisista turnauksista niin koti- kuin ulkomailta ja myös  onnistumisen elämyksiä monena vuonna.

Kentän laidoilla, etenkin turnauksissa, on AINA vähintään yksi sekopää isä tai äiti :) Pahin oli, kun yksi pariskunta buuasi kovaa alle 10-vuotiaille vastustajille ja nauroi räkäisesti, kun vierasjoukkueesta yksi törmäsi pahan kerran maalintolppaan ja loukkasi päänsä. Se oli törkeyden huippu! Onneksi suurin osa vanhemmista on asiallisia, kivoja ja kannustavia ja tukevat joukkuetta monella tavalla.

Vielä yksi hyvä puoli: Futisharrastus on sangen maltillisen hintainen verrattuna moneen muhuun ;) Kamppeitakin saa kierrätettynä varsin hyvin.

Loppui meillä jalkapallo lyhyeen. Poikia noin 50, valmentajia välillä neljä välillä vain kaksi. No jokainen jo arvaa mitä siitä tulee..... Harkat täyttä kaaosta, peleissä vain osa pääsi pelaamaan, eli vain parhaimmat tai vaikutusvaltaisten vanhempien (kova äänisimpien) vanhempien jälkikasvu.

Meidän kaupungin jalkapalloseura on vielä olevinaan kaupungin paras ja suunnilleen ainoa, ainakin seuran päättäjien mielestä. Joka paikassa ovat nenäänsä työntämässä ja kehumassa miten meidän seura sitä ja me tätä.....

Vajaa kausi katsottiin touhua ja lopetettiin. Poika siirtyi yksilölajiin, pieneen ryhmään ja pieneen seuraan jossa kaikki huomioidaan.

No en nyt kamalan paljon arvosta tuota blogin kirjoitustapaa enkä myöskään asennetta "lätty lätisee". Tuollaisella kielenkäytöllä varustetut vanhemmat voidaan suoraan sulkea kaikkien harrastuskenttien ulkopuolelle.

Kaikissa lajeissa on muistettava hyvä ja rakentava käytös. Lapsille huutaminen ei ole perusteltua, mutta mielestäni tiukka ote ja myös negatiivisten asioiden kertominen on tärkeää, ainakin tuosta 8-vuotiaasta lähtien. Meidän jalkapalloseurassa on ihan liiankin paljon päänsilittelyä ja se ei taas johda kuin turhautuneisiin pikkupoikiin. Kun valmennus ei ole systemaattista ja ohjaavaa ja myös huonosta toimimisesta kertomista, eivät lapset opi pelaamaan. Ja häviö toisen perään ei kannusta lapsia jatkamaan.

Siksi myös negatiivinen palaute on pystyttävä ottamaan vastaan. Mutta ei huutamalla ja raivoamalla.

Futiksessa pelataan joukkueena ja silloin asioita tehdään yhdessä. Sooloilijat voivat pysyä yksilölajeissa, mutta joukkuelajeihin tarvitaan tiimipelaajia, jotka osaavat rakentaa peleille strategiat. Ei toki koske 5-vuotiaita, mutta jo noin 8-9-vuotiailla tilanne on jo toinen.

Minulla on kokemusta futisäitiydestä vain parin vuoden ajalta, mutta sitäkin tiiviimmin. Kaksi lasta pelaa ja kokemukset ehdottomasti plussan puolella. Mukava laji, samanhenkisiä vanhempia, paaaaaljon ulkoilua erilaisten kenttien laidoilla ja lasten iloa.

Mutta on negatiivisiakin puolia. Vaikka on "kaikki pelaa" mentaliteetti niin se ei käytännössä kyllä aina toimi. Lapset jaetaan tasoluokkiin jo hyvin pieninä ja tehdään erittäin selväksi mihin luokkaan kuuluu. Parhaimmille on paljon pelejä ja turnauksia, heikoimmat saavat ehkä kolmasosan pelejä parempien määrään verrattuna.Ja saman maksun maksavat kaikki.

Valmentajia ei riitä "heikompien" joukkueisiin, joten eivät he myöskään mitään opi. Ja kun ei opi, häviää kaikki pelit ja motivaatio pikkuhiljaa katoaa. Siihenkö pyritäänkin?

"Parhaimpien" vanhemmat ovat usein joukkueenjohtajia, rahastovastaavia ym. ja pitävät tiukasti kiinni "oikeuksistaan". Kilpatason ryhmästä ei koskaan vaihdeta ketään, haastajilla ei ole mahdollisuuksia koskaan edetä siihen. Vaikka olisivat kuinka taitavia tahansa.

Mutta kaiken kaikkiaan plussan puolella ollaan ehdottomasti. Mukaan vain jos lapsella innostusta riittää. Väkisin ei treeneihin kannata viedä, ne kentällä hiekkakakkuja veivaavat lapset haittaavat koko joukkuetta.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 09:45"]

No en nyt kamalan paljon arvosta tuota blogin kirjoitustapaa enkä myöskään asennetta "lätty lätisee". Tuollaisella kielenkäytöllä varustetut vanhemmat voidaan suoraan sulkea kaikkien harrastuskenttien ulkopuolelle.

[/quote]

Et sitten osannut erottaa vitsiä "asenteesta"?

Ja ikäero 8 ja 5 vuotiaan välillä sekin meni ohi?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 09:49"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 09:45"]

No en nyt kamalan paljon arvosta tuota blogin kirjoitustapaa enkä myöskään asennetta "lätty lätisee". Tuollaisella kielenkäytöllä varustetut vanhemmat voidaan suoraan sulkea kaikkien harrastuskenttien ulkopuolelle.

[/quote]

Et sitten osannut erottaa vitsiä "asenteesta"?

Ja ikäero 8 ja 5 vuotiaan välillä sekin meni ohi?

[/quote]

Oikeastiko oletat, että AV-mamma ymmärtäisi huumoria tai omaisi sisälukutaidon?

Et ole tainnut vielä kovin montaa ketjua lukea, jos tuollaisia kuvittelet...

Ei, ei mennyt ikäero ohitse, puhuit 5 - ja 6- vuotiaista. Ja minä puhuin 8-vuotiaista. Siihenkin tarvitaan sisälukutaitoa, jota väitit että minulla ei ole. Luepa kirjoitukseni uudelleen ihan ilman sarvia ja hampaita.

Mielestäni "lätty lätisee" ei ole hyvä vitsi 5- tai 6-vuotiaalle. Huumorintajua minulla on, mutta se loppuu juuri tuonkaltaisiin ilmaisuihin.

6

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 10:13"]

Ei, ei mennyt ikäero ohitse, puhuit 5 - ja 6- vuotiaista. Ja minä puhuin 8-vuotiaista. Siihenkin tarvitaan sisälukutaitoa, jota väitit että minulla ei ole. Luepa kirjoitukseni uudelleen ihan ilman sarvia ja hampaita.

Mielestäni "lätty lätisee" ei ole hyvä vitsi 5- tai 6-vuotiaalle. Huumorintajua minulla on, mutta se loppuu juuri tuonkaltaisiin ilmaisuihin.

6

[/quote]

"Huumorintajua minulla on mutta se loppuu juuri..." LOL, mikä tosikko pönöttäjä!!!

Huonot kokemukset ja lopetettiin. Varmaan ihan ok laji, jos lapsi on hyvä jalkapallossa. Onneksi me löydettiin se oma laji pojalle ja on siinä tosi hyvä. Huono pelaaja joutuu helposti kentän laidalle seisomaan. Poikani ei ollut hyvä jalkapallossa.

Kyllä se vähän niin on, että hyvät erottuu varhain ja saa pelata paljon, huonot/hitaammin kehittyvät toimii vain maksajina ja talkooporukoissa vaaditaan sama panos (tai heidän vanhemmiltaan siis). Se, että ne huonommat saisivat treenausta ja kannustusta, ei kuulu tämän päivän futikseen, jossa on tarkoitus pärjätä heti ekoista sarjoista lähtien ja jossa treenataan nimenomaan menestysmielessä, ei liikunnan tai kivan porukan tai yhteisen tekemisen merkeissä.

Sellaisen olen huomannut että vähän liian innokkaat vanhemmat alkaa nostattamaan pissaa päähänsä ja alkaa pitää omaa lastaan seuraavana Litmasena vaan kun puhe on silti pienistä alakouluikäisistä lapsista jotka tykkää pelaamisesta ja luultavasti moni tälläisistä tulee lopettamaan lajin yläkouluun mentäessä niin miksi lajista ei voisi nauttia?

Olen niin monen vanhemman nähnyt ylpistyvän, he alkaa pitämään omaa lastaan parempana kuin joukkueen muita lapsia -jotka vasta oppii juoksemaan lujempaa ja jotka vasta alkaa oppimaan kuvioita ja siinä kaikessa kehittyy omalla tahdilla niin ei tee hitaimmastakaan lapsesta mahdollista tulevaisuuden huippupelaajaa! Koska se porukan nopein juuri tuollaisena nappulana voi olla se heikoin linkki tai tulevaisuuden keskinkertainen pelaajana vaikka miten monta laukausta tekisi. 

Minusta kannustaminen on hyvä asia ja saa sanoa jos jossain asiassa on paranneltavaa mutta aina ei ole paras päivä ja aina ei vaan voida voittaa. Sitten voidaan miettiä että onko tärkeintä se että jalis on hauskaa jos joku huutaa naama punaisena laidalla. He on lapsia eikä toinen joukkue joka silloin on vaan parempi kaadu vaikka miten kentänlaidalla huutaa. Kaikkea sinne kentälle ei onneksi edes kuule lapset!

Oma lapsi ei ole treenaamassa jalkapalloilijaksi, hänestä saa tulla palomies tai insinööri. Minä en siihen vaikuta mutta tahdon että lapseni nauttii urheilusta ja saa pelata futista jos siitä tykkää. Kehittyminen tulee sitten harjoittelun ja kasvamisen kautta. Ei lasta voi huutamalla laidalta pakottaa pelaamaan paremmin. Joskus ihan pienet kyllä unohtaa seurata merkattua pelaajaa tai ei vaan justiin huvittaisi pelata enempää vaan kotiin tuotu trampoliini kiinnostaisi enempi.

Toivon että oma lapsi saa liikuntaan kipinän ja jos joskus lopettaa vaikka seurustelun takia liikunnan niin siihen voisi joskus palata kun elämä taas tasoittuu. Tai muistaa ne lapsuuden hyvät muistot ja vie aikanaan omat lapsensa lajin pariin.

Minusta moukalle vanhemmalle saa ja pitää sanoa. Minäkin olisin mummi joka puolustaa omaansa mutta olisin kyllä vanhempanakin sellainen joka sanoo sanansa jos tilanne olisi kurja. Ei itkevä lapsi ole tilassa jossa huvittaa enää pelata sitäkään mitä pelasi.

No ei ole normaalia, tuollainen isä olis meidän poikien treeneissä lentänyt lopullisesti kentän laidalta.. ja itse asiassa on lentänytkin, eikä ollut edes apuvalmentaja vaan muuten vaan innokas isä. Tämä tosin lätkäkaukalon laidalla. Itkettää viisivuotiasta.. siinä sitä on oikein Alppilan ope -ainesta.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 10:44"]

No ei ole normaalia, tuollainen isä olis meidän poikien treeneissä lentänyt lopullisesti kentän laidalta.. ja itse asiassa on lentänytkin, eikä ollut edes apuvalmentaja vaan muuten vaan innokas isä. Tämä tosin lätkäkaukalon laidalla. Itkettää viisivuotiasta.. siinä sitä on oikein Alppilan ope -ainesta.

[/quote]

Hienostihan se äiti vai oliko se mummo käänsi lapsen kyyneleet kuitenkin nauruksi ja pieni on menossa seuraaviinkin treeneihin eli Alppilalaiset ja "on minullakin huumorintajua, mutta..."-pönöttäjät eivät tällä kertaa voittaneet!