Lue keskustelun säännöt.
Mieltään muuttaneet velat/lapselliset
13.06.2013 |
Täällä tuntuu olevan tärkeää asettua joko lapsellisiin tai vapaaehtoisesti lapsettomiin, ja pysyä asemissa ja puolustaa omaa näkemystään. Mutta onko niitä jotka on vakaasti päättäneet (siis pidempiaikaisesti, ei jonain muutaman vuoden nuoruuden höyrähdyksenä kuten itse), ettei halua ikinä lapsia, ja sitten mieli onkin muuttunut? Entä löytyykö niitä, joiden mieli on muuttunut liian myöhään eikä lapsia sitten olekaan tullut?
Tai sitten niitä jotka on lapsia saaneet, ja myöhemmin todenneet että lapsettomuus olisikin ollut oikea ratkaisu?
Tarkoitus siis kysyä ihmisten yksilöllisiä kokemuksia, ei lähteä vääntämään siitä että olisi joku oikea, kaikille hyvä ratkaisu olemassa.
Kommentit (7)
En tiedä, kuulunko kohderyhmään, mutta kerron kuitenkin oman ja monen kaverini kokemuksen. Me opiskeltiin yliopistossa, tehtiin valmistumisen jälkeen pätkätöitä ja lapsiasiat tuntuivat hyvin kaukaisilta. Ei me oltu veloja, ei vain ajateltu koko asiaa sen kummemmin. 30-vuotiaina saatiin vakituiset työsuhteet ja alettiin etsiä miestä, jonka kanssa voi perustaa perheen. Nyt 35-vuotiaana meillä kaikilla on lapsia. Poikkeksena muutama vela, jotka vetivät herneet nenään, kun me petturit muututtiin ja tehtiin lapsia. :D Ei kukaan meistä muuttunut. Elämä vain meni eteenpäin ja tuli lasten aika. Itse kammoan fanaattisia ihmisiä, ehkä siksi en tykkää ihmisistä, jotka puuttuvat muiden asioihin ja sanelevat kuinka näiden tulisi elää. Mä elän ihan omaa elämääni ja kammoksun vela- ja antivela-juttuja, mitä se kenellekään kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa on Google-haku, jolla löytää lasten hankintaa katuvien kokemuksia tältä palstalta:
https://www.google.fi/search?q=kadun+(lasta%7C%C3%A4itiytt%C3%A4)+site%3Avauva.fi
Olin vapaaehtoisesti vela 35-vuotiaaksi enkä epäröinyt kertoa kaikille jotka kysyi miksei lapsia tule, niin varma olin asiasta. Sitten lapsia tulokin ja nyt en epäröi sanoa että elämäni paras päätös.
Olen aina ajatellut, että lapsi, totta kai, sitten joskus. Kun ympärillä olevat ihmiset alkoivat lisääntyä, aloin miettiä itseäni tarkemmin. Olen 36-vuotias nyt enkä halua omia lapsia, koskaan. Kypsyin vapaaehtoisesti lapsettomaan elämääni hitaasti.
Minä en ole koskaan pitänyt lapsista, minkään ikäisistä. En olisi halunnut lapsia. Mies kuitenkin halusi, joten tein sitten yhden hänen mielikseen. Kyllähän sitä omastaan tietysti tykkää, mutta ei minun elämäni siitä sen huonompi olisi, jos olisi jäänyt lapsi tekemättä. Mies on kyllä onnellinen lapsestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan pitänyt lapsista ja olin sitä mieltä etten halua lapsia. Kummasti mieli muuttui kun tapasin nykyisen mieheni (oli yh) ja nyt meillä on 2 yhteistä ja krooninen vauvakuume jatkunut 10v. Neljättä ei tähän taloon kuitenkaan taida tulla, elämä alkaa olla sen verran helppoa. Mutta vakavasti mietin kätilöksi opiskelua vielä pari vuotta sitten ja vauvat etenkin ovat aivan ihania <3
ups