70-luvun lapset, kuinka paljonvietitte aikaa lapsena vanhempienne kanssa?

up

Erittäin paljon paitsi kesäisin, jolloin mut dumpattiin isoäidin hoiviin :) Tosin, mua ei ikinä kuskattu mihinkään harrastukseen tms kuten itse teen omieni eteen.

Sisaruksen ja kerrostalon muiden kakaroiden kanssa leikittiin paivat, kesat oltiin mummolassa tai myohemmin leirilla. Luin paljon ja leikin myos yksin.

En aiti saati isa meidan kanssa leikkinyt saati muutenkaan mitaan harrastanut, siksi on hyvin vaikea ymmartaa miksi nykyajan lasten kanssa pitaisi moista tehda. Eika asenne ole valitettavasti muuttunut oman lapsen saannin jalkeen.

Ai niin, yhtena parhaimpana muistona on mieleeni jaanyt kun aiti kerran tavoistaan poiketen luki meille iltasadun. Olimme jo aika isoja, osasimme molemmat lukea, mutta kertoo varmaan tilanteen ainutlaatuisuudesta.

Olen syntynyt -78, eli ehkä nuorempi kuin mitä kysyttiin, mutta siis paljon. Äiti oli kotona kunnes olin 9 v ja hän myös leikki meidän kanssa ja järjesti kaikkea hauskaa. Isä oli paljon töissä, mutta vei meitä aina hiihtämään, uimaan, luontoretkille. En tarkkaan muista, mutta mielikuva on, että vanhemmat olivat tosi paljon meidän kanssa.

Sitten avioeron myötä ja esiteininä koen jääneeni vähän heitteille huolehtimisen puolesta, kouluasioista, harrastuksista, hygieniasta, bussilipuista ym. asioista, jotka nyt 10-11-vuotiaalta ei välttämättä suju automaattisesti, piti täysin itse huolehtia.

Kyllä sitä tuli tehdyksi kaikenlaista vanhempien ja myös isovanhempien kanssa 70- ja 80-luvuilla.

Äitini toimi muutaman vuoden perhepäivähoitajana, ja niinpä minulla oli aina samanikäisiä kavereita, joista jotkut vaihtuivat ja toiset olivat pysyvämpiä. Kalassa kävimme isän ja papan kanssa, joskus jommankumman ja joskus molempien kanssa. Kesäisin telttailimme koko perheen voimin saaressa muutaman viikon ajan kerrallaan, ja taas saatiin kalaa ja sitä myös syötiin.

En ole koskaan ollut päivähoidossa, äiti oli kotona ja isä kotona niinä päivinä kun ei ollut töitä. Ehkä 4 päivänä viikossa oli pitkän päivän töissä. Muistelen että leivottiin, askarreltiin ym. mitä en omien lasteni kanssa ehdi tekemään. Noin 2 kertaa olen ollut mummolassa hoidossa, sen päivän kun pikkuveli syntyi ja kerran yön yli kun kotona oli remontti. Eli käytännössä aina olin perheen kanssa. Kouluiässä äidin kotonaolosta oli paljon hyötyä kun miettii mihin omat lapset joutuvat tottumaan...

ihankuin mun kirjoittama :) ja olen ap.

Sisaruksen ja kerrostalon muiden kakaroiden kanssa leikittiin paivat, kesat oltiin mummolassa tai myohemmin leirilla. Luin paljon ja lihan

eikin myos yksin.En aiti saati isa meidan kanssa leikkinyt saati muutenkaan mitaan harrastanut, siksi on hyvin vaikea ymmartaa miksi nykyajan lasten kanssa pitaisi moista tehda. Eika asenne ole valitettavasti muuttunut oman lapsen saannin jalkeen.

Ai niin, yhtena parhaimpana muistona on mieleeni jaanyt kun aiti kerran tavoistaan poiketen luki meille iltasadun. Olimme jo aika isoja, osasimme molemmat lukea, mutta kertoo varmaan tilanteen ainutlaatuisuudesta.

[/quote]

Paljon. Toki oltiin kavereiden kanssa, mutta kotona oli aina toinen vanhemmista tai jos työt meni päällekkäin, niin hoitaja. Kun vanhemmat oli yhtä aikaa vapaalla käytiin kylässä tai retkillä tai tietysti oltiin myös tavallisesti kotona. Ei ne pahemmin mun kanssa leikineet (paitsi joskus pienenä), mutta äiti kyllä opetti käsitöitä ja askarteli meidän kanssa ja leivottiin jne. Ei ollut ainakaan mulla avainta kaulassa ja hyvä niin.

ihan kivasti, varsinkin viikonloppuisin pidettii sukulaiskyläilyjä, illalla saunottiin tai/ja pelailtiin. Sunnuntaisin melkein aina ulkoiltiin koko porukalla. Perjantait oli kivoja kun käytiin aina kaupassa ostamassa koko viikonlopun ruuat ja karkkia sai silloin.

Töissä ne aina olivat. VAnhemmillani oli monta työpaikkaa sekä sivutoimisia yrityksiä ja töissä aamusta iltaan. Mulla oli kodin siivoukset lähes yksin hoidettavana jostain 10-vuotiaasta alkaen ja ruuankin tein itselleni ja veljilleni jo alakouluikäisestä. Veljiltä ei vaadittu kotitöihin osallistumista, mutta sitten kesäaikanan heidän piti tehdä pihatöitä ja maalata taloa, jos sellainen oli ajankohtaista. Viikonloppuisin lähtivät töihinsä jo neljältä aamulla, en viitsi sanoa mitä töitä, kun sitten minut tunnistetaan tästä. 

Melkeen aina.Koskaan ei laitettu hoitoon,että vanhemmat olisi päässeet juhlimaan ilman lapsia,lapset oli mukana juhlissa,lomat yhdessä ja kaikki vapaa ajat liikuttiin yhdessä koko perhe.Ei ollut äidillä sitä kuuluisaa "omaa aikaa".Ja minä niin kaipaan omaa aikaa vaikka vain yksi pieni lapsi:)Kyllä on mennyt äitiys erilaiseksi,purnaan välillä kaikesta niinkuin tuo lapsi olisi este elämiselle! Enkä ole ainoa äiti,joka valittaa:)

Lomilla usein mummolassa, vapaa-ajat kavereiden kanssa. Ja viikonloput oltiin perheen kesken ja vanhemmat juhli ja ryyppäsi. Ja sitten meitä lapsia hakattiin ja nakattiin kartanolle ja naapurit viis veisas. Eli ei laitettu hoitoon, kun vanhemmat juhli vaan siinä sitä koko happy family oltiin sitten pe illasta su iltaan viinanhuurujen keskellä.

Mä en muista lapsuudesta äidistäni mitään, tosin äiti oli myöhemminkin sairas ja hiukan ehkä inhottava mua kohtaan. Sain aina kuulla kuinka hän olisi tehnyt abortin jos olisi voinut.

Isä oli alkoholisti ja väkivaltainen, hakkasi äitiä ja mua, mutta muistan kuitenkin olleeni metsällä ja kalalla hänen kanssaan.

Ja myös iltaisin raadoimme molemmat isän kanssa tavallaan saman harrastuksen tai "perheyrityksen" parissa, joten ehkä osittain yhdessäoloa tuli sitä kautta, muuten olisimme olleet ihan eri paikoissakin, ja siis äiti oli yleensä kotona eikä läsnä tuolla.

Mä jotenkin ymmärrän isää paremmin, hän tuntui haluavan kasvattaa meidät hyvin, hän ei vain voinut sairaudelleen mitään. Äitiä en jotenkin samalla tavalla ymmärrä, koska tunnen hänen olleen lähinnä psykopaatti, yhtä kylmä ja inhottava, oli sitten päissään tai selvinpäin.

Paljon oltiin yhdessä minun lapsuuteni aikana, nuorena olin sitten kavereiden kanssa enemmän. Ja aika paljon ollaan vieläkin yhdessä, asutaan aika lähellä ja lapset polkaisevat pari kertaa viikossa mummolaan ihan vain käymään.

Aika vähän. Lomilla isovanhempien luona, arkena pitkät päivät tarhassa, ip-kerhossa, koulussa ja vanhempana harrastuksissa.

Vaihtelevasti.

Tarhasta haettiin tai kouluiässä tulivat töistä kotiin puoli kuuden aikaan. Siinä sitten äiti laittoi ruoan ja syötiin ja nukkumaan parin tunnin päästä. En muista, että äiti olisi koskaan leikkinyt kanssani, kun oltiin kotona äiti aina siivosi. Isän kanssa pelattiin korttia ja lautapelejä. 

Isän kanssa myös matkusteltiin lomilla. Kesällä jonnekin etelään ainakin ja isä otti vaikka minne mukaansa. Oltiin kaiken maailman kalareissuilla ja autotalleilla, missä oli aina muitakin lapsia. Vanhemmat istuivat iltaa ja jonkin verran joivat ehkä kerran kuussa ja lapset hilluivat pitkin poikin ja nukuttiin sitten kyläpaikassa vanhempien sängyssä kaikki, mistä vanhemmat kantoivat kotiin (taksilla mentiin). Sama oli kyllä etelän reissuilla ja lapin lomilla. Vanhemmat istuivat terassilla tai ravintolassa ja me lapset kirmattiin pitkin poikin.

Kyllä mun vanhemmat yrittivät ja tehtiin niin paljon asioita, kuin työltään ehtivät. Mitä itse teen toisin omien lasteni kanssa on se, että olen järjestänyt työn, jossa jää enemmän vapaa-aikaa ja en koskaan juo omien lasteni nähden.

Enkä kanna huonoa omaatuntoa, vaikka en ole koskaan oikeastaan itsekään leikkinyt lasteni kanssa enkä jaksa aina olla järjestämässä ohjelmaa kuin mikäkin kerhotäti. Lapseni ovat kaksoset ja ovat aina viihtyneet keskenään.

Vaihtelevasti.

Tarhasta haettiin tai kouluiässä tulivat töistä kotiin puoli kuuden aikaan. Siinä sitten äiti laittoi ruoan ja syötiin ja nukkumaan parin tunnin päästä. En muista, että äiti olisi koskaan leikkinyt kanssani, kun oltiin kotona äiti aina siivosi. Isän kanssa pelattiin korttia ja lautapelejä. 

Isän kanssa myös matkusteltiin lomilla. Kesällä jonnekin etelään ainakin ja isä otti vaikka minne mukaansa. Oltiin kaiken maailman kalareissuilla ja autotalleilla, missä oli aina muitakin lapsia. Vanhemmat istuivat iltaa ja jonkin verran joivat ehkä kerran kuussa ja lapset hilluivat pitkin poikin ja nukuttiin sitten kyläpaikassa vanhempien sängyssä kaikki, mistä vanhemmat kantoivat kotiin (taksilla mentiin). Sama oli kyllä etelän reissuilla ja lapin lomilla. Vanhemmat istuivat terassilla tai ravintolassa ja me lapset kirmattiin pitkin poikin.

Kyllä mun vanhemmat yrittivät ja tehtiin niin paljon asioita, kuin työltään ehtivät. Mitä itse teen toisin omien lasteni kanssa on se, että olen järjestänyt työn, jossa jää enemmän vapaa-aikaa ja en koskaan juo omien lasteni nähden.

Enkä kanna huonoa omaatuntoa, vaikka en ole koskaan oikeastaan itsekään leikkinyt lasteni kanssa enkä jaksa aina olla järjestämässä ohjelmaa kuin mikäkin kerhotäti. Lapseni ovat kaksoset ja ovat aina viihtyneet keskenään.

Muiden vastauksia lukematta vastaan omasta puolestani:

Vietin todella paljon aikaa vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Pyöräilimme, luistelimme, hiihdimme, pelasimme pesäpalloa ja teimme pitkiä metsäretkiä koko perheen voimalla (lomista puhumattakaan...). Kävelin jokaikinen aamu bussipysäkille isäni kanssa ja äitini kuljetti minua iltaisin harrastuksiin.

Vanhemmillani oli paljon ystäväperheitä, joiden kanssa veneilimme, laitoimme ruokaa, grillasimme, leivoimme tai kävimme teatterissa/konserteissa/oopperassa/elokuvissa/eläintarhassa, lintsillä jne.

Nykyisin minulla (ja miehelläni) on paljon vähemmän aikaa lapsille kuin omilla vanhemmillamme oli meille. Elämme myös ahtaammin ja koko elämänrytmimme on kiireisempää.

Minun vanhempani olivat aika raskaassa työssä, ja asuinalueella matkat olivat pitkiä ja niihin meni aikaa. Illat olivat lyhyitä, ja äitini (isä oli aina työssä) yritti varmasti parhaansa, mutta elämä oli fyysisestikin aika raskasta, joten hän oli suurimman osan ajasta erittäin väsynyt. Ei sellaisella ihmisellä ole voimia varsinaisesti viettää aikaa lastensa kanssa, hänen ainoa ajatuksensa taisi olla suurimman osan ajasta se, että kumpa pääsisi pian nukkumaan. Äitini oli hyvä äiti, piti meidän vaatteissa ja ruuassa, ei juurikaan huutanut ja on aina yrittänyt kannustaa ja kuunnella.

Meillä oli vähän samanlaista..Kotonamme ei käytetty alkoholia, äiti oli pitkään kotona ja meillä oli melko paljon tuttavaperheitä. Sukulaisia ei kylläkään ollut, enkä liikkunut "pitkin kyliä" kavereiden kanssa niinkuin muut vastaajat. 

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 19:10"]

Muiden vastauksia lukematta vastaan omasta puolestani:

Vietin todella paljon aikaa vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Pyöräilimme, luistelimme, hiihdimme, pelasimme pesäpalloa ja teimme pitkiä metsäretkiä koko perheen voimalla (lomista puhumattakaan...). Kävelin jokaikinen aamu bussipysäkille isäni kanssa ja äitini kuljetti minua iltaisin harrastuksiin.

Vanhemmillani oli paljon ystäväperheitä, joiden kanssa veneilimme, laitoimme ruokaa, grillasimme, leivoimme tai kävimme teatterissa/konserteissa/oopperassa/elokuvissa/eläintarhassa, lintsillä jne.

Nykyisin minulla (ja miehelläni) on paljon vähemmän aikaa lapsille kuin omilla vanhemmillamme oli meille. Elämme myös ahtaammin ja koko elämänrytmimme on kiireisempää.

[/quote]