Lue keskustelun säännöt.
Yh, aloittaisitko suhteen kokemattoman miehen kanssa?
02.07.2013 |
Itselläsi takana pitkä/pitkiä parisuhteita, lapsiperhe-elämää jne. ja miehellä ei aiempaa kokemusta noista.
Kommentit (18)
En aloittaisi suhdetta lapsettoman miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurustellut kahden miehen kanssa, joilla ei ollut lapsia. Alkoi kyllästyttämään kokemattomuus tavallisissa arkiasioissa ja jatkuva miehen opettaminen. Siinä lapsen kasvattamisessa ja opettamisessa on ihan tarpeeksi. Nykyisin seurustelen miehen kanssa, jolla on lapsi. Huh, on niin paljon helpompaa!
Eiköhän se lasten hoitaminen suju jokaiselta kunhan siihen annetaan tilaa. Jos heti ilmoitetaan "etkä sä totakaan osaa" niin eipä siitä varmasti mitään tule. Jos haluaa ihan vakavissaan perustaa uusperheen niin pitää myös antaa sille isä/äitipuolelle oikeuksia eikä vain velvollisuuksia ja kaikki tämä tulee erikseen puhua. Biologista lastaan kaikki kasvattaa "jokatapauksessa" mutta toisen lasten kanssa kynnys lähteä kasvatuspuuhiin on ihan eri.
Sama se tilanne on silloinkin kun molemmilla on edellisten suhteiden lapsia, pitää ne asiat sopia ja puhua aikuisten kesken eikä vain olettaa jotain. Koskee oikeastaan kaikkia suhteita ja jos tähän asti olet lukenut niin huomaat varmaan että kirjoitan mitä pää sormiin tuo.
Eka vastaaja perustelee;
en halua olla mikään puuma, ja jos ikäiseni mies on kokematon, niin jotain tarvii olla vialla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syynä ei ollut se, ettei olisi annettu tilaa. Kyllä kokematon on sanan mukaisesti kokematon ja joka sellaisen kanssa jaksaa niin hyvä, poimikaa pois. Itse en jaksanut vaikka kaksi vuotta yhden kanssa kärvistelin. Haukkunut en kertaakaa ja oikeaa syytä eroon en kertonut (avuttomuus) kun lähdin. Ei se vaan tunnu mukavalta olla äitinä myös sille miehelle.
Kyllä.
Aina ajattelin että en, mutta sitten törmäsin sellaiseen mieheen että sen periaatteen hautasin melko nopeasti. Tosin ei se nyt tässä iässä vielä niin kovin erikoista ole. Olemme hieman alle 25 molemmat, ja miehellä ei mitään kokemusta seurustelusta, naisista ylipäänsä, ensisuudelmansakin sai minulta. Sellainen tyypillinen nörtti. Minulla taas pian esikouluikäinen lapsi ja takana 6 vuotta kestänyt parisuhde lapsen isän kanssa ja sitäkin ennen 3 vuotta kestänyt seurustelusuhde.
En osaa sanoa tuleeko tästä mitään, välimatkan, ja miehen "rikkinäisyyden", epävarmuuden, huonon itsetunnon ja ujoudenkin takia, mutta olen valmis yrittämään sillä pidän hänestä todella paljon, enkä uskonut enää ikinä miettivänikään vakavaa suhdetta kaiken kokemani jälkeen. Mutta ehkä sittenkin, tuon helmen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jokainen suhteessa ollut tietää, että tilaa on annettava. Pidätkö meitä ihan tyhmänä kutonen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon perusteella ajattelin, että kysymys on jostain muusta kuin miehen lapsettomuudesta.... Seksuaalisesti kokemattoman miehen kanssa en alkaisi missään tapauksessa suhteeseen. Olen itse jo keski-ikäinen aikuinen ihminen enkä koe, että minulla voisi olla mitään yhteistä ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään kokemusta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Hänessä pitäisi olla jotain liian erikoista, jos olisi täysin kokematon. En halua erikoista miestä.
Mutta lapsettoman miehen kanssa voisin ihan hyvin alkaa suhteeseen. Miehen ei tarvitse olla isä ollakseen samalla tavalla aikuinen ihminen kuin mitä minäkin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutaanko tässä nyt neitsytmiehestä, miehestä jolla ei seurustelusuhteita takana vai mistä?
Edellä mainitut asiat eivät ole ongelmia, mutta se jos ei ole elänyt juurikaan itsenäistä elämää voi olla ongelma. Otin tällaisen miehen jolla tosin paljon seksikokemusta mutta ei seurustelua takana. Yksin ei ollut asunut koskaan. Ennen pitkään jouduin "äidiksi" miehelle, mistään ei huolehtinut itse, kaikki kotitöistä laskujen maksuun ja lopulta myös perheen (myös miehen..) toimeentulosta huolehtimiseen jäi minun vastuulleni. Edellinen oli vähän samaa maata, mutta lisäksi neitsyt ja lähtikin sitten kolmenkympin kriisissään kartuttamaan kokemuksia..
Kyllä voisin ottaa kokemattoman miehen mitä nyt sitten pitääkään kokemattomuus sisällään. Edellyttäen että mies ei muuten ole mikään pikkupoika eikä heittäydy minun kanssani sellaiseksi. Eihän sitä etukäteen voi tietää, mutta joihinkin asioihin kiinnitän ensi kerralla parempaa huomiota. Tykkään nuoremmista ja kokemattomistakin MIEHISTÄ, en pikkupojista.
Yh-isänä joka, yritti parisuhdetta ja yhdessä asumista lapsettoman naisen kanssa, sanon että UNOHDA!
Vaikkakin luotan enemmän miesten sopeutumiskykyyn, on elämän muutos aivan liian suuri
T: yh-iskä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloitin. Mies ei ollut neitsyt, mutta varsinaista parisuhdekokemusta hänellä ei ollut vaikka minua vanhempi. Ollut todella ihana isäpuoli lapselleni, nyt yhteinen tulossa ja ollaan menossa naimisiin. Mihinkään en vaihtaisi
Hmm. Minä aloitin. Lapseni olivat silloin molemmat alle kouluikäisiä, miehellä ei omia lapsia. Eikä ollut edes asunut koskaan kenenkään naisen kanssa yhdessä. Seurusteua toki oli ollut. Ikää meillä oli n. 30v. molemmilla silloin.
En olettanutkaan, että mies hoitaisi lapsia, ihan itse kannoin niistä vastuun. Mies sai osallistua miten itse halusi, pikkuhiljaa sitten enemmän. Mun lapsilla kuitenkin on omakin isä.
Nyt ollaan oltu kimpassa jo melkein 10 vuotta. Onhan se toki niin, että ei siinä toinen voi viettää mitään lapsetonta elämää kun saman katon alla asuu alaikäisiä, mutta minä hoidin pääasiassa lasten asiat. Iltapesut ja pusut jne. Nykyään toinen on jo teini-ikäinen, ja suhde mieheen on molemmilla lapsilla läheinen. Mies ei halua omia lapsia, nämä kuulemma riittävät hyvin :). On saanut olla mukana näitä kasvattamassa hienoiksi ihmisiksi.
On se varmaan enemmän kiinni ihmisestä, kuin siitä että onko niitä lapsia ennestään.
En aloittaisi enkä aloittanut. Mielestäni yksihuoltajan kumppaniksi sopii kaikkein parhaiten toinen yksihuoltaja. Tai ainakin lapsia itsekin saanut kumppani. Perustelut:
Valmiiseen perheeseen tulo vaatii paljon taitoja tehdä kompromisseja, kuunnella muita ihmisiä, kykyä siirtää omia unemiaan tuonnemmaksi. Vaatii kypsyyttä muodostaa kasvattajan suhde vieraaseen lapseen ja erottaa se milloin ollaan täysin "iskän" tai "äiskän" roolissa ja milloin se kolmas kasvattaja biovanhempien jälkeen. On pystyttävä kunnioittamaan myös exien näkemyksiä.
Joka tapauksessa äiti- ja isäpuolet ovat oheiskasvattajia ja vanhemman roolissa. Vastuusta ei pidä irtisanoutua. Ihan varmasti on olemassa sinkkuihmisiä, jotka kykenevät löytämään paikkansa uusperheessä upeasti, mutta lähtökohtaisesti en edes ole katsellut sellaista kumppania aikoinaan.
Kun mieheni sitten aikanaan kohtasin, olimme jo yli kolmekymppisiä, kumpikin eronneita, kummallakin lapsia. Sovitimme yhteen ison perheen. Lapset kiintyivät toisiinsa niin, että nimittävät toisiaan veljiksi ja siskoiksi. Miehelläni on täysin isän rooli kaikkien kanssa, lapset nimittävät häntä isäksi omasta halustaan. (Omien lasteni biologinen isä ei ole elämässämme).
Tämä sopi meille ja on onnistunut paremmin kuin hyvin.
Alottaisin ja aloitinkin. Miehellä vain yksi lyhyt suhde takana eikä kokemusta lapsista muuta kuin joskus sisariensa lapsia nähnyt joskus ja yksi kummilapsi.
Erittäin ihana puoliso on :) Osaa olla lapseni kanssa ihan mutkattomasti, auttaa kotitöissä sanomattakin, osaa joustaa tarvittaessa yms. On leppoisa, huomaavainen ja huumorintajuinen tyyppi :)
En tosiaan :)