Lue keskustelun säännöt.
Olen huono miniä..
02.07.2013 |
Aina täällä valitetaan anopeista, mutta tämä av-mamma voi rehellisesti antaa toista näkökulmaa. Olen aika surkea daughter-in-law, ja anoppini olisi varmasti onnellisempi, jos hänen poikansa olisi valinnut toisentyyppisen vaimon.
Ensinnäkin minusta oman sukuni kasvatustavat ja ajatukset ovat mieheni suvun vastaavia parempia. Jopa oman sukuni lapsille tuomat synttärilahjat ovat minusta selvästi tasokkaampia kuin miehen suvun vastaavat. Oman sukuni huumori on parempaa, keskustelut henkevämpiä, suhtautuminen lapsiin lämpimämpää.
Olen salaa tyytyväinen, että molemmat lapsemme muistuttavat ulkonäöltään omaa sukuani. Annan heidät mieluiten hoitoon omalle äidilleni.
Omien vanhempieni hölmöilyjä katson läpi sormien, anoppini vastaavista jäkätän miehelleni.
Olen liittoutunut mieheni veljen vaimon kanssa niin, että pyörittelemme molemmat silmiämme anopin kömmähdyksille ja häsläämiselle. Mielestämme hän kohtelee puolisoitamme huonosti.
En koskaan ikävöi anoppiani enkä kutsu häntä meille jollei mieheni tee aloitetta. Minusta anopin synttäreitten ja äitienpäivien muistaminen kuuluu miehelleni, joka on merkkipäivissä todella huono. Tiedän tämän enkä silti muistuttele häntä, koska ajattelen, ettei tämä kuulu minulle.
Ajattelen, että minulla on yllin kyllin muistamista ja hoitamista omissa töissäni, lasten harrastuksissa, kodissa ja kyllä - omassa suvussani.
Puolustukseksi on sanottava, että anoppini on mutkikas ihminen, aina riidoissa omienkin ystäviensä kanssa, kitkerä ja teräväkielinen. Polttaa ketjussa, juo paljon ja suhtautuu esim. omiin lapsiinsa tylysti ja epä-äidillisesti. Häntä ei saa koskaan äisitellä tai mummotella, kutsua vain etunimeltä jne.
Mutta tokihan hän silti on rakkaan mieheni äiti ja lasteni mummo. En vain löydä sydämestäni lämpöä häntä kohtaan. Onko kellään muulla samanlaista?
Kommentit (18)
Joo, ihan samanlaista täällä... tuo teksti olisi voinut olla sanasta sanaan minun kirjoittama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kannattais kuitenki jättää se anopin mollaaminen vähiin sillon ku mies on kuulolla. Mä en ainakaan kauaa kattelis miestä joka jatkuvasti haukkuisi mun vanhempia...
Savolaismies anoppinsa hukkumiseen: Nyt ei kyllä naarata.
Mä taas olen vuodesta toiseen aina yhtä hiljainen ja epäkäytännöllinen ujo piimä, joka ei ymmärrä huumoria ja viihtyy pullon äärellä. Jos jotain pitäisi tehdä, niin jäädyn. Lisäksi kuljetan mukanani kissaa, joka saattaa päästellä vääriin paikkoihin... Silti anoppi on hyväksynyt mut (ja jopa kissan) ja suhtautuu muhun ystävällisen kärsivällisesti.
Välit omiinkin vanhempiini ovat etäiset, mutta miehellä on aika tiivis suku.
minkä taaksensa jättää sen edestään löytää, toivotaan ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen huono miniä. Perustetaanko kerho ;)
En koskaan soita anopille. En vaan jaksa kuunnella sitä kun hän tonkii vikojani ja tekee niistä valtavan suuria ongelmia. Samasta syystä en mielelläni vierailekaan anopin luona.
Ei hän varmaan tahallaan minulle ilkeile. Hänellä vittuilu tulee vaan niin luonnostaan, ja piilovittuilu on taiteenlaji. En ole vielä onnistunut selvittämään sitä, pitäisikö minun vittuilla hänelle takaisin, vai vain surkeana myönnellä omaa huonouttani ja vikojani. Vai kenties kysellä neuvoja siitä kuinka voisin muuttaa personnallisuuttani parempaa suuntaan?
Olen empaattinen ja ihmisystävällinen introvertti. Normaalisti tulen ihan hyvin juttuun ihmisten kanssa vaikka en erityisen puhelias olekaan, mutta anopin minuun kohdistama arvostelu saa minut vain niin pahasti lukkoon etten hänen seurassaan saa oikein minkäänlaista keskustelua aikaan. Olen kyllä yrittänyt monta kertaa.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 12:10"]
minkä taaksensa jättää sen edestään löytää, toivotaan ainakin.
[/quote]
Eli miniästä kehittyy aikanaan oikein taitavasti ilkeilevä anoppi?
Vai mitä oikein tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 11:44"]
Eikö kannattais kuitenki jättää se anopin mollaaminen vähiin sillon ku mies on kuulolla. Mä en ainakaan kauaa kattelis miestä joka jatkuvasti haukkuisi mun vanhempia...
[/quote]
Sen sijaan ilolla katselisit miestä joka antaa vanhempiensa kiusata sinua ja ilkeillä mielin määrin?
Täällä myös yksi huono miniä. Siis olen itseni mielestä huono ja myös anopin mielestä huono. Olemme aivan eri kulttuureista, olen koulutus- ja urasuuntautunut, kun taas anoppini on kouluttamaton kotirouva, jonka mielestä naisen paikka on kotona. Kaikki perusluonteesta, uskonnosta, elämänkatsomuksesta ja arvomaailmasta, kasvatustyylistä poikkeavat toisistaan aika jyrkästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 12:10"]
minkä taaksensa jättää sen edestään löytää, toivotaan ainakin.
[/quote]
Eli miniästä kehittyy aikanaan oikein taitavasti ilkeilevä anoppi?
Vai mitä oikein tarkoitat?
[/quote]
Eihän miniästä tarvitse enää kehittyä mitään sehän on jo ilkeä, mutta hän saa yhtä ilkeän miniän kun itsekin on. Lisää purtavaa, niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Jos miniää kohtelee asiallisesti, niin silloin hänkin kohtelee anoppia asiallisesti. Juurikin näin !
Oma anoppini otti ensin valokuvan äitini haudasta (oma äitinsä on haudattu samalle hautausmaalle). Yritin ensin järkeistää lounastauolla yhtäkkiä puhelimeeni saapunutta valokuvaa ilman mitään viestiä..olin ihan äimänä, ja vastasin siihen viestillä, miksi anoppi tämän kuvan minulle lähetti, ja yritin auttaa viestissäni, että lähettikö kuvan, koska oli ollut aiemmin puhetta hautojen hoitopimuksesta, ja totesin viestissä, että hoitosopimuksen mukaista kukkaa ei löytynyt äitini haudalta hänen lähettämässään kuvassa.. Ei vastannut mitään viestiin vaan soitti minulle heti viestini jälkeen ja kertoi, ettei niitä haudanhoitosopimuksen mukaisia kukkia vielä tähän aikaan olekaan haudoilla. Sitten kertoi lähettäneensä kuvan siksi, että kaikkien muiden haudoilla oli niin kauniit kukat ja hautausmaalla kuulemma oikea "kukkameri" ja että minun äitini haudalla oli kuulemma niin huonot kukat ! Veti vähän hiljaiseksi tuo puhelu enkä sanonut siihen mitään, koska mielestäni se oli parasta siinä tilanteessa (lisäksi puhelu tuntui ihan epätodelliselta, että voiko olla edes totta..). Kun olin ihan hiljaa niin anoppini alkoi selittää perään (huomasi tietenkin, että en sanonut mitään), ettei hän nyt mitään pahaa tarkoittanut. Ai ei, kun ei ollut kyse edes siitä haudanhoitosopimuksen mukaisesta kukasta, joka haudalta vielä puuttui, jolloin olisin kuvan ihan täysin ymmärtänyt ! Mitään pahoitteluja ei minulle kuvasta tullut, muuta kuin vasta sitten kun anopille selvisi, että olin kertonut asiasta sukulaisilleni, koska ei ollut muitakaan, jotka ymmärsivät minua, miksi minulla oli niin paha mieli.. Sen jälkeen tuli FB:n kautta pahoitteluja koko suvulle (ei yksistään siis minulle voitu pahoitella heti puhelun jälkeen).
Ei tässä vielä kaikki. Tämän tempauksen jälkeen sovittiin veneilyretkestä, johon anoppini otti lapsemme mukaan, joista kumpikaan ei osannut uida. Tiedossa oli, että käytämme aina pelastusliivejä veneessä, koska lapset eivät osaa uida. Ensimmäinen kysysmykseni oli kun kuulin, että lapset pääsevät veneretkelle, että on lapsille pelastusliivit eikä tarvitse ottaa omia mukaan. Vasta veneretken jälkeen kuulin vahingossa lapsilta kotona, etteivät liivit olleet päällä veneessä, ja toinen lapsista oli ollut jo merellä toista päivää ilman liivejä ! Ei voi vieläkään ymmärtää, miksi liivejä ei ollut päällä, koska viimeinen lauseeni, jonka sanoin anopille, kun jätin nuoremman lapseni hänen luo, että kannattaa jättää T-paita sitten pelastusliivien alle, koska muuten liivien kanssa tulee hiki helpommin, kun oli niin lämmin ilma. Siihen anoppi vastasi vielä, että "joo, joo". Olisiko tuosta nyt pitänyt ymmärtää, että viis veisaa minun ohjeesta vanhempana ja jättää liivit laittamatta päälle. Aivan käsittämätöntä. Jälkeenpäin soitin anopille, kysyin ensin kauniisti ja rauhallisesta, että miksi ei liivit olleet lasten päällä. Hän vastasi tähän, ettei osaa nyt sanoa tuohon mitään ! Ei edes pahoitellut sitä, ettei ollut päällä ! Ei mitään anteeksipyyntöä tämän osalta. Mielestäni tämä oli ihan tahallista kun muistelee mitä tapahtui juuri kk ennen tätä venereissua haudasta otetun valokuvan kanssa.
Jos joku on sitä mieltä, että tällaista täytyy sietää niin kertokaa ihmeessä miksi ? Kiitos etukäteen !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noinhan se menee. Minäkin olen jättänyt anopin muistamisen ihan riemumielin mieheni vastuulle. Äidilleni laitan äitienpäivä-, synttäri- ja joululahjat ja kortit. Lapsia toki muistutan laittamaan tekstareita ja soittelemaan tasapuolisesti molemmille. Olen ihan iloinen siitä, että äitini pitää heihin yhteyttä enemmän kuin anoppi. Äiti on aikaansaanut minulle vaikka mitä traumoja ja raivokohtauksen aiheita, anoppi on lähinnä pahoittanut mielen muutamilla varomattomilla möläytyksillään. Siitä huolimatta, veri on vettä sakeampaa.
Joo, ihan sama meno täällä. Tosin minun anoppini on peruskiltti ihminen, yrittää parhaansa ja tarkoittaa hyvää. Olen siis astetta kusipäisempi. Miehellä on jonkin verran lapsuutensa asioita hampaankolossa, joita äitinsä kyllä pyytelee anteeksi eli siinä mielessä asian pitäisi olla ok. Minulle kuitenkaan tämä ei riitä vaan rehellisesti sanottuna anoppiani pitäis enemmän rankaista. Siis tapahtumista jotka tapahtuivat n. 20 vuotta ennen kuin minä tulin kuvioihin! Ihan kamalia ajatuksia ja uskon, että tuo on minulle vain tekosyy pitää sydän kylmänä anopille. En tiedä mikä siinä on, että en pysty lämpenemään hänelle. Miehen isän kanssa asia ei ole ollenkaan näin (miehen vanhemmat siis eronneet). Anoppi tökkii eikä minulla siihen ole mitään pätevää syytä. Olen daughter-in-law from hell.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa hyvä kun minun oma äitini on ongelmallinen. Näin ollen mieheni äiti on aivan ihana. Nytkin maksetaan hänelle ja mieheni isälle ulkomaanmatka tälle kesää, kun meillä on tulot sitä luokkaa että pystymme sen heille maksamaan ja he taas eivät ole koskaan kyenneet moista itselleen maksamaan.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 12:10"]
minkä taaksensa jättää sen edestään löytää, toivotaan ainakin.
[/quote]
Eli miniästä kehittyy aikanaan oikein taitavasti ilkeilevä anoppi?
Vai mitä oikein tarkoitat?
[/quote]
Eihän miniästä tarvitse enää kehittyä mitään sehän on jo ilkeä, mutta hän saa yhtä ilkeän miniän kun itsekin on. Lisää purtavaa, niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
[/quote]
Niin metsä vastaa niinkuin huudetaan. Niinhän se tosiaan menee.
Jos miniää kohtelee asiallisesti, niin silloin hänkin kohtelee anoppia asiallisesti. Sitähän sinä tarkoitit?
Minäkin taidan olla huono miniä.. Asun kihlattuni luona anoppilassa.. Anoppi käy päivittäin täällä koiriansa katsomassa. En tiedä että mikä minulla on koska en voi enää sietää häntä. En uskalla tehdä ruokaa miehelleni jos anoppi on paikalla enkä uskalla myöskään siivota koska pelkään että häneltä tulee jotain sanomista taas.
Omistan kissan joka valitettavasti joutuu asumaan isäni luona noin 60km päässä minusta, koska anoppini sanoi että "kissat on tuholaisia ja syö kaikki linnut" eli en saa kissaani pitää ulkona vaikka maaseudulla asutaan. Kissani joutuisi olemaan vankina yhdessä huoneessa koska se ei tykkää koirista eikä koirat siitä. Joten taidan olla huono miniä kun omistan kissan..
Lisäksi aina kun mieheni siskot tulee käymään he ovat kuin kuningattaria joita anoppini palvelee. Koskaan hän ei meiltä kysy että "otatteko jäätelöä?" tai muuta vastaavaa ja sitten kun kihlattuni asiasta mainitsee että "ai meille ei tarjoillakkaan mitään?" niin vastauksesi tulee "niin ei ku teil on omat" jne että onko kellekkään tämmöinen tuttua? Vai olenko yksin asiani kanssa?
Kihlattuni joutuu muutenkin yksin puuhommat tekemään kaikki kodin lämmityksestä lähtien. Anoppia ei silloin paikalla näy kun hänen apuaan tarviisi puiden pilkkomisessa. Aina hän apua pojaltaan pyytää milloin auton renkaan vaihdossa ja milloin missäkin mutta häntä ei missään näy kun aoua tarvittas vaikka esim siivoamisessa! Hänen koiransa laittioille paskoo ja kusee mutta hän ei koskaan siivoa. Tässä puolentoista vuoden aikana hän on siivonnut vain kerran!
Että olenko minä huono miniä? Vai onko anoppini helvetinmoinen diktaattori?!
Vierailija kirjoitti:
Minusta anopin synttäreitten ja äitienpäivien muistaminen kuuluu miehelleni
OT, mutta niinhän se kuuluukin, ei tuossa mitään.
Jep. Samanlaista on. Olen varmasti maailman kamalin miniä. En jaksa enää edes yrittää tulla toimeen anopin kanssa. En anna lasta hänelle hoitoon. En käy hänen luonaan ellei ole aivan pakko (esim. juhlapyhinä). Jos hän käy meillä, minä en häntä erityimmin noteeraa, murahtelen vastauksena kysymyksiin tai olen vain hiljaa. Marmatan hänestä jatkuvasti miehelleni ja myös ystävilleni. Anoppi yrittää kyllä pysyä väleissä kanssani, mutta on vaan jo onnistunut pilaamaan mahdollisuutensa vuosien saatossa törkeällä käytöksellään muita ihmisiä kohtaan. Etenkin omia lapsiaan kohtaan käyttäytyy niin huonosti, että en vaan halua hänen myrkyttävän mollaamisellaan myös minun lastani. Häneen ei voi luottaa. Tekee kiusallaan tai huolimattomuuttaan hallaa.