Päätimme erota :'(
Olen itse pohtinut eron mahdollisuutta ainakin kaksi vuotta, ja varovasti joskus koittanut puhua miehelle, mutta hän ei ole halunnut erota. Tänään sain jostain voimaa vaatia häneltä kunnollista mielipidettä suhteemme tilaan, ja hän myönsi ettei meillä ole enää pariin vuoteen ollut juuri asiaa toisillemme. Näinhän se on, meillä vain ei ole puhuttavaa. Eikä sitä asiaa pysty väkisin muuttamaan. Yhdessä olemme olleet 7 vuotta eikä onneksi ole lapsia.
Mies sanoi että rakastaa kyllä minua ja haluaisi antaa ajan näyttää, mutta minusta aika on näyttänyt jo. Mieskin sitten totesi että ehkä olisi paras muuttaa erilleen ja katsoa miten käy.
Uskoisin että ratkaisu on oikea, ja selaankin parhaillaan vuokra-asuntoja miehen ollessa toisessa huoneessa, mutta sydämeni tuntuu räjähtävän kivusta, tämä on niin kamalaa. Rakkautta on, mutta ei tarpeeksi yhteistä :'(
Auttakaa!
Kommentit (23)
Onneksi teillä ei ole lapsia. Sitten tilanne olisi paljon monimutkaisempi. Kuuntele sydäntäsi ja intuitiotasi! Minulle se juuri kertoo, että mun pitäisi erota, mutta vaikka olen miehelle asiasta puhunut, ei tunnu ottavan tosissaan, vaan haluaa meidän aina pysyvän yhdessä, tänään viimeksi sanoi, että haluaa mun aina olevan hänen naisensa!
Oikeasti todella vaikeata tehdä se lopullinen siirto :(. Tiedän, että olisi minulle paras.
Tämä on eroni jälkeen eka suhde, ehkä oli sitten kuitenkin laastarisuhde, valitettavasti :(. Ja mulla on lapsiakin, joten heitä täytyy nyt erityisesti ajatella. Uskon, että heille tämä on paras vaihtoehto. Ei ole heidän ja miehen välillä oikein synkannut, vaikka kohta vuoden verran ollaan asuttu yhdessä.
Tsemppiä sulle! Uskon kuitenkin, että jos sulla on noin kauan ollut tuollainen ero-fiilis, ero on kohdallanne oikea ratkaisu.
Älkää nyt hyvät ihmiset tuon takia erotko! Selvittäkää syy miksi teillä ei ole ollut puhuttavaa aikoihin. Jostakinhan se johtuu.
Ja menkää juttelemaan jonnekin perheasiainneuvottelukeskukseen tai muualle, siitä on oikeasti apua.
Kun kerran rakkautta on niin ei tommosen takia luovuteta! Mä puhun nyt topakalla äänensävyllä teille.
Niin, jos ei ole yhteisiä juttuja, silloin elämä käy tylsäksi. Ei toimi.
Kyllä sä vielä nouset!
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 20:15"]
Onneksi teillä ei ole lapsia. Sitten tilanne olisi paljon monimutkaisempi. Kuuntele sydäntäsi ja intuitiotasi! Minulle se juuri kertoo, että mun pitäisi erota, mutta vaikka olen miehelle asiasta puhunut, ei tunnu ottavan tosissaan, vaan haluaa meidän aina pysyvän yhdessä, tänään viimeksi sanoi, että haluaa mun aina olevan hänen naisensa!
Oikeasti todella vaikeata tehdä se lopullinen siirto :(. Tiedän, että olisi minulle paras.
Tämä on eroni jälkeen eka suhde, ehkä oli sitten kuitenkin laastarisuhde, valitettavasti :(. Ja mulla on lapsiakin, joten heitä täytyy nyt erityisesti ajatella. Uskon, että heille tämä on paras vaihtoehto. Ei ole heidän ja miehen välillä oikein synkannut, vaikka kohta vuoden verran ollaan asuttu yhdessä.
Tsemppiä sulle! Uskon kuitenkin, että jos sulla on noin kauan ollut tuollainen ero-fiilis, ero on kohdallanne oikea ratkaisu.
[/quote]
Voih, todella kurja tilanne sinullakin! Minun mies jaksoi myös kauan sanoa ettei mikään ole vialla ja että olen se oikea nainen hänelle, mutta tänään sitten myönsi että on epäillyt itsekin. Vaikka tunnen itse samoin, tuntui ihan musertavalta kuulla miehen sanat. Mutta siitä lopulta ymmärsin ettei tämä ole minua varten.
Tsemppiä meille molemmille siis, ero on aina ihan kamala, hirveä asia :(
-Ap
Oikea päätös, sisko, ei muuta kuin tsemppiä ja uutta kehiin.
Löydät sen oikean kyllä, hyvin te pärjäätte. Elämä on liian lyhyt tuollaiseen puolittaiseen elämään. Voimia ja hienoa jos voitte erota sovussa
Ei voi olla totta, mies tuli juuri oven taakse sanomaan että taisi puhua päivällä hätiköidysti!! Hän siis sanoi omin sanoin että hänenkin mielestään tästä jutusta vain puuttuu jotain. Arvasin ettei tämä näin helpolla mene, mies ei osaa tehdä päätöksiä :( En edes vastannut mitään....
-Ap
Jos molemmilla on tunteita toista kohtaan ja halua tehdä suhteen eteen töitä, niin silloin voitte löytää uutta kipinää. Voisitte käydä yhdessä jollain parisuhdekurssilla tms. Pitkässä liitossa arki helposti vie mennessään ja unohdetaan huomioida toisensa. Miettikää mitä te molemmat haluatte elämässänne ja voitteko tavoitella sitä yhdessä. Mitkä asiat teitä alunperin yhdistivät ja viehättivät toisissanne, voisitteko saada niistä uutta kipinää.
Tsemppiä ja voimia teille molemmille, mitä sitten päätättekin.
On kyllä todella heppoinen syy erota. Käykää ensin vaikka pariterapiassa, ennenkuin rupeatte edes mitään eroa pohtimaan ja vuokra-asuntoja etsimään.
Kuule ap, miksi ihmeessä te eroatte? Molemmat tuntuvat rakastavan ja eron ajatus tekee kipeää, ja ainoaksi syyksi tunnut sanovan, ettei teillä ole puhuttavaa toisillenne? Mikä ongelma tai syy se on? Sen kun rupeatte puhumaan toisillenne! Parisuhde vaatii AINA työtä ja huoltamista, ihan jatkuvalla syötöllä, sellaista jokapäiväistä päätöstä rakastaa toista ja tehdä toisen elämästä hyvää. Jos tuollaisen syyn vuoksi eroat, huomaat pian olevasi samassa tilanteessa uuden miehen kanssa.
Olette jotenkin vain solahtaneet välinpitämättömyyden ja itsestäänselvyyden suohon mutta sieltä pääsee pois kun vain yhdessä niin päättää. Teillä lienee joku 7 vuoden kriisi?
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 21:27"]
Kuule ap, miksi ihmeessä te eroatte? Molemmat tuntuvat rakastavan ja eron ajatus tekee kipeää, ja ainoaksi syyksi tunnut sanovan, ettei teillä ole puhuttavaa toisillenne? Mikä ongelma tai syy se on? Sen kun rupeatte puhumaan toisillenne! Parisuhde vaatii AINA työtä ja huoltamista, ihan jatkuvalla syötöllä, sellaista jokapäiväistä päätöstä rakastaa toista ja tehdä toisen elämästä hyvää. Jos tuollaisen syyn vuoksi eroat, huomaat pian olevasi samassa tilanteessa uuden miehen kanssa.
Olette jotenkin vain solahtaneet välinpitämättömyyden ja itsestäänselvyyden suohon mutta sieltä pääsee pois kun vain yhdessä niin päättää. Teillä lienee joku 7 vuoden kriisi?
[/quote]
Monet tuntuvat olevan juuri tuota mieltä... Myönnän ilman muuta ettei ongelmamme ole verrattavissa mm. uskottomuuteen tai alkoholismiin, mutta kun useamman vuoden on niin hiljaista ja sen takia vaivaantunutta, niin ei se tunnu enää pieneltä ongelmalta. Olemme miehen kanssa lähtökohtaisesti todella erilaisia, meillä on eri kiinnostuksenkohteet ja erilaiset puhumistarpeet, joten esteitä sujuvalle keskustelulle on. Alkuvuosina yritystä oli toki enemmän ja myös aikaa oli enemmän.
-Ap
Me ollaan miehen kanssa sillä tavalla itsestäänselvyyksiä toisillemme, että teemme kaikki omat päätökset ja suunnitelmat laskien sen varaan, että toinen roikkuu mukana. Se ei ole sama asia kuin välinpitämättömyys tai laimeus, vaan syvätason sitoutuminen jota ei tarvitse kokoa ajan todistella edes itselleen.Me menimme naimisiin melko pikaisesti 11 vuotta sitten ihan juuri sen vuoksi, ettei erityiselle parisuhdedraamalle ole sitten enää tarvetta. Avioon mentiin ja avioon jäädään. Etukäteen sovittiin, että ainoat syyt meidän erolle ovat pettäminen ja väkivalta. Muusta selvitään.
Mitä ihmeen erityistä yhteistä ihmisillä tarvitsee olla, jos he kuitenkin rakastavat toisiaan. Tyt ja lapset useimmilla täyttävät ajan niin, ettei mitään sen enempää yhteistä ja omaa voi oikein ollakaan.
voi olla että tämäniltainen vasta herättää molemmat ajattelemaan haluaako erota vai ei. Kriisi on aina mahdollisuus. Se joko yhdistää tai erottaa.
Mitä sitten miehessäsi ap rakastat? Mitä hän rakastaa sinussa? Mihin hänessä alunperin rakastuit? Onko "rakkautenne" vain tottumusta ja pelkoa muutoksesta?
Rakkauden takia on valmis muuttumaan. Oletko sinä? En kysy asioita naiiviuttani vaan kokemuksesta. Mulla on myös mies, jonka kanssa erilaiset kiinnostuksen kohteet, mies on vetäytyvä ja kokee sosiaalisen kanssakäymisen usein "turhaksi" ja viihtyy omissa harrasteissaan, on vähäpuheinen. Jossain vaiheessa liittoamme kärsin siitä kovasti, mutta rakastan miestäni ja olen yrittänyt edes vähän kiinnostua hänenkin kiinnostuksen kohteistaan ja osoittaa arvostusta sitä kautta.
13
Kannattaa tehdä lapsi, se piristää sen teidän parisuhteen ja palauttaa rakkauden!
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 21:39"]
voi olla että tämäniltainen vasta herättää molemmat ajattelemaan haluaako erota vai ei. Kriisi on aina mahdollisuus. Se joko yhdistää tai erottaa.
[/quote]
Olet oikeassa, näin pitkän ajan jälkeen oli oikeastaan helpotuskin puhua asiasta suoraan.
Palstalla onkin paljon ihania ihmisiä tänään, kiitos kaikille jotka olette vastanneet!
-Ap
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 20:15"]
Onneksi teillä ei ole lapsia. Sitten tilanne olisi paljon monimutkaisempi. Kuuntele sydäntäsi ja intuitiotasi! Minulle se juuri kertoo, että mun pitäisi erota, mutta vaikka olen miehelle asiasta puhunut, ei tunnu ottavan tosissaan, vaan haluaa meidän aina pysyvän yhdessä, tänään viimeksi sanoi, että haluaa mun aina olevan hänen naisensa!
Oikeasti todella vaikeata tehdä se lopullinen siirto :(. Tiedän, että olisi minulle paras.
Tämä on eroni jälkeen eka suhde, ehkä oli sitten kuitenkin laastarisuhde, valitettavasti :(. Ja mulla on lapsiakin, joten heitä täytyy nyt erityisesti ajatella. Uskon, että heille tämä on paras vaihtoehto. Ei ole heidän ja miehen välillä oikein synkannut, vaikka kohta vuoden verran ollaan asuttu yhdessä.
Tsemppiä sulle! Uskon kuitenkin, että jos sulla on noin kauan ollut tuollainen ero-fiilis, ero on kohdallanne oikea ratkaisu.
[/quote]
Huhhuh. Ihan just kuin meillä! Paitsi että lasten kanssa mies tulee toimeen hyvin. Sanoin miehelle että haluan erota, mies haki asuntoa mutta elättelee toiveita edelleen.
Älkää vaan tehkö lasta paikkaamaan rakkaudettomuutta. Lapsi ei ole parisuhteen paikkausaine. Ei palauta rakkautta, omakohtaisesti voin kertoo. Ero tuli lapsesta huolimatta parin vuoden kuluttua.
:/ tsempit vaikeaan tilanteeseen!!