Lue keskustelun säännöt.
6kk omaan sänkyyn ja iltaraivarit
27.05.2013 |
Meillä on 6kk tyttö nukkunut tähän asti äitin ja isän sängyssä ja nyt viikko sitten siirretty omaan pinnasänkyyn meidän sängyn viereen. Vauvan sängystä on laita pois, eli on ihan lähellä. Lapsi on tähän asti ollut hyvä nukkuja, ei ole syönyt öisin noin kuukauteen ja on nukkunut 10-12 tuntisia yöunia. Nukkumaan mennään 10 aikaan, vauva herää syömään kuudelta aamulla ja jatkaa sen jälkeen unia yhdeksään tai kymmeneen.
Nyt siis olen nukuttanut vanhaan tapaan ensin tissiä, sitten nukahtaa viereen ja siitä siirtänyt pinnikseen. Vauva on kuitenkin alkanut saamaan iltaraivareita. Melkein nukahtaa, sitten huutaa kuin henkeä vietäisiin, rauhoittuu taas muttei saa unen päästä kiinni vaan alkaa huutaa. Jos äiti nousee vierestä vaikka pesemään hampaat, huuto on ifernaalinen ja loppuu heti, kun äiti tulee takaisin viereen. Isä ei kelpaa, huuto vain yltyy.
Tähän auttaisi varmasti se, jos mentäisiin koko perhe edelleen samaan aikaan nukkumaan, mutta haluaisin jo vähän ilta-aikaa isän kanssa keskenään enkä mennä aina samaan aikaan nukkumaan pikkuisen kanssa.
Minkälaisia neuvoja löytyisi, miten opettaa lapsi nukahtamaan sinne omaan pinnasänkyyn. Olen sitä mieltä, että iltahuudot ei ole normaalia eikä nukuttamiseen kuulu mennä kauaa aikaa vaan tyytyväinen vauva nukahtaa helposti.
Kommentit (13)
Jatka vaan viereen nukuttamista, kun olet lapsen siihen opettanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä, jatka vieressä nukkumista, kun siihen on oppinut. Eiköhän tuo ehkä viimeistään kouluikäisenä siitä siirry pois.
Ei olekkaan, koska nukahtaminen on yhtäkkiä noin vaikeaa.
En tarkoittanut loukata, ei tietenkään vauvat aina ole hiljaa tyytyväisinä. Tarkoitin sitä, että uskon, että lasta tarvitsee erikseen nukuttaa tuntikausia, on jotain pielessä.
Minusta tuntuu, että jos tassutan vaan sängyn vieressä, huuto yltyy ja yltyy eikä vauva osaa ollenkaan rauhoittua. Anna Wahlgrenin kirjassa lukee, ettei kannata nostaa pois sängystä, jos itkee vaan nimenomaan rauhoittaa sinne.
Millaisia kokemuksia teillä on, mikä on auttanut?
Voitteko perustella, miksi jatkaisi viereen nukuttamista vai onko se vain piikki, kun itse ette ole nukuttaneet viereen?
Ikävä tilanne. Minusta vaatimus yhteisestä ilta-ajasta on varsin kohtuullinen, joten keino pitäisi löytyä jostain muualta kuin siitä, että menette kaikki samaan aikaan nukkumaan.
Oletko kokeillut sitä, että jättäisitte vauvan teidän sänkyynne siihen asti, kunnes te vanhemmatkin menette nukkumaan? 6 kk vauva ei varmasti ole niin nopea etenijä, ettei häntä pitelisi esim. rullattu peitto. Jos "hirveän kaukana" pinnasängyssä yön nukkuminen on vauvalle vielä liikaa, antakaa vauvan nukkua vielä yö teidän vieressänne, kun tulette takaisin sänkyyn ja kokeilkaa siirtää uudestaan pinnasänkyyn siinä vaiheessa, kun vauva on tottunut siihen, etteivät äiti ja isä olekaan aina vieressä nukkumassa.
Ehdotan tuota teidän sänkyyn jättämistä siksi, että siinä on voimakkaampana vanhempien turvallinen tuoksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi nukkunut aina omassa sängyssä. Pienenä nukahti syliin, laitoin sänkyyn nukkumaan. Imetin mukavassa tuolissa, laitoin takaisin sänkyyn. Vuoden kieppeillä sitten aloin opettaa lasta nukahtamaan omaan sänkyynsä. Ensimmäisenä yönä raivosi taukoja pidellen varmaan 30 minuuttia, huusi, piti n. 5-10 min taukoja ja taas karjui jonkun aikaa. Lopulta nukahti. Joka ilta helpottui ja helpottui. Nykyään lapsi on 3v, nukkuu edelleen omassa sängyssä, nukahtaa omaan sänkyyn iltatoimien jälkeen.
Anna lapselle selkeät rutiinit, iltaruoka, pesut, sadut yms. jonka jälkeen nukkumaan.
Meillä ei muuten mitkään tassuttelut eivät ole auttaneet vauvan (nyk. taaperon) rauhoittamisessa koskaan, hän on vain ärsyyntynyt niistä. Ainoastaan syliin ottaminen on auttanut.
Meillä on ollut mitä moninaisempia iltarutiineja ja nukahtamistapoja, nyt lähemmäs 2-vuotias nukahtaa omaan sänkyynsä ja tulee sitten aamulla vielä tunniksi tai pariksi viereen.
#7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksesta!
Joo unohdin tietysti tärkeimmän: Vauva on oppinut konttaamaan! Tähän asti nukahtikin meidän sänkyyn ja jatkoin itse vielä hereillä mutta nyt kiipeää kaikkien peittokasojen yli, nousee muuten tukea vasten pystyynkin niin en ole uskaltanut jättää. Se tekee myös sellaista, että jos se herää niin se kierähtää samantien mahalleen ja lähtee konttaamaan mihin sattuu, näyttää vähän känniseltä :)
Mutta joo, ilmeisesti se oma sänky on hänelle vielä vähän liikaa.
Mä oon imettänyt lapseni uneen siinä sängyssä, noussut sitten vaan itse vielä siitä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vaadi yhteistä aikaa miehen kanssa! Sun tehtäväs seuraavat 18 vuotta, on olla vain ja ainoastaan äiti. Sä et ole enää nainen/vaimo, vaan äiti.
Voi öh! Meidän vauva lähti sen verran myöhään liikkeelle, että hänet sai sujuvasti jättää yksikseen nukkumaan meidän sänkyyn vielä 7 kk:n iässä! Tuo konttaaminen on kyllä paha juttu nukahtamisen kannalta.
Ehkä teidän pitää sitten vielä vähän aikaa mennä vauvan tahtiin, mutta kohta voi jo helpottaa.
#7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ehkä voisi myös lisätä noita iltarutiineja. Luulen, että vauvaa myös harmittaa, kun hän joutuukin yhtäkkiä sänkyyn ja iskä jää vielä olkkariin. Meillä on ollut vaan yöpuvun laitto ja imetys, mutta kokeilen lisätä rauhoittavia juttuja, että vauva tietää, että kohta nukkumaan.
Kiitos neuvoista!
ap
teil ei sit ole tyytyväinen vauva...