Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan tekoahkera lintasri, hermot menee!
28.05.2013 |
Olen ikäväkseni tällaisen näennäisahkeran ja muka-tekeväisen työntekijän tavannut.Sellainen joka oikeestaan tekee mahdollisimman vähän sitä, mitä työhön oikeesti kuuluisi ja täytää päivänsä sen sijaan kaikella muulla mahdollisella sälällä, mitä on mahdollista haalia tehtäväksi. Mua korpee kaamea epäilys siitä, että tällainen teko-tehokas työntekjä on pystynyt luomaan pomojen mieleen käsityksen siitä, että hän oikeesti jotain tekisikin.Mikä suuri vääryys!
Muka-ahkera pitää kovaa meteliä jostain yhdestä puhelusta, jossa hän on hoitanut asian loistavasti tai yhdestä asiakastapauksesta, jonka hän (kaikesta välttelystä huolimatta), sai hoidettua. Seikkaperäisesti päivitellään kuinka "sellaisia ne ihmiset ovat" ja "kyllä sitä joutuu kaikenlaista näkemään/kuulemaan", vaikka oikeesti hän ei ole kykenevä näkemään mitään muuta kuin oman napansa. Teko-tekevä kommentoi osastopalaverissa erinäisiä asioita, mutta siltä pohjalta että tieto on tullut jossain big brotherin päiväkirjahuoneesta tai jotain muuta vastaavaa.
Mikäli jossain on työaikana joku punaisen risti ensiapukoulutus kaasualtistumisia vastaan, ilmottautuu hän oitis paikalle. Esimiesten tehtäväksi jää jossain vaiheessa arvioida, että onko ko. koulutukseen tosiaan tarvis osallistua ja mieluusti joskus, kiinnittää huomiota siihen, että kaikki pääisisivät osallistumaan koulutuksiin talon ulkopuolella työaikana.
Mikäli lompakko vain suinkin antaa myöten, voi hakea viittomakielentulkin koulutukseen palkattomia opintovapaita. Näin saadaan työviikkoa lyhennettyä muutamalla päivällä liki joka toinen viikko. Palkattomia opintovapaita voi mainostaa muille työmuurahaisille, joilla ei niihin ole asuntolainojensa kurimuksessa varaa, ja samalla nostaa sitä omaa häntäänsä kuinka pyytettömästi tekijä on valmis itseään "kehittämään". Onneksi niitä vapaita ei kuitenkaa myönnetä mihinkään reiki-hoito-kursseihin, vaan opiskelija joutuu hieman valkkaamaan jotain, joka edes jotenkin voisi liittyä työhön ja työtaitojen kehittämiseen.
Varsinaiset työt jää tekemättä, tekoahkera on kuitenkin resurssoitu työpaikan resurssiksi, joten jossakin joku joutuu joko tekemään hänen työnsä taikka sitten töitä jää yksinkertaisesti tekemättä.
Näissä keski-iän karmeissa tunnelmissa saan pientä lohtua siitä toiveesta, että siperia opettaisi myös tällaisia työntekijöitä.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia ei kuulu minulle, mutta töihini väsyneenä ottaa kyllä välillä päähän.
Meillä on toimistossa on ihminen, joka on jatkuvasti poissa. Taustalla on lähes 10 vuotta vuotta sitten sairastettu masennus, joilloin hän oli pitkäaikaisella sairaslomalla. Hän on parantunut siitä, ja viettää nykyisin vapaa-aikanaan hyvin aktiivista elämää, urheilee, on järjestötoiminnassa.
Silti hän on edelleen paljon poissa, ja poissalolon syyt ovat hyvin moninaiset. Poissaolopäiviä joka kuukausi keskimäärin 3-4. Poissaolot myös keskittyvät päiviin, jolloin meillä on ylimääräinen projekti tai pitkä kokous tai muuta ylimääräistä. Meillä on oikeus olla poissa muutama päivä omalla ilmoituksella, ja henkilö käyttää sitä härskisti hyväkseen, hakee tosin välillä lääkärintodistuksenkin.
Työyhteisömme on hyvin hienotunteinen, tämän henkilön poissaoloista ei julkisesti puhuta, ja pomokin ikään kuin paapoo tätä ihmistä...hän sai jopa pienen palkankorotuksen ja muut eivät, koska hänen työnsä on niin vaativaa pomon mielestä.
Ymmärrän, että tälle ihmiselle voi olla hyvin tarpeen pitää välillä muutaman päivän breikki, mutta niin se olisi monelle muullekin työyhteisössämme. Onko hyväksyttävä, että joku on "heikompi" ja/tai laiskempi? En joudu tekemään tämän ihmisen töitä, mutta harmittaa kun itse vain painaa töitä hammasta purren viikosta toiseen. Vai voisinko minäkin jäädä silloin tällöin lepäilemään ja ennaltaehkäisemään mahdollista burnouttia? Perusteita löytyisi.