Tekisi mieli itkeä onnesta, kun löysin muuta työtä kuin hoitotyötä

Ja tässä tuli se hoitoalan todellinen ongelma. Se siis ei ole työmäärä tai kiire, vaan vittumaiset työkaverit ja pomot.

Vierailija kirjoitti:

Ja tässä tuli se hoitoalan todellinen ongelma. Se siis ei ole työmäärä tai kiire, vaan vittumaiset työkaverit ja pomot.

Jep. pahin yhdistelmä on surkea pomo, joka kaveeraa niiden pahimpien kiusaaja-työntekijöiden kanssa. Lisämausteena vielä saamaton ja heikko työsuojeluvaltuutettu. 

Todellinen ongelma on työmäärä ja kiire, mutta lisäksi asiaa pahentaa usein ilkeä ja ahdistava työyhteisö.

Onneksi olkoon uudesta duunista 🥳🎊🥳🎊

Jos he eivät ole mukavia ihmisiä, niin syyttömiä he siihen ovat millaisiksi ovat syntyneet. Oletkos koskaan ajatellut sitä?

Et sovellu siis hoitotyöhön, häpeä, veit aikanaan koulutuspaikan joltain oikeasti alalle haluavalta.

Vierailija kirjoitti:

Todellinen ongelma on työmäärä ja kiire, mutta lisäksi asiaa pahentaa usein ilkeä ja ahdistava työyhteisö.

Työmäärästä ja kiireestäkin selviäisi, jos työyhteisö puhaltaisi samaan hiileen eikä puukottaisi jatkuvasti selkään.

Ihan samaa kuin ap, miettii täällä ope, joka sai muuta työtä :)

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa kuin ap, miettii täällä ope, joka sai muuta työtä :)

Et sinä mikään opettaja ole. Sietäisit hävetä.

Mille alalle pääsit?

M

Mulla oli hoitoalalla työkaverit ja pomo ihania. Mutta itse työ sitten olikin karmeaa ja vei kaikki mehut fyysisesti. Pystyin vaihtamaan alaa ja sain elämäni takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Jos he eivät ole mukavia ihmisiä, niin syyttömiä he siihen ovat millaisiksi ovat syntyneet. Oletkos koskaan ajatellut sitä?

Kyllä ihan sanattomaks vetää nää ihmisten kommentit täällä palstalla 😮 !!

Terv Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellinen ongelma on työmäärä ja kiire, mutta lisäksi asiaa pahentaa usein ilkeä ja ahdistava työyhteisö.

Työmäärästä ja kiireestäkin selviäisi, jos työyhteisö puhaltaisi samaan hiileen eikä puukottaisi jatkuvasti selkään.

Tiettyyn rajaan saakka juuri näin. Joskus olin hoitoalalla paikassa, jossa ei kivat työkaveritkaan tilannetta pelastaneet vaan työmäärä ja kiire ajoi pitkälle sairauslomalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa kuin ap, miettii täällä ope, joka sai muuta työtä :)

Et sinä mikään opettaja ole. Sietäisit hävetä.

Onko päivän lääkkeet unohtunut????

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli hoitoalalla työkaverit ja pomo ihania. Mutta itse työ sitten olikin karmeaa ja vei kaikki mehut fyysisesti. Pystyin vaihtamaan alaa ja sain elämäni takaisin.

Sekin on totta, ettei hoitoala ole kaikkien juttu. Mutta kuvitelkaa, että on paljon todella hyviä hoitajia, jotka ovat kutsumusammatissaan, mutta joutuvat lopettamaan työpaikkakiusaamisen takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa kuin ap, miettii täällä ope, joka sai muuta työtä :)

Et sinä mikään opettaja ole. Sietäisit hävetä.

Onko päivän lääkkeet unohtunut????

Edes tuota et osannut sanoa suomeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellinen ongelma on työmäärä ja kiire, mutta lisäksi asiaa pahentaa usein ilkeä ja ahdistava työyhteisö.

Työmäärästä ja kiireestäkin selviäisi, jos työyhteisö puhaltaisi samaan hiileen eikä puukottaisi jatkuvasti selkään.

Tiettyyn rajaan saakka juuri näin. Joskus olin hoitoalalla paikassa, jossa ei kivat työkaveritkaan tilannetta pelastaneet vaan työmäärä ja kiire ajoi pitkälle sairauslomalle.

Se hullu kiire ei saisikaan olla normi. Pointtina vaan, että paremmin siitä selviää hyvällä porukalla, joka tukee toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa kuin ap, miettii täällä ope, joka sai muuta työtä :)

Et sinä mikään opettaja ole. Sietäisit hävetä.

Onko päivän lääkkeet unohtunut????

Edes tuota et osannut sanoa suomeksi.

Vittuile lisää!

Onneksi olkoon Ap!

Olin jo lähdössä hoitoalalta kokonaan, mutta ajattelin että vaihdan vielä työpaikkaa, teen keikkaa ja jatko-opinnot ja katson sitten.

Luulen, että tein virheen, olin jo aika loppu kun aloin uutta työpaikkaa katselemaan ja nyt tämä keikkatyö hoitajana maistuu myös ihan puulta.

Olen myös niin uuvuksissa, että olen joutunut infektiokierteeseen ja opinnot takkuavat.

Hoitoala on todellakin kriisissä!

Kiire, ihan käsittämätön työmäärä ja vastuu, surkeat työolot, huono johtaminen, työpaikkojen suorastaan sairas ilmapiiri ovat ajamassa ne tunnolliset ja loppuun asti kaikkensa yrittäneet hoitajat pitkille sairauslomille ja lopulta kokonaan pois alalta.

En tiedä.mitä nyt tekisin, takki on tyhjä ja olisin halunnut vielä löytää työn iloa ja kadoksissa olleen rakkauteni hoitotyötä kohtaan. Kyllä, pitkään rakastin työtäni ja halusin tehdä työni hyvin.

Nyt siitä intohimoisesti työhönsä suhtautuneesta hoitajasta on vain kuoret jäljellä.

Hienoa, että osasit luopua ajoissa Ap, näyttää siltä, että minun on tehtävä samoin.

Onnittelut viisaasta päätöksestä. Minä vaihdoin julkiselta yksityiselle ja kentältä toimistoon, nyt ei hajoa kroppa työmäärään, mutta nyt hajoaa pää työmäärään. Toimimattomat järjestelmät, täysin todellisuudesta irralliset tavoitteet ja jatkuva piiskaaminen jatkuvat, eri muodossa vaan. Työsopimus on toukokuun loppuun, en taida palata minäkään enää sen jälkeen.