Lue keskustelun säännöt.
uskovaisen seksuaaliset kiusaukset
13.06.2013 |
Toivoisin vertaistukea muilta kristityiltä, vaikka tiedänkin mitä "kunnon kiristitty" tästä asiasta ajattelee. Mutta itselleni asia ei ole niin helppo.
Olen siis 45v nainen, monen lapsen äiti, ankeassa avioliitossa ja elämässä kituuttava ihminen. Tuntuu että haaveeni eivät tässä elämässä koskaan toteudu, vaikka olen yrittänyt parhaani elää Jumalan tahdon mukaan. Mutta haluaisin jotain omaakin, ei vain sitä kurjuutta, mitä Jumala tuntuu minulle jakavan. Mies tuli valittua kunnollisuuden, uskovaisuuden ja muiden ulkonaisten seikkojen peursteella eikä meiän välillämee ole ollut oikeaa rakkautta koskaan. Vuosien vieriessä mies on vielä muuttunut sietämättömän arvostelevaksi ja kiukkuiseksi ukoksi. Lapsia tuli liikaa kun emme oikein kunnolla osanneet ehkäistä (vaikkemme ole lestadiolaisia) ja ainakin minä ajattelin että Jumala osaa päättää sopivan lapsiluvun. Mutta nyt ollaan sitten köyhiä, uupuneita ja onnettomia.
Olen jo viiden vuoden ajan himoinnut yhtä nuorta miestä. En pysty hillitsemään itseäni vaan täytän päiväni seksifantasioilla hänestä. Omasta miehestä pysyttelen niin kaukana kuin mahdollista. Raamatun mukaan jonkun himoitseminen on jo samaa kuin pettäminen. Olisiko sitten fiksuinta mennä oikeasti sänkyyn hänen kanssaan? Hän on siis tuollainen vähän pahis, niin etten minä turmelisi hänen poikuuttaan tai jotain. Mutta saisin sitten joko jotain mitä pystyisin ehkä oikeasti katumaan tai sitten saisin sen fyysisen tyydytyksen mitä kotona en ole koskaan saanut. Kumpikin tuntuisi paremmalta kuin tämä nykyinen tilanne.
Toisaalta en haluaisi jäädä kiinni. Ihan omien lasteni moraalin kehityksen ja oman maineenikin kannalta. Taitaisi mennä kaikki nykyiset ystävät siinä. Vaikka toisaalta en niistä nyt niin välitäkään. Mutta jotain ratkaisua täytyisi tehdä. Elän nykyään ihan umpimasentunutta elämää ja laahustan päivästä toiseen, ainoana ilona oma fantasiamaailma johon pakenen.
Kommentit (67)
Ja sinä olet sitä mieltä että pettäminen on ihan ok, mutta eroaminen ei? Kyllä moraalisesti pettäminen on aina miljoona kertaa pahempaa kuin eroaminen, kysy keneltä tahansa petetyltä. Erosta kyllä selviää, mutta pettämisestä ei välttämättä koskaan.
Luuletko tosiaan, että kun sinulle se viimeinen tuomio koittaa Jumalan edessä, niin Hän antaa jotain extrabonuspisteitä siitä että kestit miehesi kanssa hamaan loppuun vaikka et rakastanut häntä, ja haaveilit pettämisestä vuosi tolkulla? Tuo sinun asenteesi on juuri sitä tekopyhyyttä jota "uskovaisissa" inhoan.
27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluuko se pahis moottoripyöräjengiin ? Asuuko Espoossa ? Ajaako sellaisella harmaalla Road King HD:llä ? Tiän sen kaverin. JÄTÄ SE !!
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:12"]Synnin palkka on kuolema. Room. 6:23.[/quote]
Kyllä kultaseni, näin on. Mutta kerro minulle miten sen synnin karistaisin harteiltani? Se kun ei lähde vaikka pysyisin viiden kilsan päässä "pahiksestani".
Roomalaiskirjeessä on kyllä paljon mietittävää. Mutta onneksi näinkin:
"Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi". Room.5:20
ap
ap
Voin vaan todeta että onneksi minun Jumalani ei ole tuomitseva. Helvetti on maan päällä jokaiselle omansa. Taidat elää omassa helvetissäsi juuri nyt tuon himouskovaisuutesi kanssa.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:19"]
Ja sinä olet sitä mieltä että pettäminen on ihan ok, mutta eroaminen ei? Kyllä moraalisesti pettäminen on aina miljoona kertaa pahempaa kuin eroaminen, kysy keneltä tahansa petetyltä. Erosta kyllä selviää, mutta pettämisestä ei välttämättä koskaan.
Luuletko tosiaan, että kun sinulle se viimeinen tuomio koittaa Jumalan edessä, niin Hän antaa jotain extrabonuspisteitä siitä että kestit miehesi kanssa hamaan loppuun vaikka et rakastanut häntä, ja haaveilit pettämisestä vuosi tolkulla? Tuo sinun asenteesi on juuri sitä tekopyhyyttä jota "uskovaisissa" inhoan.
[/quote]
Sinä rakennat moraalia sen pohjalle miltä ihmisistä tuntuu. Minä en.
Ja noista extrrabonuspisteistä sen verran että sitä just pelkään että yritän kuvitella tuollaista. Siksi olen ruvennut ajattelemaan että se pettäminen olisi parempi vaihtoehto. Mutta yhtään bonusta ei heru myöskään siitä että eroaisin tämän ajan ajattelun mukaan "kunniallisesti". Kuten aikaisemmin sanoin uskoisin sen päin vastoin olevan huonompi esimerkki lapsillemme (olettaen että en jää kiinni mahdollisista pettämisestä).
31, sinulla on periaatteessa ihan hyviä ajatuksia. Voisi auttaa tähänkin ongelmaan jos saisin itseni jotenkin kootuksi jotain toista kautta. Huutava rahan ja ajan puute vaan haittaa kovasti sitä oman itsen etsimistä ja löytämistä. Hienoa ja oikein olisi tietenkin jos saisimme avioliiton sujumaan. Se olisi se oikea viesti lapsillekin. Mutta tällä hetkellä vaan olen niin rikki etten pysty aloittamaan mitään korjaustoimenpiteitä. Tulee oksennus ajatuksestakin. Voiisitte tietysti rukoilla puolestani että joku ihme tapahtuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:26"]
Voin vaan todeta että onneksi minun Jumalani ei ole tuomitseva. Helvetti on maan päällä jokaiselle omansa. Taidat elää omassa helvetissäsi juuri nyt tuon himouskovaisuutesi kanssa.
[/quote]
Ja mä voin vaan todeta että sun uskosi ei ole kristinuskoa.
ap
Vihkivalan pettäminen on lapsille tosi hyvä esimerkki, toisin kuin se että yrittäisit korjata tilanteen vaikka eroamalla rehellisesti. En millään käsitä, että miten Jumala kehottaisi valehtelemaan ja pettämään aviokumppani ja lapset. Sinähän olet henkisesti jo eronnut, ja vain tyhmä miehesi ei sitä tajua, Jumala kyllä tietää että olet vihkivalasi sanonut yksipuolisesti irti. Haluaisitko lapsillesi samanlaisen kohtalon kuin itselläsi? Opetatko heille, että jos huomaavat tehneensä virheen aiemmin, niin on parempi vaan valehdella kaikille, kuin myöntää virheensä ja korjata tilanne? 27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toden totta, siinä uskovaiset ja uskottomat ovat samaa mieltä, että meillä on vain yksi elämä. Uskovaiset vain uskovat sen jatkuvan iäisesti ja haluavat näin pitää huolta jumalasuhteestaan, vaikka se tapahtuisi tämän lyhyen maanpäällisen elämänvaiheemme kustannuksella.
Elämäsi on nyt ollut matalalentoa etkä oikein ole osannut tuntea iloa ja kiitollisuutta siitä. Jumala ei meitä kiusaa, mutta sallii murheellisia ja vaikeita jaksoja tapahtua elämässämme. Sen sijaan suoranaiset kiusaukset tulevat aina sieltä toisesta leiristä, sielunvihollisen puolelta. Virressäkin lauletaan, kuinka uskon kulta puhdistetaan vaikeuksien lieksissä ja sen jälkeen usko tuntuu entistä rakkaammalta. Jos Jumala on halunnut vaikeuksien kautta vetää sinua lähemmäs itseään, saada sinut tutkimaan sydäntäsi ja uskoasi tarkemmin. Sielunvihollisellehan tämä ei käy, vaan se on kärkkäänä heti mukana oman ratkaisunsa kanssa.
Mitä jos olisit käyttänyt kaiken fantasioihisi upottaman tarmosi miehesi palvelemiseen? Tai edes johonkin soveliaaseen harrastukseen, joka tuottaa sinulle iloa ja tyydytystä? Muistan jonkun avio-oppaan kirjoittajan oivalluksen siitä, että hän lakkasi vaatimasta mieheltään mitään muutoksia, mutta alkoi itse käyttäytyä täysin rakastuneen ihmisen tavoin miestä kohtaan. Aika pian seurasi miehessä positiivisa muutoksia ja koko suhde muuttui jouduttuaan tähän positiivisuuden noidankehään.
Onko yhteytesi pahikseen vain fantasiaa vai oletteko kosketelleet ja leikitelleet yhdessä ajatuksella? Jos ette, fyysinen yhteytenne tulisi tuskin olemaan lähelläkään fantasiaasi - hyvässä tai pahassa. Jos elämäsi on nyt masentavaa ja epätyydyttävää, usko minua, et kaipaa siihen vielä pettämisen aiheuttamaa syyllisyyttä ja avio-, elämän- ja uskonkriisiä.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:45"]
Vihkivalan pettäminen on lapsille tosi hyvä esimerkki, toisin kuin se että yrittäisit korjata tilanteen vaikka eroamalla rehellisesti. En millään käsitä, että miten Jumala kehottaisi valehtelemaan ja pettämään aviokumppani ja lapset. Sinähän olet henkisesti jo eronnut, ja vain tyhmä miehesi ei sitä tajua, Jumala kyllä tietää että olet vihkivalasi sanonut yksipuolisesti irti. Haluaisitko lapsillesi samanlaisen kohtalon kuin itselläsi? Opetatko heille, että jos huomaavat tehneensä virheen aiemmin, niin on parempi vaan valehdella kaikille, kuin myöntää virheensä ja korjata tilanne? 27
[/quote]
Sun näkökulmasi valitettavasti menee aika paljon ohi mun näkökulmasta. Taitaa johtua siitä että olet itse eronnut. Eroaminen on vihkivalan pettämistä. Toki henkinenkin eroaminen on sitä. Mutta ihan sama onko korjausliike salaseksisuhde vai eroaminen, niissä ei ole mitään eroa. Kaikki nämä vaihtoehdot ovat ihan samalla viivalla Jumalan edessä. Jumalan edessä ainoa oikea ratkaisu olisi rakastaa sitä aviopuolisoaan. JA JOS EI SIIHEN PYSTY ON IHAN SAMA MITÄ TEKEE, KAIKKI ON VÄÄRIN. Ei Jumala kehota valehtelemaan mutta Jumala kieltää myös eroamasta. Pattitilanne.
Omalla järjelläni ajatellen ero olisi kuitenkin pahin teko, koska se antaisi lapsille esimerkin siitä että erota saa. Kun ei saa niin ei saa. Ei saa pettääkään mutta jos lapset ei sitä tiedä niin se ei niihin vaikuta. Ei saa vihata puolisoaan. Sitä on kyllä vaikea peitellä, mutta onneksi mies on nytkin melkein koko ajan reissutöissä, joten elämä on useimmiten siltä osin helpompaa. Jos olisin onnellinen sivusuhteesta, jaksaisinko ehkä olla kärsivällisempi miestä kohtaan ja antaa kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?
Todennäköisintä on kuitenkin etten oikeasti ajaudu siihen seksisuhteeseen. Vaikka sitä niin kamalasti haluankin ja sitä täällä spekuloin. Ei oo onneksi oikein tilaisuutta. Ehkä se Jumala pitää näin edes jollain hollilla. Tiedä häntä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP,
Luin kaikki kirjoittamasi viestit tässä ketjussa. Vaikutat ok kristityltä, en huomannut mitään omituisuuksia. Ensinnäkin virhe tuli tehtyä jo siinä naimisiinmeno vaiheessa, jos et kerran rakastanut miestäsi. Ymmärrän että uskovia miehiä on varmaan vaikee löytää muutenkin. Mun näkökulma on että jos ei kerran millään avioliitto toimi ja mies kuulostaa hyvin kummalliselta ollakseen kristitty. Pahaksi on mennyt liitto, jos sanot miehestä että inhoat sitä tyyppiä. Itse saattaisin ottaa eron tossa vaiheessa. Tuskin pettäisin, vaikka kuinka tekis mieli. Ja vaikka sen mielessä olis tehnytkin. En kyllä voi ainakaan suositella sen pettämisen salailua, jos tapahtuisi, varmaan kantsis kertoa miehelle. Ei siitä lopulta tyydytystä saa jos pettää pari kertaa. Uskoisin niin. Kannattaa rukoilla asian puolesta ja jos ei tule vastausta, tekee niinkuin hyväksi näkee. En kuitenkaan uskovana voi kehottaa pettämään. Mistä edes tiedät haluisko se kundi sua?
Usko ilman tekoja on kuollut. Teot ilman uskoa ovat kuolleet. Paavali muuten sanoo että sellaistakin syntiä on ,joka ei johda kuolemaan. Itse olen miettinyt mitähän se mahtaa olla. Hankala tilanne sulla. Mitään tekopyhyyttä en näe tässä asiassa, niinkuin joku väitti.
Olen tullut huomaamaan että ihmiset syyttää uskovia tekopyhyydestä, koska ne ei tunne raamattua tarpeeksi. Se on helppo syyttää ja saada itelleen syitä lisää miksi kristinusko ei ole tie totuus ja elämä. Olen yli kolmekymppinen mies, ja en tiedä oliko tästä vastauksesta mitään apua.
AP,
Luin kaikki kirjoittamasi viestit tässä ketjussa. Vaikutat ok kristityltä, en huomannut mitään omituisuuksia. Ensinnäkin virhe tuli tehtyä jo siinä naimisiinmeno vaiheessa, jos et kerran rakastanut miestäsi. Ymmärrän että uskovia miehiä on varmaan vaikee löytää muutenkin. Mun näkökulma on että jos ei kerran millään avioliitto toimi ja mies kuulostaa hyvin kummalliselta ollakseen kristitty. Pahaksi on mennyt liitto, jos sanot miehestä että inhoat sitä tyyppiä. Itse saattaisin ottaa eron tossa vaiheessa. Tuskin pettäisin, vaikka kuinka tekis mieli. Ja vaikka sen mielessä olis tehnytkin. En kyllä voi ainakaan suositella sen pettämisen salailua, jos tapahtuisi, varmaan kantsis kertoa miehelle. Ei siitä lopulta tyydytystä saa jos pettää pari kertaa. Uskoisin niin. Kannattaa rukoilla asian puolesta ja jos ei tule vastausta, tekee niinkuin hyväksi näkee. En kuitenkaan uskovana voi kehottaa pettämään. Mistä edes tiedät haluisko se kundi sua?
Usko ilman tekoja on kuollut. Teot ilman uskoa ovat kuolleet. Paavali muuten sanoo että sellaistakin syntiä on ,joka ei johda kuolemaan. Itse olen miettinyt mitähän se mahtaa olla. Hankala tilanne sulla. Mitään tekopyhyyttä en näe tässä asiassa, niinkuin joku väitti.
Olen tullut huomaamaan että ihmiset syyttää uskovia tekopyhyydestä, koska ne ei tunne raamattua tarpeeksi. Se on helppo syyttää ja saada itelleen syitä lisää miksi kristinusko ei ole tie totuus ja elämä. Olen yli kolmekymppinen mies, ja en tiedä oliko tästä vastauksesta mitään apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:12"]Synnin palkka on kuolema. Room. 6:23.[/quote]
Kyllä kultaseni, näin on. Mutta kerro minulle miten sen synnin karistaisin harteiltani? Se kun ei lähde vaikka pysyisin viiden kilsan päässä "pahiksestani".
Roomalaiskirjeessä on kyllä paljon mietittävää. Mutta onneksi näinkin:
"Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi". Room.5:20
ap
ap
[/quote]
Kun tunnustat vajavaisuutesi ja uskot kohdallesi anteeksiantamuksen ilosanoman. Jeesus on sovittanut jo kaiken puolestasi. Sinun kohdallesi jää vain uskoa tähän sovitustyöhön.
Voi apua 39. Kirjoituksessasi on varmaan paljon hyvääkin, mutta en pysty kyllä mitään muuta siitä näkemään kuin ton kamalan "palvelemisen". En ikinä suostu enää palvelijaksi, sitähän toi mies just haluaisi. Mun pitäisi täyttää hänen kaikki standardinsa omaisuuden hoidon suhteen ja elää elämääni niin kuin hänestä on oikein. Ja silti ei koskaan mikään riitä vaan kaikki on aina liian huonosti tehty. Häneltä sen sijaan saa anella pienintäkin palvelusta viikkotolkulla ja jos hän vihdoin sen tekee, hän tekee sen todella marttyyrin elkein, erittäin kiukkuisesti ja mahdollisimman huonosti. Nykyään vältän visusti pyytämästä häneltä yhtään mitään, onneksi meillä on jo isojakin lapsia, joilta voi pyytää esim. apua raskaisiin töihin. Enkä totisesti meinaa palvella häntä millään tavalla.
Harrastuksiin taas on vaikea löytää aikaa. Saa vaan kamalat huudot kun ei ole kotihommat hoidettu kun on juossut jossain muualla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:12"]Synnin palkka on kuolema. Room. 6:23.[/quote]
Kyllä kultaseni, näin on. Mutta kerro minulle miten sen synnin karistaisin harteiltani? Se kun ei lähde vaikka pysyisin viiden kilsan päässä "pahiksestani".
Roomalaiskirjeessä on kyllä paljon mietittävää. Mutta onneksi näinkin:
"Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi". Room.5:20
ap
ap
[/quote]
Kun tunnustat vajavaisuutesi ja uskot kohdallesi anteeksiantamuksen ilosanoman. Jeesus on sovittanut jo kaiken puolestasi. Sinun kohdallesi jää vain uskoa tähän sovitustyöhön.
[/quote]
Ei ole kyse siit etten uskoisi anteeksiantamukseen. Uskon siihen ja siihen nimen omaan turvaan tässä kaikessa, eihän muuten mitään toivoa olisi. Mutta ei se poista minusta synnin tekemisen halua.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 13:02"]AP, Luin kaikki kirjoittamasi viestit tässä ketjussa. Vaikutat ok kristityltä, en huomannut mitään omituisuuksia. Ensinnäkin virhe tuli tehtyä jo siinä naimisiinmeno vaiheessa, jos et kerran rakastanut miestäsi. Ymmärrän että uskovia miehiä on varmaan vaikee löytää muutenkin. Mun näkökulma on että jos ei kerran millään avioliitto toimi ja mies kuulostaa hyvin kummalliselta ollakseen kristitty. Pahaksi on mennyt liitto, jos sanot miehestä että inhoat sitä tyyppiä. Itse saattaisin ottaa eron tossa vaiheessa. Tuskin pettäisin, vaikka kuinka tekis mieli. Ja vaikka sen mielessä olis tehnytkin. En kyllä voi ainakaan suositella sen pettämisen salailua, jos tapahtuisi, varmaan kantsis kertoa miehelle. Ei siitä lopulta tyydytystä saa jos pettää pari kertaa. Uskoisin niin. Kannattaa rukoilla asian puolesta ja jos ei tule vastausta, tekee niinkuin hyväksi näkee. En kuitenkaan uskovana voi kehottaa pettämään. Mistä edes tiedät haluisko se kundi sua? Usko ilman tekoja on kuollut. Teot ilman uskoa ovat kuolleet. Paavali muuten sanoo että sellaistakin syntiä on ,joka ei johda kuolemaan. Itse olen miettinyt mitähän se mahtaa olla. Hankala tilanne sulla. Mitään tekopyhyyttä en näe tässä asiassa, niinkuin joku väitti. Olen tullut huomaamaan että ihmiset syyttää uskovia tekopyhyydestä, koska ne ei tunne raamattua tarpeeksi. Se on helppo syyttää ja saada itelleen syitä lisää miksi kristinusko ei ole tie totuus ja elämä. Olen yli kolmekymppinen mies, ja en tiedä oliko tästä vastauksesta mitään apua.[/quote]
Kiitos, oli kiva saada miehenkin näkökulmaa. Totta, virhe tuli tehtyä jo naimisiinmenovaiheessa. Olin jo silloin ahdistunut miehen käytöksestä, mutta halusin kovasti perheen enkä nähnyt ketään muuta vaihtoehtoa. Totta puhuakseni en ole sen jälkeenkään nähnyt ketään sen parempaa vaihtoehtoa (vapaata sellaista), joten saan kiittää tästä liitosta ainakin sitä että minulla on ylipäänsä lapsia. Olisin taatusti vielä onnettomampi jos niitäkään ei olisi.
Tämä himoitsemani nuori mies ei esimerkiksi olisi ollut sopiva lasteni isäksi. Hän on sitä paitsi vain muutaman vuoden vanhempi kuin omat lapseni, voisi itse asiassa iän puolesta ollakin lapseni. Elämä on hankalaa ja oikeaa tietä on niin vaikea tunnistaa :(
ap
Miehesi on ihan selvästi narsisti, ja siitä ei parane mitenkään, vaan se pahenee mitä vanhemmaksi hän tulee. Valitettavasti ainut mahdollisuus sinulla on avioero. Hän ei ole vieläkään ole pystynyt sinua nujertamaan täydellisesti. Tulevaisuudessa astuu kuvaan sairaalloinen mustasukkaisuus väkivalta ym. Eli nyt on viimeinkin aika ajatella sinun myös itseäsi. Tiedän että se on vaikeaa, mutta vaikeaa tulee tulee tulevaisuudessa olemaan joka tapauksessa. Tiedän, että uskovaiset tuomitsevat neuvoni, mutta valitettavasti tämä on totta.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:10"]
25: ollaan tässä vuosien varrella aina välillä yritetty keskustellakin. Mutta miehen ylimielinen perusasenne ei silti muutu ja myöskään mun syvä inho sitä miestä kohtaan ei muutu. Mä en voi ikinä luottaa ja turvautua siihen, joudun aina pelkäämään koska seuraavaksi tulee paskaa niskaan ja puolustautumaan sitä vastaan. Mä en vaan riitä hänelle mitenkään, aina vaan olis parantamista siivouksen tasossa, asioitten hoitamisessa, ulkonäössä. Mun pitäis raataa itseni henkihieveriin jos haluaisin miellyttää sitä. En aio tehdä sitä. Aion kaivaa omaa poteroa vaan syvemmäksi ja linnoittautua sitä tyyppiä vastaan. Sori vaan, mutta muuhun en enää pysty.
ap
[/quote]
Kuulostaa tosi ikävältä :(
Kerro lisää teidän suhteesta. Onko mies aina ollut tuollainen? Onko uskossa? Onko hänellä mitään mielenkiintoa korjata asioita? Miksi hän haluaa elää tuolla tavalla? Älä anna hänen käyttää henkistä väkivaltaa itseäsi kohtaan.
Ap ei pysty ottamaan eroa miehestään, mutta himoitsee samalla lastensa ikäistä poikaa niin että dildo vaan heiluu. Kevyttä kaksinaismoralismia. Miksi kyselet täällä neuvoa, kun mikään neuvo ei kelpaa eikä miellytä. Sinä itse teet elämästäsi vaikean, ei kukaan muu. Tietty se on helpompi pakoilla vastuuta ja syytellä muita (miestä, sielunvihollista, Jumalaa jne.) samalla kun kieltäytyy katsomasta peiliin. Odotatko todella, että joku/jokin muu kuin sinä ratkaisee sinun ongelmasi?
Säälin sinua ap. Kuinka voikaan uskonnon varjolla tehdä itsestään paskan elämän marttyyrin.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 09:30"]
Joudut helvettiin.
[/quote]
Helvettiä ei ole olemassa. Sorry vaan.
Ap,
kerron omaa näkökulmaani. Olen elänyt pitkään kristillisessä piirissä, joten tunnen monet asiat, joista puhut, omasta kokemuksesta.
Itse asiassa neuvoisin sinulle ihan samaa kuin kenelle tahansa tilanteessasi olevalle naiselle, oli tämä uskovainen tai ei.
Koet, ette ole päässyt toteuttamaan itseäsi ja nauttimaan elämästäsi koko sen aikana. Näin kokee moni ikäisesi. Sitten ymmärretään, että tietty vaihe elämässä alkaa olla väistämättä ohi, ja tarraudutaan johonkin epätoivoiseen, joka ei itseasiassa ratkaise ongelmiasi lainkaan.
Kuten jo joku ylempänä sanoi: yritä korjata sitä, mikä on rikki. Tässä tapauksessa sekä avioliittoasi että itseäsi.
Tee mielekkäitä asioita.Mistä haaveilet, mitä haluat itse elämässä saavuttaa? Tartu niihin haaveisiin, ovat ne kuinka hulluja tahansa, ja ala toteuttaa niitä! Älä välitä muiden ajatuksista tai epäilyistä. Rukoile voimaa ja rohkeutta ja iloa. Elämäsi tulee muuttumaan.
Avioliitossa etsikää yhteyttä uudestaan. Kerro miehellesi, mitä kaipaisit liittoone. Älä syyttele, vaan kerro, miltä sinusta tuntuu. Millaisesta kumppanuudesta haaveilet.
Etsikää tarvittaessa ulkopuolista apua keskusteluun. kaikki voi muuttua myös liitossanne hyväksi. Jos miehesi ei ajankaan kuluessa halua edes yrittää parentaa liittoanne, minun mielestäni oikea ratkaisu voi olla myös ero, samoilla perustein kun joku tuolla aiemmin kirjoitti: piittaamattomuus ja kunnioituksen puute ei ole oikea avioliitto, eikä malli joka on siitä hyvä lapsille antaa, en usko että korkeampi voimakaan sellaista avioliittoa siunaa.