uskovaisen seksuaaliset kiusaukset

 Mietin myös mihin armo on mielestäsi kadonnut. Ja anteeksianto. Haluaa erota, haluat seksuaalisesti toista miestä. Jumalan silmissä olet jo rikkonut avioliittosi. Mitä ihmisten tekemällä virallisilla papereilla on merkitystä Jumalan silmien edessä? Kristus on kuitenkin kuolemallaan meidät pelastanut. Silloinkin kun emme jaksa elää Raamatun ohjeiden mukaan. Mutta hyppääminen suhteeseen nuoren pahismiehen kanssa on kyllä tyhmyyttä josta seuraa vain ikävyyksiä. 

Voi ap. Ensinnäkin: eihän meistä kukaan tosiaankaan pysty synnittä elämään. Yksi ajaa ylinopeutta, toinen pettää, kolmas ajattelee pahaa toisesta ihmisestä. Koko ajan me tehdään syntiä. Jumala ei laita syntejä arvojärjestykseen, että joku toinen olisi pahempi synti kuin joku muu. Murhamiehellekin on armo tarjolla, jos hän katuu ja haluaa ottaa armon vastaan.

Aivan toinen kysymys on se, millaista elämää Jumala haluaa meidän elävän. Luetko Raamattua? Saarnaajan kirja (kuten moni muukin) antaa ymmärtää, että elämästä kannattaa nauttia. Omasta elämästä saa ja pitää myös ottaa vastuu, on sitten kyse lapsiluvusta tai avioliitosta. Jumala antoi meille myös järjen, mikä on suurta lahjaa. Hän toivoo meidän myös sitä käyttävän. Mitä järjenkäyttö sinun tapauksessasi tarkoittaa? Ajattelen, että ei varmaankaan pettämistä tai eroamista ainakaan ilman että olette yrittäneet korjata suhdettanne. Huomaatko: se mitä pidät syntinä, eli Jumalan tahdon vastaisena, on myös järjenvastaista.

Hakekaa apua. Kirkon perheasiainneuvottelukeskuksesta saa ammattitaitoista, myös uskonasioita ymmärtävää apua. Joskus ero on ainoa vaihtoehto, mutta kannattaa ainakin yrittää ensin. Tai ota vaikka yhteyttä oman seurakuntasi diakoniatyöntekijään. Ammattitaitoisia, monissa liemissä keitettyjä ihmisiä. Pääset jostakin päästä purkamaan tilannettasi.

Ihmeitäkin tapahtuu, mutta yleensä Jumala käyttää ihmisiä välikappaleinaan niiden toteuttamisessa.

Minäkin olen uskovainen (vl), ja ymmärrän problematiikkasi hyvin, vaikka onnellisesti aviossa olenkin.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 09:30"]

Joudut helvettiin.

[/quote]

Helvettiä ei ole olemassa. Sorry vaan.

[/quote]

Ei ole sitten taivastakaan. 

Ei sinunkaan uskosi ap kristinuskolta kuulosta, tai sitten kyse on jostain todella vanhoillisesta suunnasta. Itse olen luterilaisen seurakunnan aktiivijäsen ja olen eronnut miehestä jonka kanssa minulla on kolme lasta. Ratkaisu ei ollut helppo mutta kun sen lopulta olin päättänyt sain omalta seurakunnaltani ja papiltakin tukea asiassa. Kuulostat järjettömän ristiriitaiselta, joten uskonkin tämän olevan vain provo. Tuomitseeko Jumala ihmisen mielestäsi vain tekojen perusteella? Minulle Jumala on sinänsä kaikkitietävä, että hän näkee myös sieluuni ja kuulee ajatukseni yhtä selkeästi kuin näkee konkreettiset tekoni. Käyn usein keskusteluja Jumalan kanssa, koska en ymmärrä kaikkea mitä maailmassa tapahtuu.Joihinkin saan vastauksen, joihinkin odotan yhä ja uskon niiden tulevan ajallaa, kun olen ne valmis vastaanottamaan. Ajattelet eron olevan lapsille pahempi kuin pettäminen, joka ei ehkä tulisi julki. Näin opetat myös lapsellesi, että hänen täytyy kestää tulevaisuudessa avioliitossa,oli se kuinka kamala tahansa?! Ja se että toivot jopa aviopuolisosi kuolemaa, ette tarvitsisi erota kuulostaa aivan järjettömälta. Etsi Jumala uudestaan,minä ehdotan sinulle

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:12"]Synnin palkka on kuolema. Room. 6:23.[/quote]

Onpa tekopyhä lainaus Raamatusta. Mä olen uskovainen ja olen nämä jutut keskustellut kymmeniä kertoja pastorituttavieni kanssa. He kaikki ovat kansanlähetyksen ihmisiä ja kaikilla on raamatun konservatiivisin tulkinta.

Tervejärkinen uskovainen ymmärtää nämäkin asiat eikä tässä ole ehdotonta totuutta. Mä itse en ole eronnut, mutta minulla on rakastajatar. Vaimonikin sen tietää. Yllättävää kyllä, omatuntoni ei minua tuomitse.

AP taitaa olla yhden tuntemani Jarkon vaimo?

Hei!

Meillä oli valtavasti ongemia mieheni kanssa, riitoja, itkua, itsemurha-ajatuksia, avioeroajatuksia, synnytysjälkeinen masennus, seksielämässä kovia ongelmia ja vaikka mitä. Meillä oli hyvin paha mieli, molemmilla. Mutta halusimme kuitenkin olla onnellisia yhdessä. Nähtiin tosi paljon vaivaa avioliitomme pelastukseksi.

Suosittelen teille seuraavia asioita:

Avioliittoleiri, kannattaa käydä siellä, se on hurjan antoisaa (myös jos avioliitossa ei olisikaan ongelmia, kannattaa huoltaa sitä) Tosi hyvä leiri on esimerkiksi Keuruulla, toinen toisillemme joka on joka vuotinen http://www.isokirja.fi/koulutus/seminaarit/toinen_toisellemme_-avioliittotyo

Kävimme myös parisuhdepalikat-kurssilla

Kannattaa seurata Evl, Helluntaiseurakunnan ja Vapaaseurakunnan viikko-ohjelmia, nimittäin joskus siellä järjestetään aviopareille tarkoitettuja luentoja/viikonloppuja. Ne ovat myös hyvin antoisat.

Itse luen hyvin paljon vaimoille tarkoitettua kirjallisuutta. Aivan mahtava kirja ja minun lempi kirja on A Woman After God s Own Heart http://www.elizabethgeorge.com/elizabeths-books/after-gods-own-heart-series/
olen pitkään miettinyt, että miten voin osoittaa kunnioitukseni miestäni kohtaan ja tämä kirja oli aarre ja oikeasti, olen huomannut miten asiat alkoivat muuttumaan, kun aloin itse muuttumaan... se ei tosiaan helppoa ole... varsinkaan nalkuttamisen, vaatimisen, arvostelun, kontrollin, mykkäkoulun pois jättäminen...

Seksissä ongelmia: kirja Seksin Salaisuus; Ted Cunninghamin kirjoittama.

Sitten kannattaa oikeasti lukea avioliittoon liittyviä kristillisiä kaikennäköisiä kirjoja, AINA oppii jotai uutta ja hyvää... tuossa on esimerkiksi jotain kirjoja:  http://www.ilonpolku.fi/kauppa/product_catalog.php?c=4 itse olen paljon ostannut käytettyinä tori.fi ja huuto.net, myös on kristillisia kauppoja ja seurakunnissa myydään niitä... Halpa-Halleissa on joskus kirjoja ja elokuvia.

Sitten on sellainen kirja kuin Raamattu... siellä kyllä on parisuhdeongelmia joka lähtöön (synti -> ongelmat, esim Daavid), ota esimerkkiä kuitenkin niistä viisaista vaimoista ja onnellisista perheistä.

Onko seurakunnassanne sielunhoitopalvelua? Tai luotettavaa pariskuntaa, joka olisi pitkään ollut naimisissa? Avioliittotyötä? Luotettava pastori? Voi siis käydä keskustelemassa luotettavan henkilön kanssa ongelmistanne.

Sitten on näitä, mitä kaupunki/sairaala tarjoaa:
- seksologi
- Väestöliiton kurssit... en nyt muistaa minkä niminen se oli, mutta osallistuimme siihen neuvolan/perheneuvolan kautta...
- omarakas -kortit

Elokuva: Fireproof- aivan mahtava leffa. Avioliiton puolesta kannattaa taistella, vaikka nyt tuntuu hirveän vaikealta ja onnettomalta, saatte nähdä miten asiat muuttuu ja jos jaksatte taistella loppuun saakkaa-saatte oikeasti olla onnellisia!!!


Ymmärsin, että ensisijäisesti elämässä täytyy olla Jumalan pelko, se on kaiken viisauden lähde... eli katso, mitä Jumala tahtoo ja vaikka sinä ajattelisit, että pettäminen ja avioero olisi hyvä ratkaisu, Jumala ajattelee toisin. Kaikesta synnistä seuraa valtava tuska ja kipu...

Myös on tärkeä rukoilla ahkerasti oman aviomiehen puolesta, vaikka nyt teillä on vaikeuksia, niin rukoile kaikkien hänen asioiden puolesta. Rukouksessa opit rakastamaan häntä. (Kun rukoilemme vihamiestemmme puolesta, viha muuttukin rakkaudeksi- todellakin toimii).

Mahtava, kun saa rukoilla yhdessä ja viedä kaikki ongelmat Luojan tykö yhdessä ja pyytää apua. Apua sieltä kyllä tulee!!!!

Lue raamattua päivittäin. Viime aikoina luin raamattua itsekseni ennen nukkumaan menoa ja esimerkiksi yhden luvun aamupalan jälkeen VT ja yhden iltapalan jälkeen UT koko perheelleni. 1 luku ei ole paha ja aina siitä syntyy keskustelu perheenjäsenten välillä.

Muista, että rakkaus on päätös. Valinnat ja niiden seuraukset on meidän päätettävissä.

Vältä sitä "ihastusta" kaikin tavoin, poista ajatuksen toisista miehistä ja keskity omaan aviomieheesi, vältä niitä paikkoja missä se "ihastus" ruukkaa olla, tarvittaessa muuttakaa pois. Kun ajatukset pyörii päässä, kannattaa vain rukoilla ja pyytää apua Jumalalta. Pyydä synnit anteeksi, jotteivät olisi tiellä, jotta Herra pääsisi auttamaan sinua.

Ole rehellinen aviomiehellesi..

Pyydä Jumalalta viisautta.

Olisi vielä paljon kerrottavaa...mutta alkuun pääsette näillä... edessänne on vielä paljon haasteita. Uskon, että jos te molemmat haluatte olla onnellisia, niin taistelkaa yhdessä!!!

Päättäkää rakastaa huolimatta vastoinkäymisistä:

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Rakkaus ei koskaan katoa. Kor. 13

Siunausta teille.

En lukenut koko ketjua, mutta suosittelen jotain kristillistä avioliittoleiriä ja uskovaisten kristittyjen kirjoittamia avioliitto-kirjoja.

Älä tee aviorikosta. Se on neuvoni.

tehkää kaikkenne, jotta oppisitte puolisosi kanssa uudelleen rakastamaan toisianne.
Vaikka Jumala antaa synnit anteeksi, en usko, että vielä kannattaa luovuttaa yhdessä olemisen suhteen.

Niille fantasioille siitä toisesta miehestä saat heittää hyvästit. Ne on paholaisen viettelyksiä ja niihin ei tule antautua. Sen sinä tiesitkin, mutta vahvistan sen sinulle.

Minä komppaan 25:sta. Oletko yrittänyt keskustella miehesi kanssa ja tuonut tyytymättömyytesi esiin? Johtuuko masentuneisuus pelkästään tylsästä avioliitosta vai koetko elämäsi ylipäänsä tyhjänä ja tarkoituksettomana? Olet varmasti hyvin väsynyt äiti, joka on vuosi toisensa jälkeen elänyt miehen ja lasten ehdoilla. Olet unohtanut itsesi.

Onnellisuus kumpuaa ihmisen sisältä eikä ole riippuvainen ulkopuolisista tekijöistä. Sinä olet itse onnellisuudestasi vastuussa. Syrjähyppy vain lisäisi syyllisyydentunnettasi, jota jo nyt tunnet näistä ajatuksistasi. Jeesus ei turhaan sanonut, että jo ajatuksissaan himoitseminen on kuin itse synnin tekeminen. Ajatuksilleen ei voi mitään ja ne eivät ole syntiä, mutta jos ruokit tällaisia ajatuksiasi, huomaat miten ne vaikuttavat arvomaailmaasi. Viattomasta fantasioinnista on jo tultu seuraavaan askeleeseen - mietit jo pettämistä!

Jumala ei halua, että olet onneton. Hän haluaisi, että tarttuisit härkää sarvista ja selvittäisit välisi miehesi kanssa. Jos hän haluaa muutosta, teidän kannattaa lähteä yhdessä tälle tielle. Sanoit, ettet ole kokenut olevasi rakkausliitossa koskaan. Rakkaus on mahdollisuus löytää uudelleen. Ehdottaisin teille ensin keskustelua ja sitten esimerkiksi kristilliselle avioliittoleirille osallistumista. Saisitte vapaata lapsista ja voisitte keskittyä toisiinne. Mikäli näiden ponnistelujen jälkeenkään suhteeseenne ei tulisi muutosta, harkitsisin avioeroa.

En tiedä mihin seurakuntaan kuulut, mutta yksi keino on mennä keskustelemaan jonkun sielunhoitajan tai diakonin kanssa. On myös uskovaisia sielunhoitoterapeutteja. Voisit käydä läpi omaa tyytymättömyyttäsi - johtuuko se todella miehestäsi vai voisitko itse muuttaa asennettasi. Kuten alussa sanoin, onnellisuus kumpuaa ihmisen sisältä eikä ole lopulta riippuvainen ulkopuolisista tekijöistä (ellei mies ole väkivaltainen, alkoholisoitunut tms.). Mitä jos keskittyisit itsesi sijaan Jumalaan?

Jumala pystyy täyttämään kaikki tarpeemme, myös emotionaalisen vajeen. Hän rakastaa meitä ehdoitta ja täysillä, mihin kukaan ihminen ei pysty. Et tunne olevasi rakastettu miehesi taholta, olet pettynyt häneen. "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu teille annetaan." Ala rukoilla ja ylistää Jumalaa, keskity Häneen. Ehkä Häneltä saatu rakkaus murtaa pettyneen sydämesi ja alat nähdä miehesikin uudessa valossa?

Siunausta teille. Toivon, että otat näitä asioita huomioon ja alat taistella avioliittosi puolesta. Jos toinen ei halua taistella, eroa. Mutta yritä edes! Rukoilen teidän puolesta :)

Huono provo. Et puhu "uskovaa". Valitsemasi sanat ja ilmaisut osoittavat, että et ole rukouskokouksissa käynyt.

Terv. Ex-uskovainen

Itse olen uskovainen, mutta olen lopen tympääntynyt kaikkiin ihmisten tekemiin sääntöihin ja kahleisiin. Kristillisyys on minulle sitä, että uskon Kristuksen sovitustyöhön ja kaiken, siis KAIKEN kattavaan armoon. Taivaspakkani on siis olemassa, ei se sen kummempaa vaadi. Itse erosin vuosi sitten erittäin vaikeasta avioliitosta (kristitty mies oli kyseessä), alkoholismia, alistamista, väkivaltaakin. Kaikkeni yritin hänen kanssaan ja rukoilin ja huusin apua Ylhäältä. 14 vuotta jaksoin pyytää, saamatta mitä pyysin. No, nyt olen suhteessa ateistimieheen (jota en valinnut sen perusteella enkä oikein muutenkaan, hän nyt vaan sattui tupsahtamaan elämääni muutamien juttujen kautta, etsimättä sinänsä sen kummemmin). Nyt tiedän mikä on terve ja tasapainoinen parisuhde, arvostus, rakkaus ja tasavertainen kumppanuus. Sielunkumppanuus. Tuollainen lakihenkisyys, jota olet koko ketjun ajan kuvannut, saa minut surulliseksi. Et uskalla ottaa vastuuta itsestäsi ja omasat elämästäsi lain koukeroiden vuoksi. Laki ei juu ole kadonnut Kristuksen myötä mihinkään, mutta armo tuli maailmaan. Lain silmissä se, että joskus puhut pahaa lähimmäisestäsi, on yhtä paha rikos kuin se että tappaisit jonkun. Kristuksen silmissä olet armahdettu syntinen kummassakin tapauksessa. Avioero henkisesti vaikeasta suhteesta lienee jossain tuossa välissä noin niinkuin ihmismielellä ajateltuna, Kristukselle se on samalla viivalla. Herää nainen, ota vastuu elämästäsi ja eroa. Lapsillesikin annat tällä hetkellä aika ahdistavaa viestiä siitä miten pitäisi mukamas olla ettei maine (kenen silmissä? Niitten tuomitsevien uskonsisarte/veljien? Hoh, anna mennä) mene. Että pitää vaan hammasta purra ja esittää että kaikki on hyvin. Anna kulissien romahtaa ja antaudu armon varaan. Saatat yllättyä.

Joudut helvettiin.

No, helvetinhän tällä tietysti ansaitsee. Mutta moniko voi sitten sanoa ansaitsevansa taivaan? Jos pääsen taivaaseen, pääsen sinne Kristuksen sovitustyön armosta. Toivottavasti ehdin katua syntejäni ennen kuolemaa..

ap

Toivottavasti tämä on provo. Kun uskovaisuus menee tuollaiselle asteelle että elämä rakennetaan sen mukaan miten oletetaan jonkun jumalan jonka oletetaan olevan olemassa, haluavan, on lopputulos poikkeuksetta huono. Usko jumalan johdatukseen ja siihen että jumala päättää lapsiluvun sun muun, on pelkkää vastuun pakenemista. Avioero on tuomittavaa jumalan mielestä, joten siinä taas tekosyy kestää jos jonkinlaista paskaa. Ei tartte ite tehdä päätöksiä, kun kyllä se jumala tietää ja päättää ja ohjaa. Tai sitten ei.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 09:34"]

Toivottavasti tämä on provo. Kun uskovaisuus menee tuollaiselle asteelle että elämä rakennetaan sen mukaan miten oletetaan jonkun jumalan jonka oletetaan olevan olemassa, haluavan, on lopputulos poikkeuksetta huono. Usko jumalan johdatukseen ja siihen että jumala päättää lapsiluvun sun muun, on pelkkää vastuun pakenemista. Avioero on tuomittavaa jumalan mielestä, joten siinä taas tekosyy kestää jos jonkinlaista paskaa. Ei tartte ite tehdä päätöksiä, kun kyllä se jumala tietää ja päättää ja ohjaa. Tai sitten ei.

[/quote]

Kerropa, miten se on vastuun pakenemista, jos ottaa kaikki lapset vastaan? Siinähän juuri ottaa vastuuta, kun niitä lapsia tulee. 

Elämäsi tuntuu olevan nyt masentavaa ja vaikeaa.

Itse olen pohtinut usein samaa. Miksi se on välillä niin väritöntä ja harmaata? Olen tullut siihen tulokseen, että elämässä tulee olla näitä vaikeita aikoja, jotta osaa olla onnellinen parempien aikojen koettaessa. Sinulle on annettu tällainen koettelus, josta sinun tulisi selviytyä voittajana. Rukoilethan apua Jumalalta`?Ja mitä Jumala sanoo huoraamisesta?

Uskon niin, että Jumala antaa meille kaikille omat vaikeudet. Kaikista viisainta olisi, jos heittäisit tämän nuoren miehen mielestäsi, ja keskittyisit omaan mieheesi. Palvelisit häntä ja olisit mukana ja kiinnostunut hänen elämästään. Ottaisit sen vaikka haasteena?. Vieläkö hän tiuskii ja arvostelee? Tunne oma arvosi, ääläkä välitä hänen arvostelusta. 

Jos lähdet sille linjalle, että petät puolisoasi, menee teidän välillänne luultavasti jotain rikki. Ja sinussa menee jotain rikki. 

Voimia. ja rukoile voimia Jumalalta. Hän auttaa.

Päivänpaistetta ja elämän mielekkyyttä elämääsi. Sitähän me kaikki tarvitsemme, ettei tulisi epätoivoisia tekoja. 

"Kerropa, miten se on vastuun pakenemista, jos ottaa kaikki lapset vastaan? Siinähän juuri ottaa vastuuta, kun niitä lapsia tulee."

Jaa että ehkäisyn poisjättäminen se on erityisen vastuullista toimintaa?? No kuule, vastuullista nimenomaan on tehdä lapsia omien varojensa (henkisten ja materiaalisten) mukaan. Ei enempää kuin jaksaa ja on varaa hoitaa. Teillä tämän suhteen on nyt lipsunut pahasti, kun olette olleet niin VASTUULLISIA että olette "ottaneet vastaan" niin monta lasta kuin teille on joku jossain korkeammalla suunnitellut.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 09:34"]

Toivottavasti tämä on provo. Kun uskovaisuus menee tuollaiselle asteelle että elämä rakennetaan sen mukaan miten oletetaan jonkun jumalan jonka oletetaan olevan olemassa, haluavan, on lopputulos poikkeuksetta huono. Usko jumalan johdatukseen ja siihen että jumala päättää lapsiluvun sun muun, on pelkkää vastuun pakenemista. Avioero on tuomittavaa jumalan mielestä, joten siinä taas tekosyy kestää jos jonkinlaista paskaa. Ei tartte ite tehdä päätöksiä, kun kyllä se jumala tietää ja päättää ja ohjaa. Tai sitten ei.

[/quote]

Minä kyllä pyysin vastauksia uskovaisilta. Uskovaisuus on just sitä että "oletetaan" Jumalan haluavan tai vaativan jotain ja yritetään elää niissä reunaehdoissa. Minä ainakin uskon vakaasti että helvetti tosiaan odottaa kaikkia, jotka eivät ole Jumalan mielen mukaisia (joko omasta ansioistaan, mikä on oikeastaan mahdotonta, tai armosta) Mutta ei se helppoa ole, ei todellakaan. jumala tuntuu haluavan paljon sellaista mitä ihminen ei haluasi. Kuten just vastuun ottamisen puolisovalinnasta ja perheestä. Taakka vaan tuntuu kasvavan mulle liian isoksi nimen omaan miehen osalta. Haluaisin niin kovasti paremman parisuhteen, mutta en enää niin monen loukkaantumisen jäälkeen pysty rakantamaan sitä oman miehen kanssa. Siksi tietysti tämä mieletön kaipuu ulkopuoliseen suhteeseen. Mietin vaan tässä että pitäisikö se tie käydä nyt loouun asti ja katsoa sitten miten sieltä pääsee ylös...

ap

Päivän provo?

Itsekin uskon Jumalaan, vaikken mikään aktiivinen seurakuntalainen olekaan. Toki tiedä että tämä maailma on houkutuksia täynnä... Onneton parisuhde riuduttaa, olen itsekin eronnut entisestä avoliitosta sen takia.

Minun neuvoni on, että koska ongelmasi on onneton parisuhde, niin koita alkaa tehdä tälle parisuhteelle jotain, äläkö sotke kuviota vielä enemmän kolmannella osapuolella. Menkää pariterapiaan, jutelkaa vakavasti suhteenne tilasta. Onko teillä pieniä lapsia? Jos lapset on jo vähän isompia, eikä suhde enää mitenkään toimi, niin erotkaa.

Voisitko löytää sisältöä elämään jostain muusta kuin seksuaalisista fantasioista, onko sinulla jokin muu oma, rakas harrastus joka on suurperheen kanssa jäänyt..? En nyt tarkoita että seksuaalisuus olisi unohdettava, mutta jos ei löydy kanavaa sen toteuttamiselle, niin lohtua voi saada harrastuksista, ystävistä ja tietenkin uskosta.

Ihmiset ovat selvinneet niin rankoista kokemuksista uskon avulla, että varmasti sinäkin selviät tästä. Oletko lukenut koskaan Corrie ten Boom: Kätköpaikka -kirjaa? Se on mielestäni hyvä esimerkki siitä miten usko auttaa ja antaa voimaa ja positiivisuutta lohduttomalta tuntuvaan tilanteeseen. Siunausta sinulle!

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 09:48"]

Elämäsi tuntuu olevan nyt masentavaa ja vaikeaa.

Itse olen pohtinut usein samaa. Miksi se on välillä niin väritöntä ja harmaata? Olen tullut siihen tulokseen, että elämässä tulee olla näitä vaikeita aikoja, jotta osaa olla onnellinen parempien aikojen koettaessa. Sinulle on annettu tällainen koettelus, josta sinun tulisi selviytyä voittajana. Rukoilethan apua Jumalalta`?Ja mitä Jumala sanoo huoraamisesta?

Uskon niin, että Jumala antaa meille kaikille omat vaikeudet. Kaikista viisainta olisi, jos heittäisit tämän nuoren miehen mielestäsi, ja keskittyisit omaan mieheesi. Palvelisit häntä ja olisit mukana ja kiinnostunut hänen elämästään. Ottaisit sen vaikka haasteena?. Vieläkö hän tiuskii ja arvostelee? Tunne oma arvosi, ääläkä välitä hänen arvostelusta. 

Jos lähdet sille linjalle, että petät puolisoasi, menee teidän välillänne luultavasti jotain rikki. Ja sinussa menee jotain rikki. 

Voimia. ja rukoile voimia Jumalalta. Hän auttaa.

Päivänpaistetta ja elämän mielekkyyttä elämääsi. Sitähän me kaikki tarvitsemme, ettei tulisi epätoivoisia tekoja. 

[/quote]

Kiitos. Tiedän ja tajuan kyllä tuon kaiken. Mutta sitä en pysty kuvittelemaan miten joku voisi mennä vielä pahemmin rikki minun ja miehen välillä. Tai omassa sydämessäni. Tuntuu että kaikki on täysin hajalla jo nyt. Tuntuu vaikealta edes rukoilla että selviäisin tästä koettelusta läpi. Miksi kummassa Jumalan pitää koetella niin paljon ja koskahan ne hyvät ajat alkaisivat? Tuntuu että tähänastisessa elämässäni niitä ei ole vielä juurikaan ollut. Ja olen sentään jo sen 45 v :(

Ysille: mielelläni eroaisin. Se helpottaisi valtavasti oloani. Mutta eroaminen ja pettäminen on minun arvomaailmassani ihan samalla viivalla. Ei Jumala tykkää toisesta sen enempää kuin toisestakaan. Mutta ero olisi avoin teko ja sellaisena se vaikuttaisi lapsiinkin. Tavallaan houkuttelisi heitä siihen samaan syntiin sitten joskus omassa elämässään. Pettämisen suhteen voisi olla ainakin jotain toivoa että se pysyisi salassa. Sitten tietysti jos asia tulisi ilmi niin vaikutus olisi ihan sama. En tiedä. Olen jo kauan rukoillut että Jumala päästäisi tästä pulmasta antamalla jomman kumman kuolla. Jos itse kuolisin, pääsisisn kaikista huolista. Jos mies kuolisi, olisin vapaa etsimään uutta onnea. Lapsia meillä on ikähaitarilla 4-18. Pärjään kyllä heidän kanssaan yksinkin. Ei mies nytkään mitään muuta tee kuin arvostelee.

ap