Lue keskustelun säännöt.
uskovaisen seksuaaliset kiusaukset
13.06.2013 |
Toivoisin vertaistukea muilta kristityiltä, vaikka tiedänkin mitä "kunnon kiristitty" tästä asiasta ajattelee. Mutta itselleni asia ei ole niin helppo.
Olen siis 45v nainen, monen lapsen äiti, ankeassa avioliitossa ja elämässä kituuttava ihminen. Tuntuu että haaveeni eivät tässä elämässä koskaan toteudu, vaikka olen yrittänyt parhaani elää Jumalan tahdon mukaan. Mutta haluaisin jotain omaakin, ei vain sitä kurjuutta, mitä Jumala tuntuu minulle jakavan. Mies tuli valittua kunnollisuuden, uskovaisuuden ja muiden ulkonaisten seikkojen peursteella eikä meiän välillämee ole ollut oikeaa rakkautta koskaan. Vuosien vieriessä mies on vielä muuttunut sietämättömän arvostelevaksi ja kiukkuiseksi ukoksi. Lapsia tuli liikaa kun emme oikein kunnolla osanneet ehkäistä (vaikkemme ole lestadiolaisia) ja ainakin minä ajattelin että Jumala osaa päättää sopivan lapsiluvun. Mutta nyt ollaan sitten köyhiä, uupuneita ja onnettomia.
Olen jo viiden vuoden ajan himoinnut yhtä nuorta miestä. En pysty hillitsemään itseäni vaan täytän päiväni seksifantasioilla hänestä. Omasta miehestä pysyttelen niin kaukana kuin mahdollista. Raamatun mukaan jonkun himoitseminen on jo samaa kuin pettäminen. Olisiko sitten fiksuinta mennä oikeasti sänkyyn hänen kanssaan? Hän on siis tuollainen vähän pahis, niin etten minä turmelisi hänen poikuuttaan tai jotain. Mutta saisin sitten joko jotain mitä pystyisin ehkä oikeasti katumaan tai sitten saisin sen fyysisen tyydytyksen mitä kotona en ole koskaan saanut. Kumpikin tuntuisi paremmalta kuin tämä nykyinen tilanne.
Toisaalta en haluaisi jäädä kiinni. Ihan omien lasteni moraalin kehityksen ja oman maineenikin kannalta. Taitaisi mennä kaikki nykyiset ystävät siinä. Vaikka toisaalta en niistä nyt niin välitäkään. Mutta jotain ratkaisua täytyisi tehdä. Elän nykyään ihan umpimasentunutta elämää ja laahustan päivästä toiseen, ainoana ilona oma fantasiamaailma johon pakenen.
Kommentit (67)
Hommaa kunnon dildo, jotta saat kotona orgasmin. Helpottaa oloa kummasti. Voihan sitä silti fantasioida, ei tarvitse kaikkea toteuttaa. Himo on jalkovälissä, ei sydämessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet uskovainen ja uskot Jeesukseen kaikki seksuaaliset halut ovat synti. Ja olet pikatiellä matkalla Helvettiin. Näin uskovaiset ajattelevat ja sinut tuomitsevat. Minä en ole uskovainen, enkä kuulu kirkkoon mutta tunnen heidän ajatustapansa. Valitettavasti. Ajattele sen sijaan ja hae viisautta. Viisaus on vaikeaa ja nöyryytys helppoa. Nöyryyttää osaa kuka vain ja se joka viisautta käyttää nöyryytyksen sijaan....on varmasti viisautensa tästä elämästä löytänyt.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 09:30"]
Joudut helvettiin.
[/quote]
Mikäs hihhulihullu se täällä pelottelee? Tuliko hyvä mieli?
Yksitoista: huomaan kyllä ettet ole uskovainen. Ei ole kyse kenenkään toisen pelottelusta, vaan Jumalan omasta sanasta. Jumalan kanssa ei voi olla luottamuksellista suhdetta jos rikkoo hänen tahtoaan vastaan.
Niinpä minulla on oikeastaan oikeus tulla onnellisiksi vain niissä rajoissa jotka Jumala määrää. Mutta ongelmani onkin se, etten pysty olemaan onnellinen niissä rajoissa vaan kapinoin (mikä on tietysti Jumalan silmissä paha asia).
12: Minulla on kyllä kunnon dildo. Mutta ei se riitä. Varsinkaan kun sitä on hankala käyttää niin ettei kukaan huomaa kun talo on täynnä väkeä...
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 10:13"]
Jos olet uskovainen ja uskot Jeesukseen kaikki seksuaaliset halut ovat synti. Ja olet pikatiellä matkalla Helvettiin. Näin uskovaiset ajattelevat ja sinut tuomitsevat. Minä en ole uskovainen, enkä kuulu kirkkoon mutta tunnen heidän ajatustapansa. Valitettavasti. Ajattele sen sijaan ja hae viisautta. Viisaus on vaikeaa ja nöyryytys helppoa. Nöyryyttää osaa kuka vain ja se joka viisautta käyttää nöyryytyksen sijaan....on varmasti viisautensa tästä elämästä löytänyt.
[/quote]
Hassua että luulet tietäväsi tämän asian paremmin kuin minä uskovainen. Mahdat tuntea vain jotain nunnaluostarin asukkaita. Seksiä ei kukaan nykyään pidä syntinä (eikä se ole koskaan oikeasti ollut kristinuskon opetus, vaikka jotkut ovat yrittäneet siitä sellaista tehdä) niin kauan kuin se tapahtuu sen oman puolison kanssa.
Mutta tää mun seksiongelmani on kyllä syntiä, sen myönnän auliisti. Oikea viisaus olisi sitä että toimisi täydestä sydämestään Jumalaa kuunnellen. Kaikki muu on oikeataan silkkaa hulluutta. Mutta minä olenkin vähän idiootti...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 09:30"]
Joudut helvettiin.
[/quote]
Mikäs hihhulihullu se täällä pelottelee? Tuliko hyvä mieli?
[/quote]
Toi ei ollut mikään hihhulihullu, vaan provoileva ei - uskovainen. Mutta kyllä helvettiin joutumisen vaara on ihan todellinen. Minä vaan tiedostan sen ja kovin moni muu ei.
t. ap
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 10:05"]
Ysille: mielelläni eroaisin. Se helpottaisi valtavasti oloani. Mutta eroaminen ja pettäminen on minun arvomaailmassani ihan samalla viivalla. Ei Jumala tykkää toisesta sen enempää kuin toisestakaan. Mutta ero olisi avoin teko ja sellaisena se vaikuttaisi lapsiinkin. Tavallaan houkuttelisi heitä siihen samaan syntiin sitten joskus omassa elämässään. Pettämisen suhteen voisi olla ainakin jotain toivoa että se pysyisi salassa. Sitten tietysti jos asia tulisi ilmi niin vaikutus olisi ihan sama. En tiedä. Olen jo kauan rukoillut että Jumala päästäisi tästä pulmasta antamalla jomman kumman kuolla. Jos itse kuolisin, pääsisisn kaikista huolista. Jos mies kuolisi, olisin vapaa etsimään uutta onnea. Lapsia meillä on ikähaitarilla 4-18. Pärjään kyllä heidän kanssaan yksinkin. Ei mies nytkään mitään muuta tee kuin arvostelee.
ap
[/quote] mielestäni ero ja pettäminen ei ole ollenkaan samalla viivalla Jumalan edessä! Enhän voi sitä tietää, mutta uskon näin....Sekä miehen että vaimon tulee kohdella toistaan kunnioittaen ja rakkaudella. Jos se ei kertakaikkiaan onnistu ja jatkuvasti riidellään ja haukutaan toista, niin eikö se tarkoita siitä että avioliittolupaus on rikottu? Jos ei edes yritetä parannusta, niin onko se uskovan ihmisen toimintaa? Jos yritätte ja löydätte yhteyden, niin eroa ei tarvita. Jos ette yrittämisestä huolimatta pärjää yhdessä, niin ero on varmasti paras ratkaisu. Kyllähän monet miehet pilaavat parisuhteen alkoholillakin, ja heidän vaimoilleen ero on varmasti ainoa ja paras ratkaisu, miksi henkinen väkivalta olisi yhtään sen hyväksyttävämpää? Kyllä parisuhde on kahden kauppa, eikä sen pidä mennä niin että naisen olisi hyväksyttävä ja kestettävä mieheltä mitä vain. Molemminpuolinen kunnioitus ja kiintymys on ehkä se tärkein juttu.
Rukoile Jumalaa antamaan sulle vastaus mitä tehdä. En millään usko että avioliiton ulkopuolinen suhde olisi hyvä ratkaisu, ei tavikselle eikä varsinkaan uskovalle! En tiedä olenko kunnon uskovainen, mutta mielestäni tämäkin elämä on tärkeä eikä sitä saa tuhlata onnettomaan elämään. Tottakai seksuaalisuus kuuluu elämään, mutta aina sitä ei vain voi toteuttaa kun elämäntilanne on mitä on. Ihmisellä on myös vastuu omasta onnestaan ja itsekin joutuu tekemään töitä ja ratkaisuja onnensa eteen.
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos unohtaisit sen jumalan, jota ei ole, ja ottaisit itse vastuuta elämästäsi. Anna mennä!
[/quote] mielestäni ero ja pettäminen ei ole ollenkaan samalla viivalla Jumalan edessä! Enhän voi sitä tietää, mutta uskon näin....Sekä miehen että vaimon tulee kohdella toistaan kunnioittaen ja rakkaudella. Jos se ei kertakaikkiaan onnistu ja jatkuvasti riidellään ja haukutaan toista, niin eikö se tarkoita siitä että avioliittolupaus on rikottu? Jos ei edes yritetä parannusta, niin onko se uskovan ihmisen toimintaa? Jos yritätte ja löydätte yhteyden, niin eroa ei tarvita. Jos ette yrittämisestä huolimatta pärjää yhdessä, niin ero on varmasti paras ratkaisu. Kyllähän monet miehet pilaavat parisuhteen alkoholillakin, ja heidän vaimoilleen ero on varmasti ainoa ja paras ratkaisu, miksi henkinen väkivalta olisi yhtään sen hyväksyttävämpää? Kyllä parisuhde on kahden kauppa, eikä sen pidä mennä niin että naisen olisi hyväksyttävä ja kestettävä mieheltä mitä vain. Molemminpuolinen kunnioitus ja kiintymys on ehkä se tärkein juttu.
Rukoile Jumalaa antamaan sulle vastaus mitä tehdä. En millään usko että avioliiton ulkopuolinen suhde olisi hyvä ratkaisu, ei tavikselle eikä varsinkaan uskovalle! En tiedä olenko kunnon uskovainen, mutta mielestäni tämäkin elämä on tärkeä eikä sitä saa tuhlata onnettomaan elämään. Tottakai seksuaalisuus kuuluu elämään, mutta aina sitä ei vain voi toteuttaa kun elämäntilanne on mitä on. Ihmisellä on myös vastuu omasta onnestaan ja itsekin joutuu tekemään töitä ja ratkaisuja onnensa eteen.
[/quote]
Mielestäni ero ja pettäminen ovat samalla viivalla, koska ne kumpikin ovat hylkäämistä ja "Jumalan yhdistämän lihan erottamista". No okei, jos eläisi loppuelämän selibaatissa niin silloin ero olisi "oikeampi", mutta kyllä minä ainakin eroaisin etsiäkseni seksiä ja lämpöä muualta. Muutenhan voin yhtä hyvin roikkua ton kanssa. Jumala nyt vaan ei syystä tai toisesta sulata muuta kuin sen yhden seksisuhteen elämän aikana (paitsi jos toinen osapuoli kuolee).
Eihän avioliiton ulkopuolinen suhde ole tietenkään hyvä ratkaisu. Mutta kun toinen ratkaisu minun kohdallani olisi sitten kärvistellä ja pettää kuitenkin mielessäni. Hyvään ratkaisuun kun en vaan pysty.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sinulla on vain yksi elämä! Miksi tuhlaat sen olemalla onneton? Todella surullista. Vastuu omasta onnellisuudestasi on sinulla, ei kenelläkään muulla. Ei edes Jumalalla. Eikö Jumalakin tykkäsi siitä, että sinä hymyilisit ja olisit onnellinen? Jos ei, niin minkäslainen jumala se sellainen on?
Ota vastuu omasta elämästäsi, omasta onnestasi. Rakasta itseäsi, olet hyvä tyyppi, ihana ihminen, ansaitset hyvää elämääsi. Älä heitä kaikkea romukoppaan jonkun kuolemanjälkeisen helvetin takia. Elämä on tässä ja nyt!
Sitä en tiedä tekeekö seksisuhde nuoren pahiksen kanssa sinua onnelliseksi, mutta sen teidän, että tarvitset muutoksen elämääsi. Anna mennä! Nauti! Kohta olet vanha ja elämä on ohi.
Vain uskovaiset saavat vastata, koska ap on uskovainen ja haluaa kuulla vain oman totuutensa mukaisia vastauksia. Erilaiset näkökulmat ovat vääriä, etenkin niiden jotka eivät ole uskossa (=ovat menossa helvettiin).
Onkos se himoitsemasi pahis uskovainen? Minä ainakin eläisin mieluummin onnellisen elämän ja menisin sen jälkeen helvettiin kuin pelkäisin ja kituisin ja kärsisin koko elämän ja sitten menisin taivaaseen. Koska aina voi käydä niin ettei helvettiä eikä taivasta ole. Sitten on turhaan elänyt kurissa ja herran nuhteessa.
Jep. Hiihtelen tästä helvettiin, son moro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:22"]
Ap sinulla on vain yksi elämä! Miksi tuhlaat sen olemalla onneton? Todella surullista. Vastuu omasta onnellisuudestasi on sinulla, ei kenelläkään muulla. Ei edes Jumalalla. Eikö Jumalakin tykkäsi siitä, että sinä hymyilisit ja olisit onnellinen? Jos ei, niin minkäslainen jumala se sellainen on?
Ota vastuu omasta elämästäsi, omasta onnestasi. Rakasta itseäsi, olet hyvä tyyppi, ihana ihminen, ansaitset hyvää elämääsi. Älä heitä kaikkea romukoppaan jonkun kuolemanjälkeisen helvetin takia. Elämä on tässä ja nyt!
Sitä en tiedä tekeekö seksisuhde nuoren pahiksen kanssa sinua onnelliseksi, mutta sen teidän, että tarvitset muutoksen elämääsi. Anna mennä! Nauti! Kohta olet vanha ja elämä on ohi.
[/quote]
Jumalahan haluaisi minun olevan onnellinen vain ja ainoastaan hänestä ja unohtavan kaiken muun. JOs yritän olla onnellinen jostain muusta niin joudankin olla onneton. Näin minusta ainakin tuntuu :(
Kun luen tekstiäsi, näen että toi on sitä maailman henkeä ja paholaisen puhetta, mitä joka paikka on nykyään täynnä. Tosiasiahan on se, että tämä elämä on häviävän pieni hetki sen ikuisuuden rinnalla joka vietetään joko taivaassa tai helvetissä. Mutta silti tää maailma saa mun sydämeni huutamaan ihan tota samaa: miksi tuhlaisin tämän elämän olemalla onneton? Vaikka tiedän että se on vääristynyt näkökulma :('
Aina vaan yritän perustella itselleni, miksi olisin oikeutattu siihen salasuhteeseen. Ei se tekis mua onnelliseksi, mutta se vois lääkitä joitakin mun haavoista. Tai sitten pahentaa niitä jos se "pahis" (tavallista kiltimpi sellainen) ei osoittautuis sen arvoiseksi. Mutta entä jos sekin olis hyväksi. Jos nyt puren hammasta ja päätän olla hyvä ihminen ja unohtaa seksin ja keskittyä orpolasten auttamiseen mutta en silti ikinä opi rakastamaan tai edes sietämään miestäni, niin lankeanko silloin siihen ansaan että kuvittelen olevani sitten hyvä ja ansaitsevani taivaspaikan tällä uhrauksella? Jospa mieluummin tekisin syntiä oikein kunnolla että voisin myös katua kunnolla ja saada myös Jumalalta anteeksi kunnolla. Voihan se tietysti mennä pieleenkin, jos rakastun tulisesti ja jätän perheeni ja häivyn enkä ikinä kadu enkä saa anteeksi... vaikeaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:43"]
Vain uskovaiset saavat vastata, koska ap on uskovainen ja haluaa kuulla vain oman totuutensa mukaisia vastauksia. Erilaiset näkökulmat ovat vääriä, etenkin niiden jotka eivät ole uskossa (=ovat menossa helvettiin).
Onkos se himoitsemasi pahis uskovainen? Minä ainakin eläisin mieluummin onnellisen elämän ja menisin sen jälkeen helvettiin kuin pelkäisin ja kituisin ja kärsisin koko elämän ja sitten menisin taivaaseen. Koska aina voi käydä niin ettei helvettiä eikä taivasta ole. Sitten on turhaan elänyt kurissa ja herran nuhteessa.
Jep. Hiihtelen tästä helvettiin, son moro.
[/quote]
Kyllä teiltä muiltakin ihan hyviä näkökulmia tulee, vaikken tietysti voikaan niitä hyväksyä ;D
Ei se himoitsemani pahis ole uskovainen, enhän mä nyt uskovaista voisi viekotella syntiin. En mä haluaisi kärsiä tätä elämää mutta vielä vähemmän haluan kärsiä ikuisuutta. Mutta joku kompromissiratkaisu olis tietysti kiva...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä suosittelisin ap:lle ihan sitä perinteistä keskustelua ja kommunikointia. Kerro miehellesi missä mennään (no siitä toisesta miehestä ei ehkä kannata mainita), kerro että olet tyytymätön ja sinua ahdistaa ja masentaa ja mitäkaikkea etkä halua tilanteen enää jatkuvan tällä tavalla. Jos luulet että kasvotusten puhuminen on liian vaikeaa, kirjoita hänelle kirje.
Helppoa tuo ei varmasti tule olemaan, mutta ehkäpä saisit kaipaamasi muutoksen aikaan. Mies tajuaa tilanteen ja muuttaa käytöstään, tai sitten lähtee. Tai sitten ei tapahdu mitään, mutta oletpahan yrittänyt. Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua?
Kyllä valtio pitää teistä huolta, jos satut jäämään yksinhuoltajaksi. Eikä Jumalankaan halu liene se, että huonossa avioliitossa kitkutellaan väkisin.
Raamatun ovat kirjoittaneet ihmiset satoja vuosia itse tapahtumien jälkeen (ja hyvin erilaisessa maailmassa kuin missä nyt elämme) ja veikkaanpa, että Jumalan alkuperäinen sanoma on saattanut ennen Raamatun sivuille päätymistään ihan pikkuriikkisen muuttua ja värittyä. Paras siis toimia omien moraalikäsitysten mukaan. Kyllä Jumala ymmärtää.
Kyllä tässä tilantteessa pitää ottaa huomioon pari asiaa, eli se että Jumala on antanut meille jokaiselle omat aivot ja vapaan tahdon ihan syystä. Ja toiseksi, miehelläsi on myös vastuu teidän avioliitosta, jos hän ei ole valmis tekemään mitään sen eteen, on parempi erota. Ei Jumalan tahto ole se että ihmiset kärsivät lopun lyhyestä elämästään maan päällä siitä jos on aikoinaan haksahtanut naimisiin väärän ihmisen kanssa. Ihmiset kehittyvät yleensä johonkin suuntaan vanhetessaan, ja ihminen ei ole sama vanhana kuin mitä oli nuorena. Jos aviopari ei ole pystynyt kehittymään yhteiseen suuntaan vuosikymmenten aikana, ei ole mikään pakko pysytellä yhdessä hamaan hautaan asti.
25: ollaan tässä vuosien varrella aina välillä yritetty keskustellakin. Mutta miehen ylimielinen perusasenne ei silti muutu ja myöskään mun syvä inho sitä miestä kohtaan ei muutu. Mä en voi ikinä luottaa ja turvautua siihen, joudun aina pelkäämään koska seuraavaksi tulee paskaa niskaan ja puolustautumaan sitä vastaan. Mä en vaan riitä hänelle mitenkään, aina vaan olis parantamista siivouksen tasossa, asioitten hoitamisessa, ulkonäössä. Mun pitäis raataa itseni henkihieveriin jos haluaisin miellyttää sitä. En aio tehdä sitä. Aion kaivaa omaa poteroa vaan syvemmäksi ja linnoittautua sitä tyyppiä vastaan. Sori vaan, mutta muuhun en enää pysty.
ap
Synnin palkka on kuolema. Room. 6:23.
26 ja 27, teidän kirjoitukset ei vaan natsaa yhtään yhteen mun moraalikäsitysten ja totuuskäsitysten kanssa. En siis valitettavasti voi ottaa niitä huomioon.
ap
En ole uskovainen.
Pohdittavaa sinulle:
Sinulla on oikeus etsiä onnea ja tulla onnelliseksi. Jätä miehesi jos hän tekee sinut onnettomaksi.
Sinulla on oikeus toteuttaa naiseuttasi seksin kautta. Sinulla on oikeus nauttia seksistä.
Älä kuuntele muiden uskovaisten painostusta ja pelottelua helvetillä. Uskosi on omasi ja jumalasi ja sinun välillä vallitsee oma luottamuksellinen suhde. Vain se merkitsee.
Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Uskalla elää.